30.11.2014

Kirppisvirhe

Kun on harrastanut lähemmäs 15 vuotta kirppistelyä, on vuosiin mahtanut myös muutamia asioita, joiden hankkimatta jättäminen harmittaa edelleen. 14 vuotta sitten ihailin eräitä kuutamoaiheisia retroverhoja samalla kotikylän kirppiksellä pitkään, mutta en koskaan raaskinut hankkia niitä. Verhot olivat "kalliit" eli jotain reilut 100 markkaa, parinkympin verran euroissa siis. Muistelen niitä kaiholla edelleen, ne olivat todella sykähdyttävän hienot, enkä ole vastaavia nähnyt enää sen jälkeen. Missään. Eräs oranssi puoli-ilmainen retrovalaisin on jäänyt kummittelemaan myös. Muutamia vuosia sitten jätin taakseni mintunvihreät 1950-luvun korkkarit: hinta oli halpa, ja vaikka koko oli väärä, harkitsin niitä koristeiksi. Hankkimatta jäivät, ja edelleen kaduttaa, olivat nimittäin ihan superhienot. 





Reilu pari viikkoa sitten bongasin tapiolalaiselta Toinen kierros-kirpparilta nämä hauskat, norjalaiset koristelaatat. Tykkäsin noista kovasti, mutta 15 euron kappalehinta tuntui kuitenkin aika suurelta ja tyydyin ottamaan vain fiilistelykuvat - virhe! Olen päätynyt ihailemaan kuvia tämän tästä ja harmittelemaan, miksen ostanut näitä. Olisivat sopineet hauskasti keittiön seiniä koristamaan. 
Laatat ovat suositun norjalaisen kuvittajan, Turi Gramstad Oliverin käsialaa ja pienen googlettelun jälkeen sain selville, että nämä kolme laattaa ovat osa suurempaa suurempaa "Family"-aiheista kokonaisuutta. Ja että eBayssa näitä kaupitellaan keräilijöille yli 30 euron hintaan... huokaus!

29.11.2014

Mitä kuuluu, kukkuluuruu?

Marraskuu on mennyt taas kuin siivillä ja tuntuu etten ole saanut juuri mitään aikaiseksi! Lähinnä tässä on asetettu taloksi uudessa kodissa ja tehty tuttavuutta uuden asuinalueen kanssa. Eilen tulin ensimmäistä kertaa vähän myöhempään kotiin ja oli jotenkin hassua ottaa Kalasatamasta metro keskustaan. Varsinkin kun jäin rautatieasemalla pois, vain tajutakseni, että olisi ehkä pitänyt jäädä pois vasta Kampissa ja vaihtaa siellä kakkosen ratikkaan. Lasipalatsilta ei ratikoita enää mennyt, mutta reippaana tyttönä lähdin kävelemään Mannerheimintietä pitkin kotiin ja samalla mietin, että on tää nyt vähän outoa jotenkin! Mutta ihan hauskaa kuitenkin. 
Vannoutunut itäisen kantakaupungin asukki on solahtanut yllättävän hyvin töölöläiseen kulttuurimaisemaan. Nautin hyvistä liikenneyhteyksistä ja kauniista vanhoista taloista ja ihan uusista kaduista, joista en ollut aiemmin edes kuullutkaan. Ja onneksi tästä on aika lyhyt matka Kallioonkin.

Koti on vieläkin keskeneräinen ja koko kuukausi on aikalailla pihistelty muutenkin, joten tänne ei ole edelleenkään ilmestynyt sänkyä eikä sohvaa. Keittiöön ilmestyi sen sijaan Marimekon verho - täällä aiemmin jo hehkuttamaani Sanna Annukan "Kukkuluuruu"-kuosia. Mainitsinkin, että sain synttärilahjaksi elokuussa ystäviltäni lahjakortin Marimekolle ja vaikka olin iskenyt silmäni tuohon kuosiin ja sillä koristeltuihin tuotteisiin, jouduin hieman pohtimaan lopullista valintaani. 
Eräänä lauantai-iltapäivänä marssin Marimekon liikkeeseen ja pyysin saada muutamia kankaita nähtäväksi: Kukkuluuruu, Toteemipaalu ja Lamppupampula. Varsinkin jälkimmäinen miellytti kovasti, mutta valitsin kuitenkin Kukkuluuruun sillä ajatuksella, että olen todellakin halunnut sitä jo pidempään. Lahjakortin toki olisi voinut käyttää muuhunkin, mutta totesin että Marimekon kankaat ovat tätä nykyä niissä hinnoissa, että jos en hanki kangasta nyt, en tule hankkimaan sitä myöhemminkään.
Keittiössä on nyt siis hieno verho - tähän tilantaan yksi riittää paremmin kuin hyvin. Myöhemmin sitä voi käyttää vaikka seinäkankaana tai sängynpeittona. Olen ollut todella tyytyväinen valintaan, kuosi on ihana ja tykkään tuijotella sen värejä ja yksityiskohtia keittiön pöydän äärellä istuessani.

Ajoitin verho-ostokseni alennuskampanjan aikaan, joten sain lahjakortin summalla vielä Kukkuluuruu-mukinkin. Oikeastaan tämän valitsin ainoastaan siksi, että myyjä tiesi näiden olevan niin suosittuja, että erä alkaa olemaan jo lopussa. 

Tykkään keittiössä iloisenkirjavasta tunnelmasta ja Tigerin tiskirätti sopii tänne mainiosti! Täytyy sanoa, että tuo on ollut hyvä myös käytössä! Paketissa taitaa olla 4 rättiä ja hinta 2€. Not bad I say.

Jo ennen asunnon löytymistä mietin, että asetan uudessa kodissa vanhan rakkaan kaappini vähän paremmalle paikalle. Tässä kuvassa sen päällä on somasti vain joitain esineitä, nyt se on saanut pari taulua ja yhden kynttiläkipon lisää... hups. Suoritin myös laajempaa karsintaa rakkaitten tavaroideni suhteen, ja otin käyttöön vain tiettyjä koriste-esineitä ja loput vein varastoon. Yritän kovasti olla pilaamatta kaunista asuntoa ja sen tunnelmaan hirveällä roinamäärällä.


Sohvattomuus on ollut toisaalta ihanaa, meillä on avaraa ja tilaa on enemmän. Yksi nojatuoli ei kuitenkaan oikein tunnu riittävän, vaikka tykkään sen ja sohvapöydän muodostamasta parista. Tuolin päällä olevan pienen peiton olen ominut äidiltä, se oli tullut perhetutun kautta matonkuteeksi, mutta onneksi äiti oli säästänyt sen. Nyt se muistuttaa ihanasta ihmisestä, joka on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Torso on jäänyt hengailemaan ikkunalaudalle. Vallilan verhot ovat ihanat, mutta aion hankkina niiden tilalle jossain vaiheessa vaaleat, läpikuultavat verhot, jotta kauniit ikkunat saavat kaiken ansaitsemansa huomion. Muutamia tauluja olen laittanut seinille, mutta toistaiseksi vain entisten asukkaiden jättämiin nauloihin ja koukkuihin.

Kotiprosessi siis elää, hiljaa hyvää tulee. Ja koska pian on joulukuu, täytyy alkaa jo miettiä joulukoristeita!

P.s. Kuvat ovat taattua Instagram-laatua ja jo siellä entuudeltaan nähtyjä.

21.11.2014

Flakes

Tulis jo lunta! Eiks jo ihan kohta saa alkaa jouluhössöttään?
Lumen ja lumihiutaleiden puutteessa fiilistelin lähestyvää juhlasesonkia Photoshopilla.


Tulis jo!

19.11.2014

Seitsemän

Blogi ehti täyttää jo seitsemän vuotta! Huh. Tuskin olisin 2007 uskonut, että vielä tämä homma on jotakuinkin pystyssä seitsemän pitkä vuoden kuluttuakin.
Viimeisen vuoden aikana bloggaamistahtini on tosin hidastunut entisestään. Elämä vie ja heittelee, joskus ei vaan ehdi muilta kiireiltä ja joskus ei vaan ole mitään sanottavaa. Pitkään aikaan. Sitten taas tietokone tilttaa, kamerakin on rikki ja netti jumittaa. Välillä mietin aloittaisinko koko homman alusta, piilottaisinko postaukset ja aloittaisin puhtaalta pöydältä. Vai perustaisinko uuden blogin, hienon ja paremman. Keskitetymmän. Ehkä analyyttisen kirjablogin? Tai usein päivittyvän piirrosblogin? Humoristisen kissablogin? Elämänviisausblogin, jossa parin valokuvan lisäksi kiteytetään jokin hieno hetki? Tai miten olisi köyhistelyblogi? Juntti sisustusblogi? 
Paskat.
Olkoon.
Tämä on iha hyvä näin. Tykkäänhän rosollista, salaateista, myslistä, kirjavista neulelangoista, joista neuloo raidalliset sukat, kollaaseista, kaleidoskoopeista, elokuvasoundtrackeista, kirpputoreista, kullan ja hopean yhdistämisestä, kerrospukeutumisesta, novellikokoelmista... minä en ole keskitettyjen asioiden ihminen, olen erilaisten yhdistelmien ihminen. En ole yhden asian, vaan monen asian puolesta. Ja hyvä niin.
Blandad - sekalaista hölinää ja hulinaa jo seitsemän vuoden ajan!

12.11.2014

Home sweet home

Täällä taas! Olikin jo vähän ikävä.
Korkeasaaren karhut vaipuivat jo talviuneen ja kieltämättä itsellä on vähän samanlainen fiilis. Koko syksyn kestänyt asunnonetsintä ja sitä seurannut parin viikon asunnottomuus, tavaroiden pakkaaminen ja muuttaminen ensin vuokrattuun varastoon ja sieltä taas tänne uuteen kotiin, ja lopulta pahvilaatikoiden purkaminen - puhumattakaan hautajaisista, sukujuhlista ja koko ajan pimenevistä päivistä - aikamoisen uuvuttavaa sanoisin. 
Uusi koti tuo kuitenkin hyvää mieltä ja vaikka etsintäprosessi olikin taas melkoinen urakka, tuntuu että tämä asunto oli kyllä kaiken odotuksen ja vaivan arvoinen. Ottaen huomioon Helsingin vuokratason kalleuden ja oman budjetin, olin melkoisen varma että sanomme muuton myötä heipat kantakaupunkiasumiselle ja muutamme jonnekin vähän pidemmälle. Hain asuntoa ja kävin näytöissä vähän joka puolella niin idässä, lännessä kuin pohjoisessakin, mutta lopulta saimme asunnon sittenkin etelästä - Töölöstä! Ja näin lähellä Helsingin keskustaa en ole aiemmin edes asunut. Joskus elämä kyllä osaa yllättää hauskallakin tavalla.

Asunto on tilava yhden huoneen, keittiön, ison kylppärin ja L-muotoisen eteisen kattava kokonaisuus. Kauneinta asunnossa ovat huoneen kaari-ikkunat, mutta vanhan talon alkuperästä kertovat myös alkuperäiset puiset peiliovet. Kunnoltaan ja varustukseltaan asunto on vaatimaton, mutta käytännöllinen. Lattiat ovat muovimattoa ja maalit hilseilevät paikoitellen, mutta sellainen ei haittaa kun asunnon fiilis itsessään on hyvä.

Muuttolaatikot on vihdoin noin suunnilleen purettu ja tavarat varmaankin löytävät lopulliset paikkansa pikku hiljaa. Osan tavaroista pakkasin suorilta kellariin ja haen niitä sieltä sitten, jos siltä tuntuu.

Muuton yhteydessä tuli luovuttua turhista tavaroista ja vanha sänky ja sohva lähtivät samalla kiertoon. Uusia hankitaan sitä mukaa, kun talous antaa myöden. Edellisen asunnon kanssa tuli monesti sellainen fiilis, etten oikein jaksanut sisustaa sitä eikä tilan todellista potentiaalia tullut hyödynnettyä. Taustalla kummitteli koko ajan ajatus lähestyvästä putkirempasta, joten tuli takerruttua asunnon väliaikaisuuteen. En tiedä kauanko asumme tässä kodissa, mutta muuttaessa päätin että tästä tulee kiva koti joka tapauksessa. Koti on kuitenkin tärkeä ympäristö, jossa tulee viihtyä.

Marraskuinen aamupäivän valo oli tänään kirkas, mutta kylmä, joten sytyttelin kynttilöitä ja vedin suosiolla aamutossut jalkoihin. Kahvikuppi kädessä mietin, että oma koti on kyllä hirveän hieno asia.