31.1.2015

Hei hei tammikuu

Tammikuu on lopuillaan ja täytyy sanoa, että fiilis on jotenkin helpottunut. Ei minulla mitään tammikuuta vastaan ole, mutta jotenkin olen tässä vuosien varrella huomannut, että tammikuu ei vaan jotenkin ole itselleni parasta aikaa. Vireystila tuntuu olevan nollilla ja asiat jotenkin hankalia. Helmikuu taas on jo vuosia ollut jotenkin "hyvän draivin aikaa", uskon että se on omalla kohdallani jopa ihan biologista. Jotkut hullaantuvat maalis-huhtikuussa, minä taas enemmänkin helmikuussa.
Tässä kuitenkin poimintoja tammikuulta:

Olen tehnyt erilaisia käsitöitä. Heti kuun alussa valmistui kummipojan ristiäismekko, josta tuli mielestäni tosi nätti. Tein myös muistinvirkistykseksi miehelle sukat, jotka onnistuivat ihan jotenkuten, vaikka käsiala olikin tosi epätasaista. Tein myös uuden lasinalustan hamahelmistä, piirtelin sekä kynällä että koneella. Tässä myös äidiltä saadut tumput, jotka ovat ihan parasta Novitan Viidakko-lankaa!

Tammikuussa on ollut ihania pakkaspäiviä, lumisadetta, lumikinoksia ja sitten taas räntää, loskaa ja vesisadetta.

Tammikuun ekan päivän yönä valettiin tinat ja siitä muutaman päivän päästä vietettiin ristiäisiä. Tammikuussa olen fiilistellyt kaikenlaista, enimmäkseen sisustus- ja kodinjuttuja. Lemppariruuaksi on muodostunut linssiriisi ja kikherneet, helppoa, hyvää ja halpaa. Pääsin myös leffaan ystävän kautta, Big Hero 6 oli mielettömän hienosti tehty vauhdikas seikkailu, jossa on hieno sanoma. Leffaan jälkeen käytiin vielä Shanghai Cowboy'ssa, joka on tosi kivanoloinen paikka. Ranskan tunnit alkoivat taas ja lehtiroskiksesta bongasin laatulehtiä, joilla voi myös parantaa kielitaitoa!


Tammikuussa on ollut hyvä kirppisonni ja kotiin on tosiaan löytynyt kaikenlaista kätevää. Isoimmat jutut olivat toki sänky ja sohva, jotka hankittiin molemmat kierrätettyinä ja iloitsen päivittäin siitä, miten hyvä tuuri kävi molempien suhteen, saimme hyvää laatua edulliseen hintaan! Niistä kuitenkin lisää joskus toiste, jahka saan parempia kuvia.
Helmikuuta kohden on siis hyvä mennä.

28.1.2015

Chanelin eksoottinen puutarha

Pariisissa vietetään paraillaan Haute Couture-viikkoa, onneksi on Instagram, muuten tämäkin tieto olisi lipunut taas ohitseni! Ja tässähän tuntee itsensä melkein ajankohtaiseksi, kun kirjoittelin aiheesta eilenkin :D Jatketaan siis vielä samasta aiheesta, nimittäin Chanel esitteli eilen Couture mallistonsa keväälle 2015. Ei ole mikään ihme, että näytös on saanut niin paljon "lähestysaikaa" sosiaalisen median kanavissa, sillä näytös on ollut ihan mielettömän hieno kokonaisuus! Grande Palais'iin oli rakennettu eksoottinen puutarhamaisema kokonaan pahvista. Kastelukannuja kantavat, heinähattuihin pukeutuneet miesmallit ikäänkuin "kastelivat" puutarhaa, saadeen kasvien kukinnot aukeamaan värikkääksi loistoksi! Lyhyestä videopätkästä (katso täältä) voi saada käsityksen siitä, että visuaalinen efekti on ollut ihan mieletön elämys. Näytöslavaste näyttää kuvissakin jo niin kertakaikkisen ihanalta, että mitä se on voinut olla paikanpäällä?

kuva
kuva
kuva
Itse mallisto oli hyvin Chanel mm. erilaisine jakkupukuvariaatioineen, mutta niiden lisäksi nähtiin leikkisiä kukkaishenkisiä asukokonaisuuksia. Trés belle!

kuva
kuva
kuva
kuva
kuva

Valitsin tähän nyt pelkästään Instagram-kuvia eri lähteistä, koska ne kuvastavat hyvin juuri Instan nerokkuutta siinä suhteessa, että me tavalliset kuolevaiset, jotka emme pääse nauttimaan tästä elämyksestä itse tapahtumapaikalla, saamme nauttia edes sen visuaalisesta loistosta kuvien kautta lähes reaaliaikaisesti. Kuvat ovat eri käyttäjiltä, joten niissä on kiinnostavaa myös eri ihmisten näkemystä tapahtuneesta, eri kuvakulmista. Kuvat eivät ole aina mitä parhainta laatua tai ovat vastaavista muokattuja erilaisin filtterein, mutta tämäkin tuntuu kiinnostavalta, koska siinä on käyttäjän oma näkemys tapahtuneesta. Yksi hetki. Sen sijaan, että saisin tietoa tapahtuneesta vain muotisivustoilta ja vain tiettyjen muotitoimittajien tai kuvaajien kautta, jakaa Instagram useamman henkilön kokemusta tapahtuneesta.
Luin joskus erään Instagram-vihaajan mielipiteen siitä, miten hänen mielestään iigee on täynnä vain pelkkiä, narsistien lataamia selfieitä ja miten älykäs, aito ja syvällinen some-vuorovaikutus käydään ihan jossain muualla. Tietenkään hänellä itsellään ei ollut instatiliä, mut hei mitä pienistä! 
Minusta ainakin oli mahtavaa selailla läpi hehkutusta tästä Chanelin näytöksestä, koska kuva tosiaan kertoo joskus enemmän kuin tuhat sanaa. Ja onhan kauneuden kokeminenkin aito, syvällinen tunne?

Mutta siis: Chanel Couture spring 2015 - parasta pitkään aikaan!

27.1.2015

Miten Couturea tehdään

Facebook on välillä aika mahtava paikka, tänään feediini ilmestyi ystäväni jakama hieno video, jossa fiilistellään Chanelin couture-vaatteiden syntymistä. Video on Atelier de Modelagemin sivuilta, joilla muutenkin fiilistellään couture-vaatteiden valmistus- ja tekotaitoja, toinen toistaan keksiliäimpiä, upeita yksityiskohtia vaatteista ja asusteista sekä tietenkin mestarillisia suunnittelijoita. 


Julkaisu käyttäjältä Atelier de Modelagem.

*Huokaus*
Etsin kyseistä videota suoraan YouTubesta, joten päädyin Chanelin omalle kanavalle. Olen joskus katsellut Chanelin näytöksiä toki tubesta, mutta "making of videot" ovat jääneet huomioitta - ja miten lumoavaa katsottavaa ne ovatkaan! 







Upeaa käsityötaitoa, totaalista keskittymistä, mutta myös rakkautta ja kunnioitusta käsityötaitoa kohtaan. Mikä valtava määrä käytettyjä työtunteja, mutta myös suunnittelijan ja tekijätiimin rautaista yhteistyötä. Ja millaisia yksityiskohdat ovatkaan, ihan uskomattomia. Vaikka coutureompelijan työ onkin raskasta ja varmasti varsin stressaavaa, saavat nämä videot hetken ajan haavailemaan, kunpa voisi tehdä tuota työkseen. Tietysti tällaiset making of-videot ovat myös tarkasti suunniteltua ja toteutettua markkinointia Chanelin imperiumin hyväksi. 
Harvalla on oikeasti varaa couture-vaatteisiin, ja vaikka ne ovatkin enemmän taidetta kuin käytettäviä asioita, olisi silti aika hienoa, jos vaatteita tuotettaisiin tähän maailmaan vähän vähemmän, mutta keskittyneemmin. Onneksi käsityötaidon arvostus on ollut vähitellen nousussa ja toivottavasti tulevaisuudessa sen arvostus kasvaa entisestään. Jos 3D-printterit yleistyvät joka kodin välineiksi jossain vaiheessa, on uniikki, kauan ja hartaasti tuotettu entistäkin ainutlaatuisempaa, kuin nopeasti jokaisen printattavissa oleva massamateria.

26.1.2015

Homemaker

Tässä kuussa on ollut jonkinmoisena teemana saada koti vihdoin mallilleen. Kuun alussa saimme vihdoin sängyn ja sohvan hankituiksi ja täytyy sanoa, että niiden jälkeen tämä asunto on viimeistään tuntunut ihan oikealta kodilta. Nyt kaipailen enää muutamia pienempiä juttuja, jotka toivon löytäväni ajan kanssa. Haluaisin hankkia tänne enemmän viherkasveja, uuden maton tai useampia, laittaa muutamia tauluja seinille lisää, joku hieno seinävaate on ollut myös ajatuksissa... niitä enemmän tarvitsisin kyllä jonkun laatikoston, hyllykön tai senkin ompelutarvikkeilleni. Minulla on tiettyjä ajatuksia tätä säilytysratkaisua kohtaan, mutta katsellaan tässä vielä mitä tulee vastaan.

Viikko sitten teimme ystävän kanssa tehokkaan parin tunnin reissun Ikeaan. Hankintalistallani oli tärkeitä juttuja kuten verhotangon pidike ja hyllymuovia, mutta ehtihän sitä vähän katselemaan muitakin juttu samalla reissulla.

Ihania värisävyjä tyynyissä, matto ja tarjottimella olevat purkit ovat kivoja myös.

Värikästä lasia havittelen jossain muodossa edelleen.

Kivan graafista.

Nurkkakaappi on hyvä idea ja varsinkin tuon valkoisen ja kirkkaan korallin tuplayhdistelmä olisi hauska. Tuo korallinpunainen kaappi on luonnossa lähes neonsävyinen, ihana!

Vitriini olisi aika kiva! Sinne voisi laittaa ihania juttuja ihan vain esille!

Lauantaina kävin Eirassa ja Tehtaankadulla oli hauska sisustusliike, jonka nimeä en huomannut panna muistiin. Värisävyt eivät näy kuvassa, mutta ikkunassa oli paljon trendikästä kuparihohtoa.


Eirasta kävelin Punavuoreen ja kävin Moko Marketissa.

Ihana juliste yrteistä ja maustekasveista. Tosin mietin, että voisin maalata vähän vastaavan itse...

Mokossa on aina mielettömän hienoja kaappeja! 


Olen haaveillut tarjotinpöydästä pitkään ja tähän asuntoon se sopisi todella hyvin. Tuollainen jättimäinen olisi aika mielettömän hieno kyllä.

 Mokossa on aina ihanasti pakattuja asioita, kuten ruokaa :)

Bees & Honey-juliste on ihan super ja siinä on ihanat sävytkin. Harkitsin vakavasti sen hankkimista, mutta en ole varma sopisiko se sittenkään tänne. Miellän tämän jotenkin keittiöön kuuluvaksi, mutta tyylillisesti ei taida ihan istua meidän keittiöön. No, pitää harkita vielä asiaa, vaikka 8.50€ ei sinänsä ole paha hinta hienosta julisteesta. 

Onhan sitä kaikkea ihanaa, mutta eri juttu sitten mitä lopulta tarvitsee omaan kotiin. Hyvä tästä kuitenkin vielä tulee!

18.1.2015

Keittiökamppeita

Tässä kuussa on ollut kirppisonnea ja olen tehnyt hyviä löytöjä. Tässä muutamia tältä viikonlopulta:

Meillä on käytössä aika vähän aterimia, ihan senkin vuoksi että tulee nopeammin tiskattua likaiset takaisin käyttöön. Lusikoita kuitenkin tuntuu olevan koko ajan liian vähän, joten päädyin tutkailemaan Hakaniemen Fidan aterinvalikoimaa tositarkoituksella, kun kaikilla Fidoilla oli perjantaina ja lauantaina -50% alennuspäivät. 
Aterimien(kaan) suhteen en ole kovin "sarjauskollinen", mutta sain aikoinaan valmistujaislahjaksi setin Hackmanin Savoniaa ja suurin osa niistä on vähän niinkuin "juhlakäytössä" tällä hetkellä. Arkena käytetään sekalaisesti lapsuudenkodin Hackmaneita, mamman perintöaterimia, Ikeaa, opiskeluaikojen markettisarjaa. Hackmanit on kuitenkin hyväksi havaittu, joten olin iloinen löytäessä niitä myös Fidan aterimien joukosta. Isot lusikat maksoivat alennuksen jälkeen 0,70€/kpl ja pienet 0,40€/kpl. Ruokalusikat ovat ilmeisemmin Citterio 2000-sarjaa, pieniä en ole edes jaksanut googletella. Ruokalusikat ovat aika isoja, mutta tykkään niiden pelkistetystä muodosta ja vankasta rakenteesta. Pikkulusikoiden kärki on taas jotenkin hienostunut. Kunnoltaan kaikki olivat hyviä (parempia kuin kuva antaa ymmärtää) ja ovatkin jo päässeet ahkeraan käyttöön.

Lasinen tiiviöpurkki on Ikeaa eikä minulla ei ole yhtäkään tällaista ennestään, vaikka kivoja ja käytännöllisiä ovatkin. Alennettuna purkki maksoi 0,80€ ja on ihan uutta vastaavassa kunnossa. Silikoninen suti minulla taas oli, samanlainen kuin kuvassa oleva paitsi pinkillä silikoniosalla, mutta se hävisi edellisessä muutossa johonkin. Harmitti, koska suti oli Stockan valikoimista ja itseasiassa vähän kallis normaalihintaisena, 8-9€. Tämä maksoi alennettuna 0,40€! Luulin, että harjasosa oli vähän kellastunut, mutta se olikin vain likainen (yöks), joten liotuksen ja pesun jälkeen tämäkin on kuin uusi.
Nämä keittiötarvikelöydöt ilahduttivat ihan älyttömästi, koska koin löytäneeni hyvää käyttötavaraa tosi halvalla :D ! 

Lisää kirppislöytöjä myöhemmin, nyt mukavaa sunnuntai-iltaa!

15.1.2015

Eräs toivottu peltipurkki ja vähän lamppupampulaa kaveriksi

Sain vielä yhden joululahjan jälkitoimituksena, Marimekon Kukkuluuruu-peltipurkin! Oh joy! Tämä oli kyllä superihana lahja, koska purkki on nimenomaan ensimmäinen juttu, joka sai minut ylipäätään ihastumaan koko kuosiin. Ja peltipurkit nyt ylipäätään - mun juttu.

Lamppupampula-kuosiset tiskirätit sain toiselta ystävältä kiitoslahjana avustani (oiijjj) ja nimenomaan siksi, että olin Marimekon myymällä julistanut isoon ääneen "mutta miten tälläsiä sit raaskii käyttää?" 


Sitä kyllä vähän mietiskelen vieläkin, vaikka kauniit käyttöjutut tuovatkin vähän kivaa extraa arkeen.

14.1.2015

Puuterilunta

Tammikuu ei ole ihan vielä puolessa, mutta jo innokkaimmat optimistit ovat alkaneet hössöttää keväästä. Minä taas toivon, että talvi pysyisi nyt edes hetken aikaa. Joulun aikaan olin maalla onnesta soikeana, kun oli lunta ja pakkasta. Aurinko paistoi matalalta, mutta kirkkaasti. Lumi oli ihanaa höttöä, puuteria.





Ihana päivä. Seison ulkona, kasvot vasten aurinkoa, silmät kiinni ja nautin. Talven valo.

13.1.2015

Viidelletoista


Eka kuvituskuva 2015!
Nyt kun tässä on ehtinyt jo hieman makustella tätä uutta vuosilukua, on mieleen hiipinyt asioita, vähän kuin jonkinlaisia "teemoja" tälle vuodelle:

Työ
Töiden saaminen, olivat ne sitten ihan vain toimeksiantoja, tilaustöitä tai ihan kunnon päiväduuniakin.

Luovuus
Ajattele vähemmän mitä pitäisi tehdä, sen sijaa tee!

Ystävät
Ystäviään pitää arvostaa aina, mutta voisin olla välillä myös aktiivisempi osapuoli ystävyyssuhteiden hoitamisessa ja ihmisten tapaamisessa.

Perhe
Vanhojen klikkien käsitteleminen on luultavasti vain ja ainoastaan hyväksi.

Parisuhde
On asioita, joista ei tarvitse aina jankuttaa/nalkuttaa/valittaa. Pikkujuttuja. Kunpa muistaisin tämän.

Käsityöt
Jos neulominen on kivaa, miksen tee sitä enemmän? Olin aiemmin innokas tuunaaja ja kustoimoija, miksen voisi olla sitä taas?

Kirjat
Aion lukea tänä vuonna edes muutaman vanhan koulukunnan klassikkoteoksen.

Minä itse
Minun täytyy oppia arvostamaan itseäni entistä enemmän.

Johon siinä on työnsarkaa yhdelle vuodelle! Mutta pienten muutosten tekeminen ei ole oikeastaan sen isompi juttu - jos muutoksia kuitenkin haluaa.

8.1.2015

Retrovaloa

Vuoden ensimmäinen kirppislöytö!
Meillä on kotona eteistilassa kaksi eri valaisinpaikkaa katossa, ja jossain vaiheessa mietin ettei toinen kohta tarvitse valaisinta ollenkaan. Tässä parin kuukauden asustelun myötä huomasin kaipaavani valoa siihen toiseenkin kohtaan, ja sitten kuin tilauksesta kirppiksellä tuli vastaan tällainen hauska retrovalaisin.

Hieman rusehtava lasikupuvalaisin näytti ensisilmäykseltä vähän oudolta, mutta koska eteistilan toinenkin valaisin on lasia ja 1970-luvulta, mietin että nämä voisivat sopia hyvin yhteen. Sähköjohto oli vaihdettu nykyaikaisempaan ja hinta 6,5 euroa, joten tämä tuntui ihan hyvältä diililtä.


Ja itse valaisin in action! Itseasiassa katossa tämä on paljon hienompi ja tuntuu sopivan paikalleen hyvin - vaikka valaisin on noin 1970-luvulta ja tämä talo 1920-luvulta. Möhkälemäisestä lasikuvusta tuleekin jotenkin virtaviivaisempi, kun sen sisälle laitetaan valo.
Koska valaisin on värillistä lasia, suodattuu siitä kellertävä ja lämmin valo. Lamput olen muuten vaihtanut lähestulkoon pelkkiin Led-lamppuihin ja suosittelen kaikille samaa: led-lamppu vie vähemmän sähköä, siinä on parempi valoteho ja se on hyvinkin pitkäikäinen. Tässä kohtaa saanen muistuttaa, että valaisimien asentaminen kattoon ei ole mitään rakettitiedettä ja ihan jokainen nainen pystyy myös tähänkin operaatioon - vielä näin 2010-luvulla on niitäkin daameja, jotka odottelevat vaikka viikkotolkulla, että joku mies tulee laittamaan "lamput kattoon". Pimeässä. Meillä taas minä nimenomaan haluan tehdä tämän itse, vaikka se tarkoittaisi tasapainoilemista tikaspuilla, melkein kolmen metrin korkeudessa - hyvää siedätystreeniä korkeanpaikankammoiselle!

2.1.2015

Out with the old and in with the new

Vuosi vaihtui ja on jonkinlaisen vuosikatsauksen aika. 2014 oli tapahtumarikas vuosi, kaikkine iloineen ja suruineen. Kokonaiskatsauksena ihan kiinnostava, mutta enpä taida jäädä kaipaamaan. Tuntuu, että kulunut vuosi oli henkistä myllerrystä koko ajan: alkuvuoden opinnot ja työssäoppimispaikan hakeminen, hirveä stressi ja ahdistus omasta itsestä, osaamisesta ja omista puutteista. Minusta tuli myös kummitäti ja juhlimme hyvän ystävän synttäreitä Tampereella. Mies oli kuukauden reissussa. Kärsin siitepölyallergioista. Opintojen puitteissa päädyin ihan kiinnostavaan projektiin mukaan ja loppukevät meni mukavasti, mutta jatkotyöllistymismahdollisuuksia ei ollut. Kesän alussa kaikki alkoi tavallaan taas alusta.
Kesä meni jotenkin kummallisen nopeasti. Juhannuksen jälkeen kävin Tallinnassa ja heinäkuussa nautittiin helteistä. Mökkeilin ystävien mökeillä ja olin vanhempieni luona koiravahtina. Aloin etsiä uutta asuntoa lähestyvän putkirempan vuoksi. Elokuussa vietin ihanan synttäripäivän. Silti olin silloinkin stressaantunut tulevasta.
Syksy meni oikeastaan kokonaan muuttohässäkässä. Kävin kymmenissä näytöissä, tein hakemuksia, pakkasin. Mummo kuoli. Putkiremontti ehti alkaa ennen kuin uusi koti löytyi, pari viikkoa asunnottomuutta ja ystävien nurkissa budjaamista, kunnes oma uusi koti löytyi. Vuodatin varmaan ämpärillisen kyyneleitä, mutta jotenkin sitä jaksoi. Asunnonetsintä oli yhtä pitkäkestoista pettymystä toisen perään, mutta lopulta saimme parhaimman kodin. Muutto ja uuden kodin laittaminen oli kivaa. Juhlittiin sukujuhlia, minusta tuli täti. Nukuin syksyn univelkoja urakalla marraskuussa. Joulukuussa oli myyjäiset, odotin kovasti joulua ja ystävän saapumista Helsinkiin.nJoulu oli ihana, valkea ja tunnelmallinen ja uutena vuotena otin iisisti ystävien parissa ja valoimme tinaa. Ja kaikkien näiden lisäksi tapahtui paljon muuta.
2015 on toistaiseksi suuri mysteeri. Minulla ei ole oikeastaan mitään fiilistä, millainen vuosi onkaan edessä. Toivoisin saavani kivoja töitä ja kivoja kokemuksia, onnea ja iloa läheisille. Hyviä juttuja. Mutta lopulta, tulee mitä tulee, ei siihen aina voi edes vaikuttaa. Joskus kun tiedossa paljon kivempia juttuja, kuin osaisi edes aavistaa ja kukapa niistä murheista haluaisi edes tietää etukäteen.
2015, ole meille hyvä vuosi.