Niin sunnuntaifiilis

Niinhän sitä taas kävi, perinteiset, aikeet olivat hienommat kuin mihin sitten oli aikaa. Neljä kuvituskuvaa yhdelle viikolle on kuitenkin ihan hieno saavutus, loppujen lopuksi.

Tämä viikko on ollut jotenkin vähän outo... olen ollut todella väsynyt ja hieman kipeäkin, liekö syy katupölyn vai kevätallergioiden, mutta muutamana päivänä olin ihan todella tukossa. Nyt kuiva yskä alkaa hieman helpottaa. Olen ehtinyt nähdä ystäviä: tuntuu että tällä hetkellä joku on joko ulkomailla tai lähdössä ulkomaille ja ilmassa on paljon haikeutta. Toiset viipyvät pidempään, toiset vähemmän aikaa, mutta minä jään tänne, aina ja ikuisesti, siltä se ainakin tuntuu ja tuntuu myös yksinäiseltä. Muutenkaan asiat eivät ole sujuneet kuluneella viikolla ihan putkeen, ja olen ollut ärtynyt ja kiukkuinen - tuntuu että joidenkin asioiden kanssa saa aina taistella ihan loputtomiin saakka. Miksei joskus voisi olla hieman helpompaa?

Tämän päivän kuva on siis anti-kuva, täysin päinvastainen omien fiilisten kanssa. Vaaleanpunaiseen hattaraan oli vaan jotenkin helpottavaa uppoutua, edes hetkeksi. Jotenkin tuo ällösöpöys lohduttaa kaiken harmauden keskellä.