Olen kirjoitellut kodista aina silloin tällöin. Koti on yhtä kuin iso erillinen keittiö ja iso huone, jossa on alkovi. Virallisesti tämä on yksiö, mutta 48,5 neliötä ei tosin tunnu siltä. Olohuone on hyvin neliömäinen ja käytännössä huonekalut kiertävät seiniä. Tällöin keskilattialle jää paljon avaraa tilaa, joka ei ehkä sisustuksellisesti ole tyylikkäintä, mutta käytännössä se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi ja ahtaasti asuttujen vuosien jälkeen tuntuu luksukselta, että on vapaata, avaraa tilaa.
Sain
valita Vallila Interiorille tekemästi projektista palkkioksi haluamiani
kodintekstiilejä. Pohdin asiaa pitkään: mitä haluaisin ja mihin
käyttötarkoitukseen? Lopulta tulin siihen tulokseen, että on turhaa
valita jotain, jolle ei ole heti käyttöä. Päädyin valitsemaan uudet
verhot sekä "olohuoneeseen" että alkoviin sekä pari sisustustyynyä.
Verhojen valinnassa piti siis ottaa huomioon, että samassa tilassa on kahdet verhot, joista toiset rajaavat alkovin omaksi tilakseen. Halusin ikkunaan jotain neutraalia, joka ei olisi kuitenkaan tylsää. Pääsyin Howard Smithin 1970-luvulla suunnittelemaan "Africa"-kuosiin, materiaalina viskoosi-polyester -sekoite, siinä on himmeä, silkkimäinen kiilto.
Kuosi on mukavan retro, mutta kuitenkin sopivan ajaton ja graafinen. Nämä sopivat tänne hyvin, vaikka pituus jääkin hieman vajaaksi, huoneet kun ovat korkeammat kuin valmisverhojen standardimitta.
Alunperin en ollut aikeissa vaihtaa alkovin verhoja, koska tykkäsin edellisten värimaailmasta (mustalla pohjalla sinisiä ja turkooseja pisarakuvioita). Muistin kuitenkin ihailleeni jo pressipäivässä Tanja Orsjoen "Don Juan" -kuosia: sama värimaailma, ihana suuri kukkakuosi.
Näiden lisäksi valitsin vielä kaksi tyynynpäällistä. Molemmat ovat Matleena Issakaisen "Frida"-kuosia, joka on aivan ihana juuri värikkyytensä vuoksi.
Pienempi tyyny on hengaillut alkovissa sängyn päällä muiden tyynyjen kaverina.
Isompi taas löysi paikkansa sohvalta. Se on nojailutyyny, joka kätkee sisälleen vieraspeiton- ja tyynyn sekä joitain torkkupeittoja.
Kuvista näkee, että kotona on paljon erilaisia kuoseja, asioita ja värejä. Koti on myös työtilani ja esillä on asioita, jotka inspiroivat minua. Meillä ei tosiaankaan näytä samalta kuin suosituissa sisustusblogeissa tai -lehdissä tai huonekalukatalogeissa. Tämä koti on myös kompromissien summa, eikä tänne ole hankittu näiden tekstiilien lisäksi juuri mitään uutta, yhtä mattoa lukuunottamatta. Alkovin pinkkiraidallisen maton sain ystävältä, se on todella ihana, mutta ei sinällään sovi oikein mihinkään. Meillä on muutenkin paljon (eriparisia) mattoja lattioilla, koska lattioita peittävä muovimatto on paikoitellen hyvin huonossa kunnossa. Seinillä kulkee vanhahtava kukkaboordi, josta kuitenkin olen oppinut pitämään.
Olen kuitenkin kovin tyytyväinen itseeni siinä mielessä, että olen tehnyt siitä läävästä, johon tavarat kannoimme, kodin, jossa viihdymme. Tänne on aina ihanaa tulla takaisin ja joskus täältä ei edes haluaisi lähteä mihinkään. Sisustusta voi aina parantaa, mutta fiilis on tärkein.
P.s. Keittiöstä olen kirjoitellut jo täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti