Olen viime aikoina puuhastellut kaikenlaista pientä kesäkivaa, mutta samalla potenut jonkinlaista luovuuden tuskaa näin melodramaattisesti ilmaisten. Ei maistu ompeleminen, ei käsityöt, ei kollaasit, kaikkein vähiten piirtäminen. Kuun alussa pakkasin vanhempieni luokse mennessäni ison arsenaalin kynää ja vesiväriä matkaan, vain pakatakseni ne taas takaisinpäin. Silloin ei ollut moiselle aikaa. Kotona taas tällä epävirallisella lomallani olisi kyllä aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Viime kesänä piirsin aika paljon, ja piirtämiseen ehti muodostua jo mukava rutiini. Tänä kesänä... on vain ahdistus.
Pinterestissänikin oli pitkään hiljaista, mutta totesin että sieltä on helpointa aloittaa kadonneen luovuuden metsästäminen. Pinterest on kaikinpuolin ihana, mutta huomaan kuluttavani liikaa aikaa siihen, että ihailen muiden töitä, kuin että tekisin jotain itse. Aika kuluu, kuvat vaihtuvat, inspistäkin pukkaa ajatustasolla - hohhoijjakkaa, nyt kyllä väsyttää. Herään huomenna aikaisin ja sitten kyllä piirrän... niinpä niin.
Alkuvuodesta jouduin käymään läpi prosessia siitä, mitä oikeasti
haluaisin tehdä työkseni tulevaisuudessa. Tavallaan se oli hienoa, mutta
myös aika hemmetin raskasta. Hain työssäoppimisaikaa, kurkin kivien ja
kantojen alta. Lopulta, melkein jo luovuttaneena, päädyinkin sattumalta
mielenkiintoiseen nettisivuprojektiin mukaan ja sain olla tekemisissä
kasvimaailman parissa. Projektin aikana kävin monta päivää läpi kukkien nimiä. Hengailin
puutalossa, jonka ympärillä kevät heräili vähitellen. Mietin, että
olenpa aika onnekas kun saan olla juuri täällä, tässä ja nyt. Ja miten
lumoavia ne kukkien nimet voivatkaan olla! Olin jatkuvasti luovassa fiiliksessä, mutta aikaa tai jaksamista toteuttamiseen ei sittenkään ollut.
Keväällä ompelin pari juhlamekkoa, joista toinen ei onnistunut ihan
omien odotusteni mukaisesti. Tunsin epäonnistuneeni - heipat
ompeluinnostukselle pitkäksi aikaa! Aiemmin keväällä yritin neuloa
neuletakkia kummitytölle - siinä vaiheessa kun neuloin jo toista hihaa,
totesin että lopputulos on aivan liian "räikeä". Ja taas jotain jäi
kesken.
Googlailin mitä voisi tehdä tälle creative blockille? Yksi neuvoi
polttelemaan wiidiä ja kuuntelemaan Biitlesiä, toinen orjallisen
aikataulutettua piirtämissuunnitelmaa. Kolmas totesi, että käy
kävelyillä, elä elämääsi, rentoudu ja odota rauhassa. Neljäs ehdotti,
että kannattaa piirustella ihan mitä vain ja kasvattaa näin vähitellen
innostusta piirtämiseen.
Muutama päivä sitten istuin Suomenlinnan rantakallioilla, merituuli vienosti hiuksiani puhaltaen ja avasin luonnosvihon. Kaiken sen jahkailin jälkeen vain päätin, että tästä se taas lähteen. Suttasin epäonnistuneesti merimaisemaa, mutta tein kuitenkin jotain. Seuraavana iltana läträsin vesivärien kanssa - ja tein taas jotain. Sitten innostuin fiksaamaan yhden kirppismekon vähän toimivammaksi. Mekko päällä kävelin kaupungin toiselle laidalle, Hobby pointiin ja hankin muutamia juttuja. Korjasin edellisessä postauksessa nähdyn rannekorun - hyvin pienellä vaivalla korusta tuli parempi kuin koskaan! Eilen siivoilin kotona ja järjestelin neulelankani uuteen uskoon. Viime kesänä aloittamani neule oli jäänyt vaiheeseen, kun totesin että pusero on sittenkin liian lyhyt. Löysin jostain lisää samaa lankaa ja totesin, että lankaa on nyt niin paljon että puseroa kannattaa jatkaa. Niinpä purin ja kerin, ja laitoin työn takaisin pyöröpuikoille. Innostuin neulomaan pitkästä aikaa - täähän on kivaa!
Kun siis vain aloittaa jostain, on helpompi jatkaa. Ja muistaa miksi pohjimmiltaa niitä kaikkia juttuja tekee: tekemisen ilosta.
P.s. Pinterest on aina hyvä väline silloin, kun kaipaa vahvistusta niille asioille, joista pitää eniten. Olkookin kukkia, merenneitoja, värikkään boheemisti sisustettuja koteja, koristeellisia rakennuksia tai niiden yksityiskohtia, kukkkamekkoja, nahkalaukkuja, suippokärkisiä kenkiä tai gingham-ruutua - they always make me tick.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti