Välillä vaatii melkoista tahdonvoimaa innostua jo omistamistaan asioista. Vaatteet ovat vaikeita, mutta astiat ja korut taas helppoja: ikäänkuin huomaamattaan tulee valinneeksi toisiinsa sopivia juttuja. Toinen täydentää toista.
Korujen suhteen haluaisin olla vieläkin hipimpi. Muistelen kaiholla Lontoon torikauppiaiden vintagekoruja, afgaanirannerenkaita ja massiivisia sormuksia. Himoitsen meripihkaa! Ja harmittelen, että enon Venäjän reissuiltaan tuomat meripihkahelmet ovat kadonneet jonnekin.
Yläkuvan kaulakoru on kaverin kirppiskuormasta pelastettu. Pinkit ja turkoosit ovat ihan oikeita, maalattuja kiviä.
Keskimmäisen kuvan kullanhohtoisista kivisormus on Lontoon reissulta. Se hujahti sormeeni kuumankosteassa Topshopissa, jossa vietettiin Fashion Nightia. Taika kuitenkin katosi sen illan jälkeen - sormus on hitusen pieni ja se puristaa. Käytän sitä välillä silti. Toinen sormus on taas Hennesin ghettokultaa.
Alakuvan rannerengas on yhdestä kohtaa jo vähän halki, mutta se muistuttaa koruistani eniten kaipaamani meripihkaa ja toisaalta hitusen verran niitä Lontooseen jääneitä afgaanirannekoruja. Korvikset ovat markettikamaa, jostain alennuksen alennuksesta. Oranssikivinen sormus myös Hennesiltä - sopii todella hyvin yhteen leopardikuosin kanssa.
Toivon, että minusta tulee vanhana mummo, joka kaivaa laatikoistaan mitä erikoisempia helyjä jälkipolvien (?) ihailtavaksi - tai ehkä päädyn käyttämään päivittäin röykkiöittäin erilaisia koruja. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti