Tämän kesän juttu taitaa olla maksimekko. Helppo hellevaate, joita on myös helppoa ommella itse. Tässä pari vastikään itselle ommeltua mekkoa. Kuvat ovat tosi surkeaa tablettilaatua, mutta menköön nyt.
Löysin tallinnalaisen kangaskaupan palakankaista tällaista pikkukukallista, mustavalkoista kangasta. Materiaali on somewhat puuvillatrikoota, tosin luulen että puuvillan lisäksi tässä on kyllä keinokuitua seassa. Kuosi on jotenkin ihanan 1960- tai 1970-lukua henkivä ja hintakin oli noin kolmen metrin palalle varsin edullinen, jotain kympin luokkaa muistaakseni. Tykkään mekoista, joissa on tuollainen "tuplayläosa", mielestäni se ihan sopii pitkäselkäiselle ja luo illuusiota kapeammasta vyötärölinjasta. Olkaimet tein aika leveiksi ja solmittaviksi, vyötäröllä on vähän kuminauhaa.
Mekosta tuli yllättävän kiva! Tykkään! Tosi helppoa ja nopea tehdä.
Toisen mekon kankaan mies toi tullessaan ulkomaanmatkaltaan, tämä on oikeastaan yksi kolmesta ja itselleni mieluisin kuvioltaan. Kangas on täysin tekokuituinen, superjoustava, vähän ohutta uikkarikangasta muistuttava, materiaaliltaan siis vähän haastava. Kuosi on tuollainen värikäs käärme, joten halusin tästä todella yksinkertaisen mallisen.
Tästäkin tykkään kyllä, mutta kankaansa vuoksi tämä ei ole kyllä varsinainen hellemekko. Sen sijaan sopii paremmin iltamenoihin tai viileämpään kesäpäivään. Liukkaan, joustavan ja tässä pituudessa yllättävän raskaan kankaan työstäminen oli kieltämättä aika hankalaa. Pääntien ymmärräsin onneksi kääntään puuvillatrikoolla... "mä ihan vaan tästä näin käännän nää kädentiet" oli aikamoinen virhe.
Itseni yllä tykkään enemmän maksimekoista, joissa on lantiolla vähän väljyyttä, niin kuin näissä molemmissa nyt on. Molemmat kankaat ovat joustavia, joten hain kaavat mekkojen yläosiin istuvista, hihattomista trikoopaidoista - helppoa ja toimivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti