Täällä taas! Olikin jo vähän ikävä.
Korkeasaaren karhut vaipuivat jo talviuneen ja kieltämättä itsellä on vähän samanlainen fiilis. Koko syksyn kestänyt asunnonetsintä ja sitä seurannut parin viikon asunnottomuus, tavaroiden pakkaaminen ja muuttaminen ensin vuokrattuun varastoon ja sieltä taas tänne uuteen kotiin, ja lopulta pahvilaatikoiden purkaminen - puhumattakaan hautajaisista, sukujuhlista ja koko ajan pimenevistä päivistä - aikamoisen uuvuttavaa sanoisin.
Uusi koti tuo kuitenkin hyvää mieltä ja vaikka etsintäprosessi olikin taas melkoinen urakka, tuntuu että tämä asunto oli kyllä kaiken odotuksen ja vaivan arvoinen. Ottaen huomioon Helsingin vuokratason kalleuden ja oman budjetin, olin melkoisen varma että sanomme muuton myötä heipat kantakaupunkiasumiselle ja muutamme jonnekin vähän pidemmälle. Hain asuntoa ja kävin näytöissä vähän joka puolella niin idässä, lännessä kuin pohjoisessakin, mutta lopulta saimme asunnon sittenkin etelästä - Töölöstä! Ja näin lähellä Helsingin keskustaa en ole aiemmin edes asunut. Joskus elämä kyllä osaa yllättää hauskallakin tavalla.
Asunto on tilava yhden huoneen, keittiön, ison kylppärin ja L-muotoisen eteisen kattava kokonaisuus. Kauneinta asunnossa ovat huoneen kaari-ikkunat, mutta vanhan talon alkuperästä kertovat myös alkuperäiset puiset peiliovet. Kunnoltaan ja varustukseltaan asunto on vaatimaton, mutta käytännöllinen. Lattiat ovat muovimattoa ja maalit hilseilevät paikoitellen, mutta sellainen ei haittaa kun asunnon fiilis itsessään on hyvä.
Muuttolaatikot on vihdoin noin suunnilleen purettu ja tavarat varmaankin löytävät lopulliset paikkansa pikku hiljaa. Osan tavaroista pakkasin suorilta kellariin ja haen niitä sieltä sitten, jos siltä tuntuu.
Muuton yhteydessä tuli luovuttua turhista tavaroista ja vanha sänky ja sohva lähtivät samalla kiertoon. Uusia hankitaan sitä mukaa, kun talous antaa myöden. Edellisen asunnon kanssa tuli monesti sellainen fiilis, etten oikein jaksanut sisustaa sitä eikä tilan todellista potentiaalia tullut hyödynnettyä. Taustalla kummitteli koko ajan ajatus lähestyvästä putkirempasta, joten tuli takerruttua asunnon väliaikaisuuteen. En tiedä kauanko asumme tässä kodissa, mutta muuttaessa päätin että tästä tulee kiva koti joka tapauksessa. Koti on kuitenkin tärkeä ympäristö, jossa tulee viihtyä.
Marraskuinen aamupäivän valo oli tänään kirkas, mutta kylmä, joten sytyttelin kynttilöitä ja vedin suosiolla aamutossut jalkoihin. Kahvikuppi kädessä mietin, että oma koti on kyllä hirveän hieno asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti