Ruusut, Aarikat ja tsekkiläiset lautaset

Muutamia pieniä kirppislöytöjä vielä joulukuulta:

Ruusukorvikset sopivat kaltaiselleni ruusumummolle, kuin nenä päähän. Maksoin noista 0,50€. Toiset korvikset ovat taas Aarikan. Meillä on ystävien kanssa ollut vitsi kulttuuritädistä, jolla on graafinen hiustyyli, suoralinjaiset väljät vaatteet ja yksi suuri, tyyliltään abstrakti Aarikka-korvis. Nämä Aarikat ovat vähän neutraalimmat, mutta tykkään erilaisista pyörylä- ja pallo- ja retrokorviksista, joten nämä ovat olivat aika luonteva valinta, kun tulivat vastaan parin euron hintaan. Niissä on vähän tummentumaa, mutta ei se niin haittaa. Kirppiskorviksista desinfioin aina koukut tai tapit desinfiointiaineella. Aarikka-korvisten koukut taitavat olla ainakin hopeoidut tai sitten sen verran parempaa matskua, koska satuin vahingossa nukkumaan niiden kanssa yhden yön. Normaalisti rihkamakorvikset alkavat aina viimeistään iltasella tuntua vähän korvalehdissä, mutta nuo olivat niin huomaamattomat, että vain unohdin ne korviini. 

Sain viimeinkin yhden Ivana Helsingin suunnittelema Vitalis-purkin käytetty loppuun, tuollainen litteä pieni rasia on just hyvä säilytysrasia pienille korviksille!

Hauskat sinikuvioidut lautaset ovat tsekkiläistä tuontantoa. Pieni maksoi 0,20€ ja isompi 0,50€. Tykkään tosi paljon noista kuvioista ja nämä sopivat hyvin muihin sinisävyisiin mummoastioihini. Kooltaan nämä ovat sellaista kahvikuppimallia, harmi kuin ei settiin sopivaa kuppia ollut saatavilla.

2015 on ollut kyllä aika mahtava kirppisvuosi, olen tehnyt ihan superlöytöjä, joita käytän koko ajan! Ja jos kaikki eivät olekaan koko ajan käytössä, ovat ne muuten vaan aika ihania.

Juhla se on, nyt verraton

Jouluaatto!

Rauhallista, iloista, rentouttavaa, tunnelmallista ja ihanaa joulua kaikille!!!

Joulukortteja

Tänä vuonna intouduin tekemään joulukortteja pitkästä aikaa. Olen viimeksi piirtänyt jokaisen kortin erikseen ehkä joskus yläasteella tai lukiossa. Käytin aika paljon piparkakkuteemaa ja erilaisia havunoksia, ne kun olivat helppoja ja nopeita tehdä. Tein kymmenisen korttia A6-kokoisille, valmiille akvarellikorttipohjille ja sitten ihan muutaman tällaisille suunnilleen A5-kokoa oleville akvarellipapereille. Käytin akvarelleja, guasseja, kaikkia erilaisia vesivärejä ja piparikorteissa lisänä valkoista geelikynää. Julkaisen korteista nyt tässä kaksi viimeistä, joista myös tykkäsin ehkä eniten. "Eläinten joulu"-aiheista korttia tein kolmena päivänä ja silti unohtui laittaa lunta taaimmaisille kuusille. No, sellaista se nyt vaan on välillä :D Koko korttiprojekti oli hauskaa puuhailua, näitä oli kiva tehdä. Toivottavasti korttien saajatkin tykkäsivät omistaan.

Collette Dinnigan Obsessive Creative

Kävin Akateemisessa kirjakaupassa ja ihastuin heti tämän kirjan ulkoasuun:

Ihana kansi! Collette Dinnigan australialainen muotisuunnittelija, ja tämä ihana kirja kertoo siis hänestä ja hänen urastaan. Kirja on visuaalisesti herkullinen kokonaisuus, siinä on paljon piirroksia, luonnoksia, kollaaseja ja kuvia Dinniganin mallistoista vuosien varrelta, mm. kuvattuina Helena Christensenin, Kate Mossin ja Naomin Cambellin yllä. Ihana teos kerrassaan, ja ihan mielettömän inspiroiva!

Muutamia kuvia kirjan aukeamista, lainattu nettisivuilta:

Myös Dinniganin nettisivut näyttävät ihan tosi hauskoilta. Tämä tyyli puree just eikä melkein meikäläiseen! En huomannut katsoa Akateemisessa kirjan hintaa, Amazonissa tämä kustantaa viitisenkymmentä dollaria ja Suomalaisessa kirjakaupassa noin 58€. Täytyy laittaa tämä mietintämyssyyn, sen verran inspiroiva teos että tästä olisi varmasti iloa pidemmäksi aikaa.

Raanua pöytään

Ostin reilu pari vuotta sitten kirppikseltä pussillisen Marimekon kangassuikaleita Sanna Annukan suunnittelemassa Raanu-kuosissa. Tykkäsin tuosta kuosista ihan todella paljon, mutta en tajunnut hankkia sitä missään muodossa omaan käyttöön ennen kuin se oli jo poistunut valikoimista. Olinkin tosi iloinen löytäessäni tuon tilkkupussin ja maksoin siitä muistaakseni neljä euroa. Tilkkujen hyödyntäminen jäi suunnitteluasteelle, kunnes vuosi sitten innostuin yhdistämään niitä toisiinsa. Sainkin niistä isomman palasen, mutta en osannut päättää mitä taas siitä tekisin. Kangas jäi taas odottelemaan.
Ja nyt, yhtenä päivänä, tulin taas ajatelleeksi kangasta ja mietin, että entä jos sen laittaisi vain pöytäliinaksi. En ollut tullut ajatelleeksi, että voisin jättää kankaan sikseen ja käyttää sitä  pöytäliinana. Ilahduin ajatuksesta kovasti, ompelin vain reunoihin käänteet ja - valmis!

Kuosi sopii hyvin yhteen Sanna Annukan Kukkuluuruu-verhon kanssa ja kangas on kooltaan muutenkin keittiön pöytään sopiva. Kuosi ei saumakohdissa kohtaa, tämä johtuu siitä että kangaspalaset olivat aina samalta reunalta, hulpion vierestä, joten kuosi "elää" sen verran, että kohdistaminen olisi tehnyt reunoista epäsymmetriset ja minä taas halusin hyödyntää mahdollisimman paljon kangaspalojen pituuksista. Se ei nyt kuitenkaan niin haittaa ja pääasia, että ihana kangas pääsee vihdoinkin käyttöön - joulupöytäliinaksi!

 Ja koska koskaan ei voi olla liikaa Sanna Annukan kuoseja, sopii Kanteleen kutsu -piparirasia tyyliin paremmin kuin hyvin. More is more!

Harmaa villahuivi

Olen etsiskellyt kivaa, yksiväristä ja villaista kaulahuivia tässä syksyn mittaan. Harmaata tai jopa jotain kylmäsävyistä beigeä. Kaupoissa on ollut hyviä ehdokkaita, varsin kohtuuhintaisiakin. Samaan aikaan olen katsonut myös kirppistarjontaa, joskus menneisyydessä kun villainen kaulahuivi oli enemmänkin jotain hyvin tavallista kuin arjen luksusta. Löysinkin Kurvin Fidalta harmaan villahuivin. Olin ajatellut pidempää mallia, mutta kun huivi ei maksanut kuin 4€ niin ajattelin ettei se ole suuri investointi, jos huivin pituus ei miellytäkään. Kotona pesin huivin ja seuraavana päivänä heitin sen kaulaan kotoa lähtiessä. Käytössä huivi osoittautui ihan mahtavaksi! Se on tosi pehmeä ja lämmin, ei kutita tai pistele ihoa vasten ja tuo harmaan sävykin on tosi hyvä.
Huivi on Banana Republicin ja kunnoltaan hyvä. Hapsureunastaan kudos näyttää hieman herkältä purkautumaan, mutta sen saa fiksattua ompelemalla kevyen tikkauksen. Tuli tehtyä varsin hyvä löytö siis ja säästyi sopivasti rahaakin.

P.s. Huivin sävy vastaa todellisuudessa ylempää kuvaa, vähän lämpimämpi vain. 

Satinet green

Hankin & Other Storiesilta sesonkiin sopivan kynsilakan. Sävy on "Satinet Green", todella tumma, mustaan taittava vihreä, joka hieman kimaltaa sopivassa valossa. Tulee mielen koppakuoriainen tai jokin muu hyönteinen.
Tykkään tuosta putelin ulkonäöstä, mutta korkki on hieman epäkäytännöllinen. Lakka on myös aika ohutta, joten sävyn saavuttaminen vaatii pari kerrosta, ehkä jopa kolme. Lakka kustansi seitsemän euroa, kestävyys on kohtalainen. Mieli tekisi yhdistää tämän kanssa joku toinen, ehkä glitterlakka. Täytyypä kokeilla!

Jouluihminen

Enää yhdeksän yötä jouluun! Yhteiskunnallisesta ja maailmanpoliittisesta tilanteesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - tuntuu tärkeältä fiilistellä tänä vuonna joulunalusaikaa ihan huolella. Vähän iloa, valoa ja lapsenmielisyyttä tarvitaan edes kerran vuodessa, varsinkin synkkinä ja vaikeina aikoina. Koti on jo koristeltu, kummilasten lahjat hankittu ja tänä vuonna innostuin lähettämään joulukorttejakin - ja kortitkin maalasin itse! Torttuja on paisteltu useampaan otteeseen ja pipareita syöty jo vähän liikaakin. Tänä vuonna olen taas töissä joulumyyjänä ja töitä on vielä jouluaattonakin, joten aattoiltaa vietetään tänä vuonna Helsingissä. Ah, odotan jo innolla omaa joulua ja joulu

Tukholmassa ihastelin perinteisen ruotsalaisia joulukoristeita katukuvassa - punaisia ja valkoisia joulupalloja, piparikoristeita, havunvihreää siellä täällä. Päivänvalollakin joulukuuset ja köynnökset näyttivät hauskalta. Helsingissä keskitytään edelleen valoihin, tosin niitä tuntuu olevan enemmän kuin viime vuonna.

 

 Jouluvalot valaisevat, kun päivät itsessään ovat niin lyhyitä.

Stockmannin perinteinen jouluikkuna ilahduttaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Joka vuosi mietin, miten ihanaa olisi päästä suunnittelemaan ja rakentamaan vastaavaa kokonaisuutta.

 Iittalan "Tanssi"-sarjan ikkunasomisteita Stockalla. Suuressa koossa kuviot ovat todellakin edukseen.

Kansallismuseon pihamaalle on rakennettu taas joulukuusimetsä. Idea on ihana, vaikka jotkut kuusista olikin koristeltu varsin,öhöm, erikoisilla koristeilla. Kokonaisuus on kuitenkin hauska. 

Voin kyllä sanoa olevani jouluihminen. Ja varsinkin tämä joulunalusaika on ihanaa. Vielä kun sataisi vähän lunta! Viime talvena ostetut talvikengät haluaisivat jo päästä käyttöön...

P.s. Jos joulupukki on kuulolla, niin uusi kamera voisi olla kiva, nämä puhelinkuvat kun ei oikein toimi...

Pikavisiitillä Tukholmassa

Joulukuu! Aika käsittämätöntä, että tämäkin vuosi on jo ihan lopuillaan. Joulukuu alkoikin varsin mukavasti, sillä teimme parin ystävän kanssa pienen taideretken Tukholmaan. Vältimme pahimmat myrskyt laivalla, vaikka jonkun verran paatti keinuikin avomerellä. Joulukuun ensimmäinen päivä oli hyvin kaunis, oli aika ihanaa istua aamiaisella laivan lipuessa aamuauringossa kohti Tukholmaa.

Retken varsinainen pääkohde oli Moderna Museet ja siellä Olafur Eliassonin Reality machines -näyttely. Kun sää oli niin kirkas ja kaunis, päädyimme reippailemaan terminaalista Skeppsholmenissa sijaitsevalle museolle. 

Aamupäivä museossa oli mukavan rauhallinen ja saimmekin keskittyä näyttelyyn kaikessa rauhassa. Näyttelyssä kuvaaminen oli kiellettyä ja oikeastaan hyvä niin, tuli keskityttyä itse teoksiin ja niiden luomaan tunnelmaan. Tässä pari esimerkkiä.

Kuva Moderna Museet

Beauty on vesisumuseinämä, johon on heijastettu valoa siten, että veden pintakuvio näyttää elävän. Läheltä katsottuna se näyttää ikäänkuin liikkuvalta turkilta tai hiuksilta, sen värivivahteet vaihtuvat ja lopputulos on hieman eri näköinen, mistä kohtaa teosta tarkastelee. Teos on nimensä mukaisesti hypnoottisen kaunis. Teoksen läpi voi kävellä - fiilis on aika jännä kun teos näyttää lainehtivilta hiuksilta ja sitten tuntuukin vedeltä.

Kuva Moderna Museet

Room for one colour on keltaisin lampuin valaistu tyhjä huone. Astuessamme huoneeseen sanoin ystävälle "Hei sä näytät ihan vihreältä!" ja sen jälkeen hänestä hävisivät kaikki värit. Fiilis on jännä, sillä vaikka huone on hyvin keltainen, on erikoista miten ihmiset näyttävät mustavalkoisilta. Ainoastaan neonpinkki meikkisieneni näytti vaaleanpunaiselta, kun testailimme mukana olleilla tavaratoilla "tarttuuko" efekti kaikkeen, mitä huoneessa sattuu sillä hetkellä olemaan.

Kokonaisuudessa Olafur Eliassonin näyttely oli vaikuttava ja hieno kokemus, tykkäsin kovasti ja suosittelen lämpimästi, jos joku on matkaamassa Tukholmaan vielä tässä lähiaikoina. Näyttely sulkeutuu 17.1.2016. Samalla voi tsekata tietysti muutkin näyttelyt ja museon omat kokoelmat. 

 Moderna Museetilta lähdimme kävelemään kohti keskustaa. 

Kiertelimme vähän joulukaduilla, ihastelin koristeita ja jouluikkunoita.

Poikkesimme & Other Storiesilla. Verkkokaupan perusteella en ole ollut kovinkaan innoissa merkin valikoimista, mutta tykkäsin ihan tosi paljon myymäläkonseptista, esillepanoista ja tietysti tuotteistakin. Ihania yksityiskohtia ja hyviä matskuja.

 Kosmetiikkapuoli oli kiinnostava, kynsilakkahyllyn kohdalla piti kovasti yrittää hillitä itseään. Päädyin ostamaan vain yhden, mutta se onkin sitä ihanampi. 

Sen jälkeen kiertelimme vielä vähän kaupungilla, kävimme nopeasti syömässä ja sitten olikin jo aika palata kiiruusti laivalle. Olisi tehnyt mieli jäädä Tukholmaan fiilistelemään pidemmäksikin aikaa, kun 6 tunnissa ei ihan kauheasti ehdi. Kuvia tuli otettua aika vähän, sillä vaikka sää olikin kaunis, oli ulkona kylmä viima ja tuntui, että sormet jäätyivät vähemmästäkin.

 Oli piristävää käydä Tukholmassa pitkästä aikaa, vaikka näin pikaisestikin. Ruotsalainen joulutunnelma on ihan omanlaisensa ja on hauskaa bongailla muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia katukuvasta. Viimeinen kuva on hauskasta leipomosta Gamla stanin laidalta. Brändi-ilme on tarkkaan harkittu, leipomotuotteetkin sai pakettuna hauskalla, värikkäällä kuosilla kuvitettuun pussiin. Myymälä kuuluu ketjuun, näitä on Tukholmassa useampi. Jag gillar! Kyllä ne ruotsalaiset vaan aina osaa.

Ikkunan äärellä

Meillä on keittiössä ihanan leveä, kaakeloitu ikkunalauta, joka on kissojen oleskelupaikka, kesällä siinä kasvoivat pelargonit, toisinaan siinä jäähtyvät leivotut leivät, milloin mitäkin. Nyt olen alkanut käyttää sitä piirtämiseen ja maalaamiseen. Työtasona se on myös aika oivallinen, korkeus on hyvä ja saa työskenneltyä edes hetken luonnonvalossa. Keittiön ikkuna on maantasossa, rauhalliselle pienelle sisäpihalle, joka on lähinnä parkki- ja läpikulkupaikka. Näkymä on polkupyöriä, autoja, vastapäiset talot, muutamia puita, yläviistosta näkyy avaraa taivasta. Toisinaan pihalla ja ikkunan takanakin käy lintuja, joskus pihapuiden oraviakin - siispä myös kissat viihtyvät ikkunalla. Jotkut talon asukkaat ovat huomanneet sen, ja kurkkivat ohikulkiessaan näkyykö kissoja - tiedän tämän siitä, että kesällä kuulin ikkunan ollessa auki muutamankin innostuneen keskustelun kissoistani. Onkin ollut hassua huomata, miten moni talon asukkaista tuntuu hämmentyvän siitä, että kissojen sijasta istunkin minä ikkunan äärellä piirtämässä!

No, oikeastaan minun piti kirjoitella työvälineistäni. Löysin kirppikseltä eurolla tuon ison muovisen sekoituspaletin, aika hyvä löytö sanoisin. Aiemmin olen käyttänyt vesivärirasioiden kansia, kuivuneita väriläikkiä kun voi käyttää myöhemminkin vain vettä lisäämällä. (Akryylien kanssa pitäisikin olla tarkempana, ettei väri kuivuessaan jämähdä kiinni alustaan. Usein nekin kyllä saa kuorittua pois.) Olen alkanut käyttää kirppikseltä löytyneitä astioita vesikippoina. Vettä kun ei tarvitse kovin paljoa kerrallaan ja jotenkin mukavampi käyttää nättiä astiaa. Pieni kahvikuppi oli aiemmin vain koristeena, juomalasi(t) pölyttyivät kaapissa - nyt ne ovat käytössä. Värejä tekisi aina mieli ostella lisää, mutta sitten löytää omista varastoistaan taas jotain käyttökelpoista. Ja jotain ehkä kertoo myös se, että minulla on noita  vesivärejä pitkulaisessa metallirasiassa kolme kappaletta! Ja nuo venäläiset akvarellitkin kestävät varmasti vielä pitkään - nekin ovat muuten kirppislöytö, kuten myös yksi niistä metallisista vesivärirasioistakin. Ja tuossa kuvassa näkyy guassivärituubeja, kirppikseltä löydettyjä nekin.

Ostin Hulluilta Päiviltä setin ohuita, pieniä siveltimiä. Naureskelin kahdelle akvarelliharrastajamummelille, jotka kommentoivat suureen ääneen miten kyseisillä keinokuitusiveltimillä "Ei tee yhtään mitään!" Mutta  mummelit ovat usein oikeassa - pari kunnon luonnonkarvasivellintä korvaa nämä kymmenet erilaiset siveltimet, kun pitää tehdä jotain tarkkaa ja pientä piperrystä. Ja hyvin hoidettuina kestävät ikuisuuden. Mutta kun olen nyt noita synteettisiä hamstrannut, niin täytyy yrittää käyttää niitä...

Lotta Niemisen Houselle suunnitteleman kupin otin taas vastikään käyttöön, se kun sopii kivasti tähän vuodenaikaan. Hieman harmittaa, ettei tullut ostettua kuin tuo yksi kuppi, tuo koko kun on tosi hyvä ja toki ulkomuoto miellyttää myös. Kahvinjuonti ja maalaaminen on muuten haastava yhdistelmä, voin kertoa, että olen useammankin kerran erehtynyt kastamaan vesivärisivellintä kahvikupissa!

Sellaista tällä kertaa! Mukavaa lauantaita :) 

P.s. Kahvikuppi on muuten Arabian, mutta siinä on pieni vika. Jos se olisi priimakuntoinen, en ehkä minäkään raaskisi käyttää sitä vesivärikippona.

Marijoulua eli Muija, Papajo ja punaiset unikot

Jouluaattoon on enää kuukausi! Nyt saa varmaan jo ihan luvan kanssa alkaa hieman hössöttämään joulusta. Jotenkin näistä Marimekon jouluoppaan kuvista tulee kiva fiilis, asetelmat eivät oikeastaan ole joulusia itsessään, mutta näissä on silti jotain sellaista mukavaa, joulunodotuksen fiilistä.

 Oiva-astiasarja on kyllä kiva. Mustavalkoinen muki Muija-kuosissa on hauska.

Punavalkoinen Papajo-kuosinen muki on todella kiva. Pyöryläkuosi on nimeltään Karakola. Tätä mukikokoa nimitetään Marimekon verkkokaupassa glögimukiksi.

Unikko on tehnyt paluuta jo tovin ja miten hyvältä tuo punainen Unikko näissä astioissa näyttääkään! Ja jotenkin jouluisalta!

Punainen puhuttelee nyt selvästi meikäläistä. Punainen taitaa edustaa rohkeutta, voimaa ja rakkautta - sitä tässä maailmassa kyllä nyt tarvitaankin.

Kuvat Marimekko

Makeaa appelsiinia ja kanelia

Kävin tässä parisen viikkoa sitten pr-toimiston pressipäivillä ja mukaan tarttui muutamia kosmetiikka/kauneustuotteita, joista voisin kirjoitella sitä mukaa, kun ehdin niitä testailla.

Yves Rocherilta sain muutaman sesonkituotteen, joiden tuoksumaailman sain valita itse. Joulukauden tuoksuina ovat mausteinen vanilja (Spicy vanilla), karamellisoitu appelsiini ja kaneli (Candied orange & cinnamon), karamellisoitu appelsiini ja manteli (Candied orange & almond) ja makea omena ja vanilja (Apple delight). Päädyin karamellisoidun appelsiinin ja kanelin yhdistelmään: tuoksu on makea ja hieman mausteinen, joulunodotukseen hyvin sopiva.

Appelsiinin karamellisointi tekee appelsiinin tuoksusta makean, tavallista appelsiinia pehmeämmän. Kaneli taas on mausteinen ja lempeä. Omaan nenääni tuoksut tuntuivat aika luonnollisilta. Mies tykkää näistä myös, tyyppi kun rakastaa appelsiineja yli kaiken.

Sarjan käsivoide on sellainen perushyvä tuote: kuivuu nopeasti (käsivoiteelle tärkeä ominaisuus!) jättäen hennon jälkituoksun. Voiteen koostumus on kevyt, joten mikään pelastava hoitovoide tämä ei ole, enemmänkin sellainen, joka ylläpitää kosteustasapainoa kun sitä muistaa sivellä tasaisin väliajoin. Kuoriva suihkugeeli on kiva tuote, kuorivat ainesosat ovat tehty aprikoosinkivistä ja kookospähkinärakeista, lopputulos on pehmeä. Tykkään. Ja erityisesti tuosta tuoksusta, se on kyllä tosi ihana.

Tuotteita näissä tuoksusarjoissa on useita, on mm. vartalovoidetta, huulirasvaa, käsisaippua, hajuvettä ja tuoksukynttilää. Hinta-laatusuhde näissä on tosi hyvä. Näitä voisi hankkia vaikka joululahjoiksi ystäville - tai ihan itsellekin.

(Kuvissa näkyy myös Nyåkersin piparipeltirasia, joka on kirppislöytö vuosien takaa. Kaivoin sen taas esille, sopii tähän vuodenaikaan ja onhan se nyt tosi hieno muutenkin!)

Ruusumummon ryijy ja kukkokuppi

Isänpäiväviikonloppuna kävin siis lyhyellä visiitillä vanhempien luona, samalla vietettiin veljenpojan synttäreitäkin. Onneksi ehdin käydä silloin paikallisella kirppiksellä ja joitain sieltä tehtyä löytöjä esittelinkin jo aiemmin. Tässä muutama hauska juttu, joita en hankkinut, mutta joista tykkäsin.

Ruusukuvioinen pieni ryijy/seinävaate puhutteli kyllä sisäistä ruusumummoani kovastikin, mutta tässä oli mielestäni aika korkea hinta (ehkä 20€?) ja kunnoltaan se oli myös vähän nuhjuinen. Venäläisestä kukkokupista ja lautasesta pyydettiin 12€, ei nyt sinällään paha hinta, koska kunto oli hyvä ja kuviot tosi hauskat. Totesin kuitenkin, että en tarvitse. Pieni korulipas oli nätti, mutta tästäkin pyydettiin mielestäni vähän turhan paljon. Kukkakuvioinen emalilautanen oli hauska myös, mutta sekin taisi olla aika kallis. 

Hauskoiltahan nämä vieläkin näyttävät, mutta eipä nyt sinällään harmita, että jäivät hankkimatta. Joskus on hauskaa ihan vain fiilistellä ja ihmetellä erilaisia juttuja!

Lotta ja Mari

Lotta Nieminen on luonut Marimekolle joulukaupungin, joka näkyy Marimekon visuaalisessa ilmeessä niin myymälöissä kuin verkossakin. Bongasin nämä ihastuttavat ikkunasomisteet viime viikolla Aleksanterikadun myymälän ikkunoista.

Niemisen tunnistettava tyyli sopii kyllä hienosti myös Marimekon kaveriksi. Kaupunkikuvitus on ihanan värikäs ja tykkään siitä, ettei se ole niin perinteisen jouluinen, vaan siinä on raikkaan moderni ote. 
Täytyy kyllä sanoa, että on jotenkin ihan tosi sääli, että jotkut Helsingin keskustan liikkeet eivät tunnu panostavan enää ikkunasomisteisiin. Tässä on oiva esimerkki siitä, miten yksi iso elementti toimii houkuttelevana katseenvangitsijana ja samalla myös tuoteständinä. Ja kaikenlisäksi se on hyvä esimerkki suomalaisesta designyhteistyöstä niin täällä meillä kuin maailmalla muissakin Marimekon liikkeissä. Me like!