6v.

kuva

 18.11.2007 kello 18:27 julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni ja siten tämä blogi sai alkunsa! Kuusi vuotta sitten! Miten nopeasti aika tosiaan kuluukin :)

kuva

Kuusi vuotta sitten olin vasta valmistunut Taiteen maisteri. Ystävän kanssa aloitettu vaatemallistoprojekti oli pitänyt kiireisenä muutaman vuoden ajan ja ajatuksena oli lähteä viemään sitä eteenpäin ihan tosissaan valmistumisen jälkeen. Ystävä sai kuitenkin työtarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä - ja niin homma laitettiinkin telakalle silloin, kun kaiken olisi pitänyt kunnolla alkaa. Olin kesästä asti työskennellyt toimistosiivoojana ja valmistaudun NRJ Fashion Awards- finaaleihin, joihin olin kilpailutyölläni päässyt. Minulla oli sydänsuruja kariutuneen romanssin vuoksi ja muistan tuon syksyn hyvin tunnekuohuisena aikana. NRJ-kisoissa ei tullut sijoitusta, irtisanouduin siivoojan duunista ja sain uuden työpaikan. Näissä tunnelmissa sai blandad alkunsa.

kuva

Aluksi ajattelin käsitteleväni blogissa lähinnä omia vaatesuunnitteluprojekteja, julkaisevani piirroksiani ja kirjoittavani jotain myös muodista. Suhtauduin blogiin siis hyvin ammatillisesta näkökulmasta. Aloin samaan aikaan seurata myös muiden blogeja ja omakin blogi kääntyi hyvin pian yleisen höpöttelyyn ja lifestyleen. Viime vuosina olen taas rajannut blogin sisältöä enemmän sen alkuperäiseen suuntaan, mutta yhtä sekametelisoppaahan tämä on ja saa ollakin. Yhtä kaikki, blogi on ollut minulle aina itsereflektion väline. Millainen tyyppi minä olen, millaisista asioista pidän, millaisia asioita haluan tehdä tulevaisuudessa? En ollut koskaan hyvä pitämään päiväkirjaa, mutta kirjoittamisesta olen aina tykännyt ja nuorena kirjoitin paljon kirjeitä - pidin siitä, että ajatuksilleni oli aina joku lukija.

kuva

Kuuden vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista ja tavallaan täällä ruudun toisella puolella on yhä se sama tyyppi, tavallaan joku ihan muu. Vuosien varrella oma tyylini on vahvistunut ja identiteettini on selkeytynyt. Vaikkei kaikkia elämäntapahtumia, tunnekuohuja ja onnenhetkiä ole aina päätynytkään blogiin asti, muistan monia hetkiä, joissa blogi on ollut vahvasti läsnä.

kuva

 Blogini on ollut aina lukijamäärältään aika pieni ja sellaisena se myös varmasti säilyy. Postaan silloin kun siihen on aikaa ja mielenkiintoa ja pyrin yhä tarkemmin miettimään sisältöä ja onko se mielestäni laadukasta, olennaista tai näyttääkö se minulta? Aina ei energia eikä into riitä, eikä toisinaan ole mitään sanottavaa. Välillä tuntuu, että itseäni kiinnostavat jutut kalutaan loppuun ennen kuin ehdin edes paneutua asiaan ja tuntuu täysin turhalta lähteä kirjoittamaan jostain henkkamaukan suunnittelijayhteistyömallistosta, koska se on käsitelty sadassa muussa blogissa jo aiemmin. Olen ihmisenäkin sellainen, että olen mielummin hiljaa kuin höpötän koko ajan jotain. Haluan pohtia ja miettiä asioita, enkä tuutata vain jotain huttua eetteriin. Haluan, että bloggaaminen säilyy edelleen itselleni mieluisana, joten teen tätä omilla ehdoillani, vaikkei se suuria lukijamassoja  houkuttelisikaan.

 

kuva

 

 Kuuden vuoden aikana olen seurannut suomalaisen muoti- ja lifestyleblogimaailman kasvua ja kehitystä, sekä lukijana että bloggaajana, ja kehitys on tosiaan ollut huimaa. Vuosien varrella olen joutunut luopumaan monistakin suosikkiblogeista, kun bloggaajat ovat siirtyneet elämässään eteenpäin ja taas löytänyt uusia suosikkeja. On myös blogeja, joiden seuraamisen olen itse lopettanut, syystä tai toisesta. Aloitin seuraamaan Nelliinan vaatehuonetta ensimmäisenä ja sitä kyllä seuraan yhä edelleen.

kuva

Blogi on tuonut paljon mukavia asioita elämääni, niistä tärkeimpänä uudet tuttavuudet, joista on tullut ystäviä Internetin ulkopuolellakin.

kuva

Kuusi vuotta sitten olin vähän pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, on ollut töitä ja työpaikkoja ja työttömyyttä. Romanssejakin oli ja meni, mutta sitten löytyi tyyppi jolle sydän sykkii vahvasti edelleen. Ammatillista minääni olen etsinyt ja pohtinut paljon, oikeastaan vasta nyt alkaa tuntua siltä, että oma polku alkaa vähitellen löytyä. Aloitin tänä syksynä ranskan opiskelun 13 vuoden jälkeen uudestaan ja olen nauttinut kieliopinnoista ihan hirveästi. Melkein vuosi sitten muutin pois Kalliosta, vaikka olin vannonut pysäväni siellä aina - ja viihtynyt todella hyvin täällä Vallilassakin. Moni asia on hyvin, paremmin kuin aiemmin ja olen siitä ihan hirveän kiitollinen. Mitä tuleva tuo tullessaan, sen näkee sitten.

kuva

Iso kiitos teille, kaikki kivat lukijat ja satunnaisvieraat, kiitos että olette käyneet ja tulkaahan toki uudestaankin.Tykkään teistä ja valitsin tähän postaukseen kuvia ihanista kakuista, sillä pitäähän nyt synttäreillä olla kakkua tarjolla. Suklaata ja marjoja, omia suosikkejani. Leivonnaisten reseptit ja kuvien alkuperäislähteet löydätte kuvien alla olevan linkin kautta. Kaikki kuvat ja lisää muita ihania kakkukuvia löytyy Pinterestistäni.