Tänään on kulunut 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä. Rakastettu "muumimamma" ja kansallisaarre hänestä taisi tulla vasta vanhemmiten (ja kansainvälisen suosion saavutettuaan), mutta nuori Tove oli rohkea ja hiljaisen anarkistinen tyyppi, joka eli elämäänsä ja loi kiihkeästi uraansa taidemaalarina. Kuvanveistäjän ja kuvittajan itsenäinen tytär, joka maalasi, piirsi ja kirjoitti omaa elämäänsä, unelmiaan ja toiveitaan, sydänsurujaan, tunteitaan. Muumit työllistivät hänet lopulta kokonaan, mutta taloudellisen menestyksen myötä Tove sai mm. lunastettua rakkaan ateljeetilansa itselleen.
Mitä enemmän Janssonin elämäntarinaan tutustun, sitä enemmän häntä ihailen. Kannattaa katsoa Ylen Areenasta ainakin dokkarit Muumilaakson vanki ja Tove ja meri. Jälkimmäisessä nähdään Tove tanssimassa ajateljeessaan samalla, kun he elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa pakkaavat tavaroitaan rakkaassa saaressa vietettävää kesää varten. Mukaan pääsee myös laiskanpulskea musta kissa :)
 |
| kuva |
 |
| kuva |
 |
| kuva |
 |
| kuva |
 |
| kuva |
Hurraa, hurraa, hurraa Tove!
Hänen elämäntyönsä ihastuttaa varmasti monia tuleviakin sukupolvia!
P.S. Kirjoitin aiemmin Tuula Karjalaisen toimittamasta Tove Janssonin elämänkerrasta "Tee työtä ja rakasta" tässä postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti