Marimekon ja Kiasman yhteisnäyttely "Kimpassa/ Together" avautui tänään. Pääsin aveciksi kutsuvierastilaisuuteen ja näin ollen katsastamaan näyttelyn jo keskiviikkona.
Kiasman sivuilla kuvaillaan näyttelyä seuraavasti: "Suomalaisen nykytaiteen, muotoilun ja muodin kärkinimet kohtaavat Kimpassa-näyttelyssä. Marimekon ja Kiasman yhdessä toteuttama, rajoja rikkova näyttely avaa uudenlaisia näköaloja taiteen ja designin maailmaan. Monimuotoisessa näyttelyssä on esillä muun muassa maalauksia, valokuvia, veistoksia, tilateoksia ja keramiikkaa. Näyttelyyn osallistuvat: Jenni Hiltunen, Erja Hirvi, Maija Louekari, Aino-Maija Metsola, Tiina Mielonen, Teresa Moorhouse, Tommi Musturi, Noora Niinikoski, Tuula Pöyhönen, Sami Ruotsalainen, Aamu Song & Johan Olin, Anu Tuominen, Jenni Tuominen, Timo Vaittinen ja Hanna Vihriälä. Heistä monen koulutuksessa, työkokemuksessa ja tuotannossa yhdistyvät suunnittelun, muotoilun ja kuvataiteen eri alat."
Marimekon omien suunnittelijoiden, Aino-Maija Metsolan, Noora Niinikosken ja Sami Ruotsalaisen yhteisvoimin toteuttama muotokuvasarja heijastelee kaksi- ja kolmiulotteisuutta, valokuvan ja maalauksen rajapintoja. Teoksen keskisimpinä osana on itse itseään ruokkiva prosessi. Muotokuvat on kuvannut Kira Gluschkoff ja yhdessä muotokuvassa poseeraa itse Kirsti Paakkanen.
Avajaishulinoissa Paakkanen saapui katsomaan valmista teosta ja kommentoi muotokuvaansa erittäin kauniiksi - ja kaunis se onkin. Muotokuvien kulissit ja asut ovat niin herkullisen ja kiinnostavan näköisiä, että olisin toivonut niiden olevan jotenkin osa tätä teosta myös konkreettisesti.
Kuvataiteilija Jenni Hiltunen on värjännyt ja virkannut Marimekon kankaiden ylijäämäsilppua. Hän kuvailee teostaan omasta tuotannostaan poikkeavaksi, mutta ajatteli kuitenkin työstekentelevänsä maalauksellisesti valitessaan värejä teoksen pintoja rakentaessaan.
Marimekon suunnittelija Tuula Pöyhönen oli innostunut matonkudonnasta ja kutonut valtavan tekstiiliteoksen, josta näkyy tässä vain pieni yksityiskohta. Teokseen kuuluivat myös kangaspuut. Pöyhönen kokee räsymaton elämän symbolina ja matonkuteinaan hän on käyttänyt Marimekon kankaiden ylijäämämateriaaleja.
1 kommentti:
Täytyy käydä katsomassa!
Lähetä kommentti