Lokakuu ja kulunut syksy muutenkin on ollut varsin monivivahteinen iloineen ja suruineen. Isompina juttuina muuttohässäkkä ja mummoni siirtyminen ajasta ikuisuuteen. Olen kulkenut ympäri kaupunkia etsien uutta asuntoa, pidätellen itkua siitä, kun minulla ei ole enää mummoa eikä edes kotia. Miten helposti sitä voikaan menettää niin paljon kerralla?
Mummo oli minulle tärkeä ihminen, jota arvostin, kunnioitin ja rakastin syvästi. Mummo taas jaksoi uskoa aina siihen, että minä pärjään. Mummo oli sodat kokenut karjalaisevakko, joka oli menettänyt paljon, mutta rakentanut elämänsä uudelleen. Tärkein elämänohje, jonka mummo halusi opettaa, oli se, että vaikka elämä on välillä vaikeaa, ei saa silti luovuttaa. Vaikka menettäisi kaiken, voi saada vielä enemmän ja parempaakin.
Viikko mummon hautajaisista ja minä siivosin jo asunnossa, josta tulee pian meidän uusi koti. Ensi viikonloppuna juhlitaan ja ihan näinä päivinä minusta tulee täti. Elämä on siis välillä varsin kummallista, suruineen ja iloineen.
Loppuun vielä jotain kuvallisia poimintoja tältä syksyltä Instagramista. On syöty ja juotu hyvin, juhlistettu ystävän synttäreitä, ihasteltu syksyä, pakattu, luettu lehtiä ja löydetty vanhat CD-aarteet... kissat tietysti touhuissa mukana. Käykää kurkkimassa lisää jos kiinnostaa, käyttäjänimeni on hepolei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti