Uusi vuosi on lähtenyt liikkeelle hitaanlaisesti. Tuntuu, että pitäisi olla tarmoa ja reippautta, uutta intoa ja superfiiliksiä, sillä kaikkihan alkaa nyt alusta.
Pohdin omia odotuksiani tulevalta vuodelta. Toivon työllistymismahdollisuuksia (tai edes mahdollisuutta). Toivon tietysti onnea ja terveyttä. Toivon myös uutta kotia, sillä putkiremppauhkailuista taitaa tulla totta tämän vuoden aikana. Toivon iloa myös ystävien ja perheenjäsenten elämiin, toivon että kissat säilyvät terveinä, toivon että saan laskut maksettua, toivon edes lyhyttä lumista talvijaksoa, nopeaa kevättä, lämmintä kesää, kukkivia omenapuita, runsasta marjasatoa... Alä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi.
Joku aika sitten sain kehotuksen unelmoida. Pidän itseäni unelmointiin herkästi lipsuvana tyyppinä, mutta ymmärsin, että viime vuodet ovat tehneet minusta enemmänkin realistin. Ne asiat, joita pidin unelmina, olivat enemmänkin matalan kynnyksen saavutettavissa olevia tavoitteita. Toistin itselleni, mitä kannattaa tehdä, mitä pystyn tekemään nyt. Ja samalla hukkasin hieman uskallusta.
Kerran juttelin erään vaatesuunnittelijan kanssa. Hän kertoi kirjoittaneensa paperille kaikki ne asiat, jotka hän halusi toteuttaa viiden vuoden sisällä - ja miten ne asiat olivat toteutuneet. Hänen tavoitteensa olivat olleet ammatillisia ja henkilökohtaisia, suuria unelmia ja toiveita.
Tänä vuonna aion opetella taas unelmoimaan. Aion unelmoida suurista asioista. Niistä, jotka tuntuvat nyt lähinnä utopistisilta.
Aion kirjoittaa ne ylös ja lupaan näyttää sitten täällä, jos ne käyvät
toteen. Sillä joskus unelmista tulee totta, jos vaan uskaltaa mennä
niitä kohti.
(Kuvat ovat brittien Voguesta kesältä 2012, Olympialaisten teemanumerosta reprottuja ja sittemmin muokattuja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti