Kettukarkkia ja karkkipäivää

Vallila Interior ja Fazer ovat tehneet yhteistyössä kaksi makeaa kangaskuosia, jotka tulevat markkinoille osana Vallilan ensi kevään ja kesän mallistoa. 

Kuva Vallila Interior & Fazer

"Kettukarkki" kuosissa nähdään perinteisestä Pihlaja-makeisesta tuttu kettu, "Karkkipäivä"-kuosi taas yhdistää kolme suomalaisten suosikkimakeista: Pihlajan, Mariannen ja Salmiakin. Kuosit ovat graafisia, värikkäitä ja reippaita, ja löytävät varmasti paikkansa moniin suomalaisiin koteihin! Itse olen ainakin innoissani tästä, yhteistyön tulokset näyttävät kirjaimellisesti herkullisilta. Markkinoille tulevat tuotteet: ”Karkkipäivä”-kuosista metrikangas, vahakangas, valmisverho, tyynynpäällinen 43 x 43 cm, keittiötuotesarja, kangaskassi ja leipäkori. ”Kettukarkki -kuosista metrikangas, valmisverho, jättityynynpäällinen 60 x 80 cm. Omaan keittiööni sopisi  kumpikin kuosi, mutta aloin heti fiilistelemään Karkkipäivä-vahakangasta keittiön pöydälle... nam!

P.s.

Glorian koti julkaisi facebook-sivuillaan kuvan kuosien lanseeraustilaisuudesta, tuo kakku on aivan mielettömän hieno!!!

Made from Cool - Premium by Jack & Jones

Koukutuin Jack & Jonesin Made from Cool -mallistovideoihin välittömästi! Christopher Walken on videossa viileän poikkeuksellinen räätäli, joka käsillään leikkaa kankaat ja kerii villat, painaa sormenpäällään napit paikoilleen ja neuloo kirjoneulepuserotkin takkatulen ääressä kellon raksuttaessa taustalla. Aivan loistavaa mainontaa, joka on yhtäaikaisesti hyvällä tavalla ironista ja käsityötaitoja arvostavaa. Visuaalisesti videot ovat erittäin nautinnollista katsottavaa: vintagehenkinen miljöö taitavasti rakennettu ja Walken saa katsojan pauloihinsa pelkällä karismallaan. Videot eivät jää pelkän mainostamisen tasolle, vaan ne kertovat tarinaa ja luovat henkilöhahmon, joka herättää välittömän kiinnostuksen. I'm amazed!!! Todellakin erittäin virkistävää katsottavaa ja toivoisin samansuuntaista muutosta naisten muotia esitteleviin mainosvideoihin ja muotifilmeihin.

Bombereita ja Bembergia

Bomber-takit, kotoisammin pilottitakit, ovat olleet muodissa jo jonkin aikaa. Minulla oli musta pilottitakki kasiluokalla, enkä ole sitä sen jälkeen enää kaivannut. Miellän pilotin pussittavana, ryhdittömänä pusakkana, joka on yhtä aikaa mittasuhteilaan liian lyhyt ja liian leveä. Onneksi nykyiset muotipilotit ovat linjoiltaan niukempia ja esiintyvät näteissä kukka- ja pitsikuoseissa jopa edukseen. 

Vaatemuunnoksista olen sen sijaan tykännyt aina ja Thakoon Additionin  nahkahihaineen tweed-bomberi on suorastaan nerokas. Muotokieleltään takki tosiaan muistuttaa pilottia, mutta jämäkämmät materiaalivalinnat antavat sille heti ryhdikkyyttä. Tykkään nahkahihaisista takeista ja olen myös ikuinen tweed-kankaan ystävä, tweed kun on aina tyylikästä.

Thakoon Additionin takki on materiaaleiltaan 100% lampaannahkaa ja tweediä (40% akryylia, 30% polyesteria, 28% villaa, 2% nylonia), vuori on 57% polyesteria ja 43% bembergia. Villan osuus tweedissä on aika pieni, mietin olisiko tweed-matskussa mietitty enemmän kustannuksia kuin kulutuskestävyyttä... joka tapauksessa tykkään takin leikkauksesta todella paljon, pidennetyn etuhelman ansiosta se näyttää erilaiselta edestä ja takaa, taskut ja vetoketju piiloutuvat kokonaisuuteen kauniisti ja takki sopii niin ulko- kuin sisäkäyttöönkin. Se on moderni ja kuitenkin ajaton.

Bongasin takin Net-a-Porter- verkkokauppasivustolta ja ihastuin myös sen kanssa stailattuun Rag & Bonen oranssiin  hameeseen.

Hame on mallia "Bomber" ja se on villasekoitteinen (80% villaa 20% nylonia) minihame, jossa on läppätaskut edessä ja musta vetoketju takana. Ihanan ryhdikäs ja istuva hame kirkkaan oranssissa värissä. (Tehosteet ovat 95% silkkiä, 5% lycraa, vuori 50% bembergia, 50% puuvillaa.) Thakoon Additionin rotsin kanssa hame näyttää todella hyvältä, täytyykin laittaa korvan taakse että musta (nahka), tweed ja oranssi ovat hyvä yhdistelmä.

Tuotetietoja tutkiessani kiinnitin huomiota vuorimateriaaleissa mainittuun Bembergiin. Nimike oli itselleni uusi ja otin vähän selvää, mistä on kyse. Bemberg yksi Kupron kauppanimikkeistä ja se on pitkään tunnettu selluloosamuuntokuitu, jota saadaan puuvillakasvista. Bemberg on siis valmistettu kokonaan luonnonkuidusta ja on tästä syystä - toki valmistusmenetelmistä riippuen - jokseenkin ekologinen materiaali. Bembergia on käytetty laadukkaiden vaatteiden vuorimateriaalina sen silkkimäisen pinnan ja tunnun ansioista. Bembergin etuja ovat esimerkiksi sen käyttömukavuus ja hellävaraisuus iholla, se asettuu yhtä kauniisti kuin silkki mutta hengittää kuin puuvilla. Hmm, mukava tuttavuus tämä Bemberg siis! (lähde)

Kuvat Net-a-Porter

Pinteresting

Pinterest on ollut mielestäni aina tosi hauska juttu, mutta nyt olen alkanut käyttää sitä entistä aktiivisemmin. Yritän ohjata nettisurffailuuni käyttämäni ajan nimenomaan Pinterestiin ja siitä onkin tullut sellainen ihana paikka, jossa on aina kiva "hengailla".

 Kuvien "pinnaamisessa" on jotain yhtä rentouttavaa, samaa kuin leikkaa-liimaa-kollaasien rakentamisessakin ja pidän myös siitä, että kuvien lähteet säilyvät (ainakin jotenkin) tallessa. Käytän Pinterestiä yhtä lailla "ammatillisten kykyjeni ylläpitämiseen", inspiroitumiseen ja rentoutumiseen. Minulla on oma kuvataulu tälle vuodelle, mutta tein syksylle vielä erillisen inspiraatiotaulun, joka selvästi on lähtenyt elämään ihan omaa elämäänsä. En sinällään välitä seuraajista, mutta toki on ollut hauska huomata että jotkut tauluista on keränneet muutamia kymmeniä tyyppejä, jotka syystä tai toisesta tykkäävät samoista jutuista kuin minä.

Pinterest on oikeastaan mitä oivallisin paikka seurata ajassa olevia ilmiöitä ja ennakoida tulevia trendejä. Tietyt asiat toistuvat ja korostuvat, nousevat pinnalle ja kiinnostavat Pinterestin käyttäjiä. Mitä enemmän jaksaa surffata Pinterestin sisällä, sitä mielenkiintoisempiin kuvatauluihin voi päätyä. Pinterestissä voi myös kokea löytämisen iloa, kun aihemaailmat ovat kaikki sulassa sovussa ja vähän iloisesti sekaisin.

Yritysten Pinterest-sivut ovat parhaimmillaan hyvin mielenkiintoisia, varsinkin jos niissä jaetaan oman tuotevalikoiman lisäksi suunnittelijoita inspiroivia ja brändin omaan visuaaliseen maailman sopivia kuvia. On positiivista, jos yrityksen sivuilta pääsee suoraan Pinterestiin, tulee fiilis että omiin tuotteisiin ja kuvamaailmaan uskotaan itsevarmasti, eikä suinkaan pelätä kaikki hienot ideat ja kuvat varastetaan tai kopioidaan. Toki varmasti sellaistakin tapahtuu, mutta mitä enemmän tietyt asiat personoituvat tekijäänsä, sitä vahvempi tuotteen imago ja brändi on.

Pinterissä ei sillisalaattimaisuus haittaa, vaikka ehkä niitä kuvakollaaseja muuten rakentaessani olenkin supertarkka. Pinterest on kuitenkin enemmän kuvapäiväkirja ja jonkinlainen itsereflektion väline. Olen ladannut nettiselaimeen myös "Pin it"-toiminnon, jonka avulla voin helposti kopioida kuvia suoraan kuvatauluihini ja niiden lähdesivut tallentuvat mukaan automaattisesti.

Jotkut kuvabloggaajat ovat harmitelleet Pinterestiä ja sitä, että sen käyttäjät kaappaavat heidän hengentuotoksiaan tauluihinsa ilman kuvalähdettä ja pian kuvat ovat kaikkien jaettavissa. Tässäkin pätee mielestäni hyvä käytös ja jos joku kuvien pinnaamisen selkeästi sivuillaan kieltää, tulisi sitä myös kunnioittaa. Uskoisin, että yrityksille suunnattu Pinterest-toiminto helpottaa asiaa ainakin vähän lähdetietojen säilyttämisessä ja Pinterestiin kannattaa suhtautua myös mahdollisuutena eikä pelkästään uhkana.

Aiemmin Pinterestissä oli toiminto, jonka avulla kuvia pystyi kopioimaan sellaisenaan suoraan vaikkapa blogiin, lähteineen kaikkineen, mutta ilmeisesti toimintoja sittemmin muutettiin, enkä saa nyt jostain syystä edes widgetia tuotua... *huokaus*. Muutenkin widgetin ulkoasu on jotenkin ärsyttävä... toivottavasti sovellus kuitenkin kehittyy - tai sitten minä kehityn. 

Liitin tähän juttuun printscreenejä syysinspistaulustani, mutta tarkemmin siihen pääsee tutustumaan täällä. 

Käsittääkseni Pinterest ei vaadi sisäänkirjautumista, mutta sitä voi helposti käyttää esimerkiksi oman Facebook-tilin kautta. Jos ei Pinterest ole vieläkään tuttu, suosittelen lämpimästi kokeilemaan, tuntuuko se omalta jutulta :)

Izak Zenou

Izak Zenou on tullut tutuksi muotilehtien sivuilta ihastuttavilla kuvituksillaan, mutta en ole aiemmin tainnut ottaa selvää miehestä kuvien takana.

Zenoun lennokkaat ja suloiset naishahmot ovat luontevia ja mutkattomia. Pidän erityisesti siitä, että Zenou työskentelee siveltimellä ja siveltimen jälki näkyy töissä. Hänen töissään on myös luontaista iloa ja kepeyttä, joka saa hyvälle mielelle. Izakin kuvituksia on julkaistu mm. Yhdysvaltojen, Ranskan, Australian, Brittien, Saksan ja Japanin Vogueissa, Ellessä, Cosmo girlissä, Marie Clairessa, In Stylessa, New York timesissa, New Yorkerissa, Wall Street Journalissa - vain muutamia mainitakseni ja yhteistyökumppaneidenkin lista on aika merkittävä: mm. Bally, Bergdorf, Biotherm, Catherine Malandrino, Chanel, Coty, Harlequin Books, L’Oreal, Nordstrom, Naf Naf, Neiman Marcus, Nordstrom, Printemps, Revlon, Sephora, Target ja Vera Wang.

Itse Izak Zenou taitaa olla aivan ihana tyyppi, sympaattinen ja hänen katseessaan on iloista pilkettä. TrafficNYC:n videoista saa nopean käsityksen siitä, mitä Zenou ajattelee työstään ja miten hän työskentelee.

kaikki kuvat www.izakzenou.com

Ei mikään säälittävä syksy

Meidän talon takapihalla on monta vanhaa vaahteraa. Lehtiä on maassa niin paljon, että niissä voi kahlata. Ihan yhtä hauskalta se lehdissä kahlaaminen tuntuu nyt kuin silloin lapsenakin.

Oli kaunis kesä ja on ollut kaunis syksy. Ruskan väriloisto vetää hiljaiseksi ja on ihanaa hiippailla illalla kotiin takapihan kautta, kun katuvalot luovat pitkiä varjoja keltaisten ja oranssien lehtien ylle.

Kankaita ja kotijuttuja

Reilu viikko sitten pyörähdin Ruoholahdessa ja kävin Kodin1:ssä. Ruohiksen liike oli täysin uusi tuttavuus ja enkä ole käynyt tutkailemassa Kodin1:n valikoimia vähään aikaan muutenkaan. 

Ihastuin raitakuvioiseen villamattoon kovasti. Kauniit harmaasävyt yhdistettynä villan pehmeyteen... ja hintakin oli aika kohdallaan, matto oli nimittäin tarjouksessa. Harmi vain, että matto täytyi jättää kauppaan tällä kertaa...

Vallilan Satulinna-kuosi sopii aika hauskasti keittiötekstiileihin.

En tiennytkään, että Kodin1:stä saa Ivana Helsingin klassisempia kuoseja kankaina! Materiaali on paksuhkoa puuvillacanvasta ja värisävyjä oli useampia.

Valikoimissa oli muistaakseni myös punaisia ja vihreitä värityksiä ja hinta oli 19,99€/m. Sopivat varmasti moniin käyttötarkoituksiin!

Uudistunutta Anno-sarjaa on fiilistely sisustusblogeissa jo pidempään, ja hyvältähän tuo tosiaan näyttää.

 Kattaus oli hauska ja tykkään noista astiosta kovasti. Harmi vain, kun säilytystilaa ei ole yhtään enempää...

... mutta hauskalle säilytyspurkille voisi aina löytyä joku kolo jostain :)

Ruoholahteen ja Kodin1:seen on päästävä toisenkin kerran, mikäs sen parempaa kuin kodintavaroita, kankaita ja neulelankoja saman katon alla! Kuvat on kännylaatua taas, mutta kannattaa käydä itse tutustumassa valikoimiin ja inspiroiviin esillepanoihin!

Delicious bags eli laukkuherkkuja

Päädyin fiilistelemään kauden merkkilaukkuja Net-a-Porteriin. Suurten muotitalojen laukuista on tullut huippumuotoilua ja siksi niiden tarkastelu itsessään on... kuin katselisi kuvia oikein herkullisen näköisistä kakuista.

Vuosien varrella olen huomannut, että pidän yllättävän perinteisen mallisista laukuista. Laukkuni ovat aina myös käytännöllisiä ja mietin niiden tila-ulottuvuutta. Yksityiskohtia saa olla ja tekstuuritkin voivat vaihdella. Tykkään kantaa laukkua myös kädessä, olkahihnat ovat kiva lisä, mutteivät välttämättömiä. Tällä hetkellä miellyttävät keskikokoiset laukut. Net-a-Porter ja muut nettikaupat ovat siitä mahtavia fiilistelypaikkoja, että monesti niissä pääsee zoomailemaan yksityiskohtia hyvinkin läheltä. Laukuista on myös ylhäältä päin otettuja kuvia, joiden avulla voi arvioida mitä laukkuun mahtuu ja miten tavarat sinne asettuvat.

 Givenchyn Antigona on yksi kauden muodikkaimmista. Malliltaan se hyvin kätevän oloinen. Kroko-tyylinen versio on aika rock!

 Reed Krakoffin Atlantique Bionicissa on hauska verkkomainen sivutasu, kivoja yksityiskohtia ja se näyttää hyvältä niin olalla kuin kädessäkin.

Mulberryn Suffolk on tuo mieleen lääkärinlaukun. Lääkärinlaukut ovat ihania, mutta monesti jotenkin liian suuren ja raskaan oloisia. Suffolkin pieni versio vaikuttaa mukavan kompaktilta.

 Alexander Wangin Emile -laukun pohjan kulmapalat tuovat siihen mukavaa särmää ja ryhdikkyyttä.

Myönnän, että olen haaveillut jo pidempään Wangin Roccosta. Pohjan niitit vain jotenkin puhuttelevat kovasti ja putkikassimallihan on hyväksi havaittu.

Roccosta päästäänkin niittilaukkuihin. Jostain syystä haluaisin kovasti niittikuorrutetun laukun nyt, vaikka niitä on ollut kaupoissa jo pienen iäsyyden ajan. Kuitenkaan en ole löytänyt sopivaa yksilöä, monissa niittejä on joko liian vähän tai ne ovat vääränlaisia...

Christian Louboutinin Panettone laukussa on kartioniittejä molemmilla puolilla. Lisäksi keilalaukkumalli on yksi omista suosikeistani. Jotain tämän tyyppistä haluaisin siis itselleni: näyttäviä niittejä laukun molemmilla sivuilla.

Saint Laurentin Classic Duffle 6:n pienet pyöreät nastaniitit ovat vain laukun toisella sivulla, mutta jotenkin tykkään myös tästä efektistä. Sanotaanko, että hienostuneen klassinen niittilaukku.

Ylläolevat laukut ovat lopulta muodoiltaan hyvin perinteisiä laukkuja eli juuri sellaisia ikilemppareita, joita monet omatkin laukkuni ovat. Ne ovat käytännöllisen ja niihin mahtuu sopivasti tavaraa. Teksturoitu nahka miellyttää, se on pinnaltaa eläväistä ja pehmeää, mutta tarpeeksi jämäkkää. Himmeästi kiiltävä nahkaa taas näyttää aina hyvältä ja on helposti pidettävissä puhtaana.

Jérôme Dreyfussin harmaa mokkanahkainen Carlos poikkeaa hieman yllänähdystä linjasta, mutta on aivan järjettömän ihana. Harmaa mokkanahka näyttää todella hyvältä. Kullanväriset nastaniitit ovat kauniita yksityiskohtina ja mikä parasta, laukku on muodoltaa selkeästi muunneltava. Tämän laukun kohdalla tuli fiilis, että joku on selkeästi suunnitellut tämän. Tykkään siitä, mitä muutamalla pienellä jutulla laukku muuntautuu ja miten esimerkiksi käsikahvat saa taiteltua, jolloin niistäkin tulee yksityiskohta.

Last but not least, 3.1. Phillip Limin Pashlissa on upea hai-kuvioefekti. Eläväinen pinta näyttää hauskalle ja kulta-vaalean yhdistelmä on ihanan ylellinen. Vetoketjuja sulkemalla laukun kokoa voi vähän vaihdella.

Laukkuihin ja kakkuihin pätee sama juttu, kaikkea ei voi vaan saada. Mutta aina voi ihastella ja katsella! Ja leikkiä leikkiä "jos mä saisin valita näistä vain yhden, niin mikä se olisi..." Arvaisitko, minkä minä valitsisin? *

 Täällä voi osallistua Louis Vuittonin, Pradan tai Chanelin laukun arvontaan... myös kaverilla on mahdollisuus voittaa omansa... ja sitten vain peukut pystyyn!


Kaikki ihanat laukut ja niiden kuvat Net-a-Porter



*) En ole aina ihan looginen valinnoissani ja kaikista pätevistä syistä huolimatta päätyisin ekalla intuitiolla tuohon 3.1 Phillip Limin ruskeasävyiseen Pashliin, siinä on vain jotain aivan ihanaa juuri nyt...

Lokakuun eka

Lokakuu! Mihin se syyskuu nyt livahti?

Meitsi on ollut viime aikoina vähän busy bee, omia proggiksia menossa ja välillä tuntuu, ettei aika tahdo riittää kaikkeen mitä haluaisin tehdä! Ihan mukavaa tosin, että näin iltojen pimetessä jaksaa vielä virtaa riittää. Kuvassa on synttärilahjaksi saatu Sanna Annukan kansikuvittama vihko, pinkkikantinen A4-kokoinen muistikirja Tigerista, Paul Coelhon vuosikalenteri (jota sai Akateemisesta näin loppuvuodesta parilla eurolla ja jonka ostin lähinnä kivojen kuvitusten vuoksi) sekä ihana kissakortti Stockalta.

.... ja muitakin viime aikojen inspisjuttuja...

Äänikirjat! Ja erityisesti Agatha Christien Miss Marple ja Hercule Poirot! Tykkään kuunnella näitä silloin kun teen jotain (esim. ompelen). Ja koin melkein pienen kriisin, kun "Murha Mesopotamiassa" ei ollutkaan Lars Svedbergin lukema, koska Lars on the one and only äänikirjaääni! Agatha Chriestien tarinoissa on parasta niiden sijoittuminen brittiläiseen yläluokkaan: kaikki tuntuvat olevan koko ajan lomalla ja viettävät aikaansa joko kartanoissa, huviloissa, kaupunkiasunnoissa tai eksoottisissa kohteissa kuten Egyptissä.

... lukulistalla mm. Maria Jotunia, olenhan kirjallisuusmummo!

Totesin, että pitäisi katsoa enemmän leffoja ja rahtasin kirjastosta muutaman mukaani. Cabaretin olen halunnut nähdä jo pitkään ja olihan se viihdyttävä ja visuaalisesti herkullinen tarina kabaree-esiintyjän ja brittiläisen professorin epätavallisesta rakkaudesta vuoden 1931 Berliinissä. 

Onnenpeli taas on Risto Jarvan kotimainen leffa ja suosittelen sitä lämpimästi, jos haluaa nähdä miltä Helsinki näytti vuoden 1965 tienoilla! On erittäin kiehtovaa katseltavaa, miten rautatieaseman edessä on ollut aivan valtava monttu!!!! Onnenpeli on myös epätavallinen rakkaustarina, jossa piehtaroidaan 1960-luvulle tyypillisessä ajallisessa ja yhteiskunnallisessa murroksessa. 

The Age of Innocence on tullut telkkarista noin sata kertaa, mutta en ole koskaan päässyt siinä alkua pidemmälle ja päätin nyt ottaa oikein asiaksi katsoa sen. Martin Scorsesen leffa on visuaalisesti upeaa katsottavaa, vaikka henkilöhahmot ovat aika ärsyttäviä! Leffa sai aikoinaan puvustuksesta Oscarin, joten ainakin siinä mielessä se kannattaa katsoa.... ja rakkaustarinahan tämäkin on, perinteinen kolmiodraama sovinnaisuuden rajoissa.

Amélie mainittiin ranskan oppikirjassani ja ajattelin, että senhän voisi taas katsoa pitkästä aikaa.

Kaksi aloitettua käsityötä, joista toinen onkin edennyt aika pitkälle kuvan ottamisen jälkeen...

Mutta siis, lokakuu! Vastahan oli tyyliin elokuu ja kesä! Ja yhtäkkiä onkin taas syksy, viileää ja kohta on pimeää jo ennen iltakuutta. Ja tänään luin jo ensimmäisen "ihanaa-joulu-on-jo-ihan-kohta" Facebook-statuspäivityksen....