Street brights

 Valokuvaaja Yossi Michaeli kuvasi brittiläisen Luxure Magazinen talvinumeroon upean editoriaalin, jossa kaupungin valot kohtaavat uuden, kirkkaan muodin. Näissä kuvissa on kokonaisvaltaisen hieno stailaus, hollantilanen malli Josefien Rodermans näyttää yhtä aikaa sekä futuristiseltä että retrolta Mod-tyyliin. Suorastaan rakastan tuota "pysähtyneiden valojen" efektiä,(joka muistaakseni saavutetaan pitkällä valotusajalla), se saa aikaan illuusion nopeasti vilahtavista hetkistä, kun taas malli seisoo tukevasti aloillaan. Upeat värit, fiilis - erittäin inspiroivaa!

Kuvat: Yossi Michaeli

malli: Josefien Rodermans

stailaus: Melanye Oldenhof

meikki: Deanna Melluso

hiukset: Thanos Samares

kuvat via Fashion Gone Rogue

Huvila collection - Polkka Jam for House

Polkka Jam ja SOK ovat tehneet yhteistyössä Huvila -malliston, joka tekee kunniaa vanhoille kauniille taloille ja ystävien ja läheisten kanssa vietetyille hetkille. "Tuoreina kemiönsaarelaisina ja 1940-luvun hirsitalon omistajina olemme viime aikoina inspiroituneet vanhoista mansardikattoisista taloista, villiintyneistä salaisista puutarhoista, luomuviljelystä, kuun kierrosta, kuisteista ja lasiverannoista" polkkajamilaiset kertovat inspiraatiostaan Huvila -malliston takana. Suloinen ja raikas mallisto tulee myyntiin Prismoihin ja Sokos-tavarataloihin 3. maaliskuuta, ja sitä on saatavilla vain rajoitetun ajan.

Itse pidän erityisesti tuosta kannusta, pöytäliinasta ja kissapyyhkeistä... oikeastaan ihan kaikesta: vanhat talot, ruusut, mustat kissat ja kahvikekkerit - can't go wrong! House-tuotteissa on aiemman kokemukseni perusteella todella hyvä hinta-laatusuhde, niin astioissa kuin kodintekstiileissäkin, joten odotan tätä mallistoa innolla!

kuvat ja info Polkka Jam

p.s. Iso tykkäys SOK:lle suomalaisten suunnittelijoiden hyödyntämisestä esimerkillisellä tavalla, mutta toivottavasti tätä mallistoa markkinoidaan hieman aktiivisemmin kuin joulusesongin Sanna Manderin kuvittamia tuotteita, jotka menivät itseltäni ihan ohi. Kaikki kun eivät lue sisustusblogeja niin aktiivisesti...

Grammy Awards 2014

Muutama poiminta tuoreelta Grammy Awardsien pukuloistosta:

 Rita Ora loistaa Lanvinin metallihohtoisessa mekossa. Vihertävä sävy on upea ja yksinkertainen, pitkähihainen malli tuo mukavaa kontrastia kimallukseen.

Madonna ysärihenkisessä Ralph Laurenin puvussa. Onneksi ysärihenkiset housupuvut ovat tehneet paluutaan jo jonkin aikaa, tämä näyttää taas todella raikkaalta vaihtoehdolta. Ja nuo housut - flares are back! Pidän!

Cyndi Lauperin kampauksesta ja meikistä en ole niinkään varma, mutta pisteet Alexander McQueenin viittamainen asusta ja upeista koruista.

kuvat via Fashion Gone Rogue

The weekend mood and she's feeling proud

Muutama kuva viime sunnuntailta, mutta laitetataan ne nyt, kun silloin ei ollutkaan aikaa...

 Pakkasten tultua kämpän lämpötila laski muutamalla asteella ja täällä on hetkittäin ihan todella kylmä. Paksu grungehenkinen neuletakki, legginsit, äidin neulomat villasukat ja Ivanan maatuskatunika lämmittivät ja piristivät mukavasti mieltä.

Pyykkitupa on naapurirapussa ja pysähdyin hengittelemään raitista ilmaa ja nauttimaan päivänvalosta. Tykkään meidän sisäpihasta ja varsinkin noista vanhemmista naapuritaloista.

 Joku oli ystävällisesti jättänyt pyykkitupaan pinon vanhempia lehtiä ja poimin niistä mieleisimmät. Nautin aamukahvista ja selailin paria lehteä nopeasti, koska minulla ei ollut aikaa jumiutua niiden pariin.

Kurssin "kotitehtävissä" ja muissa menikin ihan kummasti monen monta tuntia. Illalla lähdin käymään vielä kävelyllä ja ystävän luona teellä ja sieltä palauduttuani jatkoin vielä tehtävien parissa.

Hieman samoissa tunnelmissa on mennyt tämäkin sunnuntai... eipä siinä, olen saanut paljon aikaan. Sunnuntaisin on parhaimmillaan todella hyvä flow.

P.s. Olen viime viikkoina fiilistellyt taas pitkästä aikaa Blondieta... Debbie Harryllä oli kyllä magee tyyli... sunnuntaibiisi Blondien tapaan:

Que hora son, mi corazón?

Tammikuu on humahtunut jo lopuilleen, mutta palataan muutama viikko ajassa taaksepäin ja Lux Helsinkiin.

Espanjalaisen muotisuunnittelija Agatha Ruiz de la Pradan ja tuotanto- ja suunnittelutoimisto D-Facton valoteos "Corazón" toi Tuomiokirkon ylätasanteelle valtavan sydämen, joka sykki eri väreissä teokseen sävelletyn musiikin tahtiin. Taustalla ollut Tuomiokirkko sulautui osaksi teosta, joka on aiemmin nähty Ranskan Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2012. 

Viiden minuutin ajan teos vaihtoi väriä musiikin tahtiin ja oli varsin vaikuttava näky tammikuun synkän mustassa ja lumettomassa Helsingissä. Itse nautin upean vahvoista (lempi)väreistäni ja nostattavasta taidekokemuksesta. Jälkeenpäin ajatellen teos on hyvin vahvasti Agatha Ruiz de la Pradan estetiikkaa vahvoine väreineen ja sydämineen, ja siinäkin mielessä hyvin onnistunut teos.

Kuvaajia oli paikalla kymmeniä ja kohde olikin varmasti mitä mahtavin kuvattava. Itse olen viime aikoina kaivannut parempaa kännykameraa, koska mielenkiintoisimmat jutut tulevat vastaan vähän sattumalta. Itsekin päädyin seuraamaan Corazónia hieman vahingossa... ja hyvä niin, sillä olisin missannut jotain aika poikkeuksellisen kaunista.

Meanwhile in Calcutta

Päivän inspiraatio!

Colston Julianin kuvaama editoriaali Intian Harper's Bazaarin tammi-helmikuun numeroon kuvaa mielestäni äärimmäisen hienolla tavalla mitä muoti parhaimmillaan on: realismista erottautumista. Nämä Kalkutassa kuvat muotikuvat välittävät todenmukaista tunnelmaa arkipäivän elämästä Intiassa. Kontrasti huippumuodikkaasti puetut mallin ja arkipäivän elämän välillä on melkoinen, mutta juuri se tekeekin kuvista niin hienoja. Oli ulkoinen olemuksemme mitä tahansa, olemme lopulta vain osa ohikiitäviä hetkiä elämän jatkumossa. Upeita kuvia ei myöskään aina tarvitse kuvata hienoissa studioissa tai lokaatioissa, vaan upeita paikkoja voi löytää mistä ja milloin vain.

Kuvaus: Colston Julian 

Malli: Pallavi Singh

Muotitoimittaja: Krishna Mukhi

Hiukset & meikki: Kritika Gill

Kuvat via Fashion Gone Rogue

Denim, Je t'aime

Lilyssä on vietetty tällä viikolla farkkuviikkoa ja haastettu käyttäjiä denim-haasteeseen - hauska idea! Asiasta inspiroituneena ajattelin kirjoitella farkkuasioista jotain minäkin.

Denim tai farkkukangas on varmaan suosikkimateriaalini ylitse muiden. Ihastun hyvälaatuisiin silkkeihin ja villoihin, mutta huomaan aina palaavani denimiin tasaisin väliajoin. Denim on mitä loistavin materiaali työstää, koska se taipuu melkeinpä mihin vain. Denimvaate voi olla suoralinjaisen skarppi ja viimeisen päälle räätälöity, äärimmäisen rento tai hyvin juhlava, reipas tai rönttöinen. 

Denim paranee vanhetessaan ja parhaimmillaan kuluu todella kauniisti. Aito denim on jämäkkää 100% puuvillaa, vaikka pieni prosentti lycraa sen joukossa tuokin käyttömukavuutta lisää. Denimiä voidaan kuluttaa, pestä, värjätä, kuvioida... työstää monin eri tavoin. Se on aina muodissa, aina uskottava, aina ihana. Se voi olla luksusta tai hävettävän halvan oloista. Denimiä käyttävät lähestulkoon kaikki, vauvasta vaariin ympäri maailman. Miten denimiä ei voisi olla rakastamatta?

En voi mitenkään päin kutsua itseäni farkkutytöksi, sillä tällä hetkellä vaatekaapissani taitaa olla vain muutama pari farkkuja. Jos omaa ongelmaisen alavartalon, omaa helposti myös farkkuongelman. Tänä päivänä farkkuja saa toki melkeinpä missä koossa tahansa, mutta istuvuus onkin sitten ihan eri juttu - puhumattakaan miellyttävästä mallista, pesusta, väristä... muistelen lämmöllä vuosien takaisia onnistuneita farkkulöytöjä, jotka olen käyttänyt kaikki aivan puhki ja korjannut moneen kertaa - ja parhaimmassa tapauksessa vielä värjännyt ne.

Välillä leikittelen ajatuksella, jospa ryhtyisin farkkusuunnittelijaksi. Ei totaalisen mahdoton ajatus, mutta hieman hankala kieltämättä. Fiilistelen menneitä vuosikymmeniä, jolloin Suomessakin oli juttu nimeltä farkkuteollisuus, onneksi farkkujen suunnittelu ei ole ihan täysin kadonnut täältä meiltäkään.

Farkkuihin liittyy vahava tunneside. Ensimmäiset farkkuni sain jo päiväkodissa: tummansiniset, kankeat kasarifarkut. Muistan auringonpaisteen lapsuudenkotini keittiössä ja miten yritän saada farkkujen vetoketjua kiinni ennen päikkyyn lähtöä. Vanhempani ovat 1950-luvulla syntyneitä, joille farkut olivat oman sukupolven juttu ja osa arkipukeutumista. Isäni käyttää farkkuja vieläkin työhousuinaan ja puhuu hämäläisen sitkeästi edelleen "varkuista" tai "varmareista". Muistan lapsuudesta kun äiti tuli töistä kotiin ja kertoi huvittuneena miten hänen farkkunsa olivat ratkenneet kesken työpäivän, mutta järkevänä tyyppini hän paikannut reiän laittamalla farkkujen sisäpuolelle ilmastointeippiä ja housut olivat näin pysyneet kasassa loppupäivän.

Lapsuudessani 1990-luvun alussa elettiin suoranaisessa Levi's-monopolissa. Itselläni ei the farkkuja tietenkään ollut, mutta lohdutin itseäni ompelemalla barbilleni tummasiniset farkkuhousut, joissa oli takataskut ja tietysti tuo punainen lappu oikean taskun sisäsivulla. Sen jälkeen olenkin työstänyt denimistä housuja, hameita, mekkoja, takkeja, paitoja, laukkuja...rakkaudesta farkkuihin ja tuohon mahtavaan materiaaliin.

ReUse Republic -projektiin tekemiäni farkkuvaatteita ja laukkuja, materiaaleina Kampin kauppakeskuksen vaateliikkeiden ylijäämäfarkut.

Denim forever-taulu Pinterestissä

From last summer

June haastoi muistelemaan kesää.

 Viime kevät tuli todella nopeasti ja vaihtui pian kesäksi. Touko-kesäkuun vaihteessa syreenit kukkivat jo täydessä kukassaan...

... kissat pääsivät ensimmäistä kertaa ulos...

Puistohengailua

Kuvasin kesänä ihan hirveästi kukkia ja enimmäkseen ruusupensaita. Parhaimmat on jo varmasti julkaistu tässä blogissa, mutta kuvakansiot ovat vieläkin pullollaan epätarkkoja otoksia, joista tässä yksi.

Eläintarhanlahdelta kännykuvaa.

Lättyä ja kahvia Tuomiokirkon portailla... Senaatintorilla taisi olla joku "hyvää maakunnista" tapahtuma.

 Ennen Juhannusta kävin maalla.Tuo kesän valo oli ihan mieletön, vaikka ilta olikin hieman viileä.

 Koiranputkia

 Marjapiirakkaa

Jasmiinipuun kukkia heinäkuussa Suomenlinnassa.

 Kruununhaka

 Tervasaari

 Venefiilistelyt kuuluvat kesään.

Heinäkuussa vietin useamman päivän maalla omissa oloissani, mutta kävin Tammerfestin klubikeikalla, Yo-talolla Nyrkkitappelu & Pää kii.

Kävin viime kesänä useamman kerran Suomenlinnassa ja vietimme miehen kanssa siellä ihanaa aikaa. Kuumat kalliot, meressä uiminen, eväät, hengailu... ihanaihana kesä.

Kuljen paljon seiskaratikalla ja varmaan tästä syystä päädyin usein fiilistelemään Tuomiokirkkoa.

Elokuu ja lämpimät, pimenevät illat.

Nyt on vihdoin talvi ja kesä tuntuu taas kaukaiselta. Viime kesä oli jotenkin hiljainen, mutta näin jälkeenpäin ajatellen totaalinen rentoutuminen teki todella hyvää, koska syksy olikin taas kiireisempi ja työteliäämpi.

Jos joku haluaa ottaa haasteen vastaan, niin ole hyvä, kesäkuvia kehiin!