Opiskelin puoli vuotta palvelumuotoilua koulutuksessa, joka päättyi tämän viikon maanantaina. Fiilis on ollut hyvä, mukavaa saada opinnot valmiiksi, vaikka varsinaiseen tutkintoon valmistavaa opiskelua tämä ei ollutkaan, vaan täydennyskoulutusta. Opin paljon uutta ammatillista asiaa ja ehkä vielä enemmän itsestäni. Puolen vuoden aikana kun ehtii moneen otteeseen kyseenalaistamaan ne asiat, joista pitää tai joita haluaa tulevaisuudessa tehdä.
Opintoihini kuului työssäoppimisjakso, jonka suoritin yhdistyksessä, jossa ahkeroidaan kasvimaailman parissa. Oma roolini liittyi palvelumuotoiluun ja nettisivu-uudistukseen ja melkein kolme kuukautta kului kuin siivillä. Olin mukana suunnittelupalavereissa ja löysin itseni antamasta näkökulmaa käyttöliittymäsuunnitteluun ja tuottamasta sisältöä.
Se olikin nimenomaan käyttöliittysuunnittelun luennoilla, joilla opin termin "Desire path". Jokainenhan varmasti on joskus havainnut jossain selkeän polun, jota ihmiset käyttävät päivittäin, vaikka läheltä menisikin kävelytie. Japanissa on kuulemma alueita, joihin ei ole rakennettu kävelyteitä aluksi ollenkaan, vaan on ensin annettu ihmisten tehdä omat desire pathinsa ja sitten kävelytiet on tehty polkujen päälle.
Käsite oli mielestäni loistava. Se kuvaa myös hyvin omaa elämänpolkuani, joka tuntuu välillä poikkeavan niin kovin siitä "normaalista" tai tavallisesta. Oma desire pathini ei ole selkeä oikopolku, mutta ehkä se on polku, jonka varrella on paljon kiinnostavaa nähtävää, koettavaa ja opittavaa.
Nyt olen taas jälleen kerran uudessa alussa. Koulutuksesta ei muodostunut suoraa oikopolkua kohti helpompaa työllistymistä, mutta kyllä se selkeytti ajatuksia siitä, että kaikesta huolimatta olen oikealla alalla. Ja ettei minun tarvitse keskittyi vain yhteen asiaan tai toteutustapaan, vaan voin olla hyvä myös monessa kiinnostavassa ja monialaisessa jutussa. Tärkeintä on kuitenkin, että uskon itse omaan osaamiseeni ja mahdollisuuksiini. Omalla polulla eteenpäin siis.
Inspiskuvat kotoa tältä keväältä.
