No ne myyjäiset. Niistä piti kirjoitella ennen itse tapahtumaa, että en ehtinyt. Osallistuin viime viikonloppuna Citycenterissä olevaan Pop up ilo-joulutoriin. Olin myymässä lauantaina ja sunnuntaina, mutta itse tapahtuma on avoinna päivittäin näin viikollakin aina sunnuntaihin asti. Designiä ja käsitöitä kahdessa kerroksessa, tuotteita laidasta laitaan. Minulta oli tarjolla uusia juttuja ja muutamia vanhojakin, lähinnä vaatteita, koruja ja muita asusteita.
Oikeastaan kivointa tässä proggiksessa oli itse tuotteiden tekeminen ja myyjäisiin valmistautuminen. Myyjäisissä olin flunssassa ja aika voimaton ja harmikseni kauppa kävi tosi nihkeästi. Tappiollinen reissu siis, mutta tulipahan tehtyä.
Sunnuntai-iltana kotona oli vähän ankea fiilis. Helvetti tämä on niin vaikeaa. Pitäisikö jo vähitellen unohtaa koko homma ja yrittää työllistyä tekemään jotain järkevää. Ei minusta vain ole tähän, ei riitä taidot, ei persoona, ei ole pääomaa, ei mitään. Ei mitään järkeä.
Makasin pedissä, kaivautuneena peittojen alle, kissa kainalossa ja tuijotin monta jaksoa Skinsejä Areenasta putkeen. Mies tuli ja kysyi miten meni, paljonko myit? Aloin itkeä, harmitti. Nukuin yön yli, pois väsymystä, flunssaa ja pettymystäkin. Eilen aamulla fiilis oli jo parempi ja sain uusia ideoita, millaisia juttuja voisi tehdä seuraavaksi. En taida sittenkään ihan vielä luovuttaa, pitää vain löytää uusia väyliä toteuttaa sitä omaa juttua.
Räpsykuva myyjäisistä. Esillepano jäi kyllä puolitiehen...
Tämä on vähän niin kuin tuotekuva kotoa. Tästä mekosta tuli oma suosikki, lopputulos näyttää aika simppeliltä, mutta itse mallia hioin aika pitkään ja tämä sopii kivasti erilaisille vartaloillekin.
(Ei meillä nyt ihan noin romanttista ole koko asunnossa...?)
Nämä myyjäiset eivät nyt olleet ihan se mun juttu, mutta se niistä. Nyt elämässä eteenpäin ja vihdoinkin on aikaa alkaa fiilistelemään joulua!
