Maaliskuu on pian ohi, huh ja onneksi on. En oikein tiedä mitä kamalaa olen tehnyt tai miksi planeettojen asennot tuntuneet olevan ihan vinksallaan tässä kuussa, mutta hienovaraisesta optimismistani huolimatta moni juttu on tässä kuussa tuntunut menevän ihan väärin. Onhan taas kaikenlaista kivaakin tapahtunut, eipä siinä. Lopulta en tiedä onko se nyt vain tämä keväinen kaoottisuus elämässä, huono tuuri vai oma oleminen, mutta raskassoutuista on ollut.
Helmikuun lopulla havaitsin, että toinen kissoista vaikutti vähän nuopealta ja kipeältä. Älysin katsoa sen suuhun ja totesin tulehtuneen ikenen. Eläinlääkäri totesi lopulta vähän isompia ongelmia ja parin viikon kuluttua hampaiden puhdistuksen yhteydessä reppanalta jouduttiin poistaaan muutama hammas kokonaan. Muuten rakas karvanaamani vaikuttaa terveeltä ja hyväkuntoiselta ja toipuikin operaatiosta ja sen jälkimainingeista tosi hienosti. Kissani ovat kuitenkin niin rakkaita, että surin ja huolehdin kovasti ennen ja jälkeen operaation, vaikka tilanne onkin taas hyvä.
Ihmissuhteissani on ollut vaikeuksia ja tietenkin nekin ovat surettaneet. Sitä reflektoi paljon itseään ja miettii mitä olisi voinut tapahtua toisin - tai ylipäätään miksi näin nyt tapahtuu.
Ja jos näissä ei nyt vielä ollut tarpeeksi pureskeltavaa, niin sitten perinteiset keväiset suuret elämänkysymykset, kuten oma tulevaisuus ja sen hahmottaminen. Toiveet, unelmat ja sitten taas realismi. Ahdistus ajan kulumisesta. Raastava kaukokaipuu. Ihan näin muutamia juttuja vain mainitakseni. Vuoden alussa ajattelin, että tänä vuonna panostan itseeni ja omien kykyjeni uskomiseen - ja miten paljon olenkaan koko asiaa taas kyseenalaistanut. Toisaalta olen pitkästä aikaa työstänyt aika paljonkin omia juttua, suunnitellut ja toteuttanut ja hoitanut muuta elämänstressiä tekemällä luovaa työtä.
Kevät itsessäänhän on järisyttävää aikaa ja koko ajanhan tässä mennään kohti valoa, aurinkoa ja kesää. En sinällään ihmettele ollenkaan, että oleminen on kaottiista juuri keväisin, koska luonto tekee taas niin valtavaa muutosprosessiaan - sehän olisi päinvastoin luonnotonta, jos kevät ei vaikuttaisi ihmiseen millään muotoa.
Mutta onhan niitä hyviäkin hetkiä ja hyviä päiviä ollut tässäkin kuussa ihan yhtä lailla. Olen viettänyt hienoja ja hauskoja hetkiä, ollut onnellinen. Havainnut kivoja juttuja, tehnyt kirppislöytöjä, tavannut ystäviä, kahvitellut, käynyt leffassa, lukenut ja kävellyt paljon ristiin rastiin tätä armasta kotikaupunkia - ja suhaillut ratikoillakin ees taas. Kai sitä vain usein unohtaa, ettei elämän kuulukaan olla vain yhtä ja samaa kivaa päivästä toiseen, vaan huonompiakin hetkiä ja aikoja on, ja että se on ihan okei.
Jottei menisi ihan ankeiluksi, niin loppuun yks oma ehdoton kevätbiisi. Vuosia vuosia sitten, kansanopiston kuvataidelinjalla, istuin ateljeessa maalaamassa, kun keltainen kevätaurinko paistoi sisään kuumana ja kirkkaana. Kuunteli repeatillä Coldplayn Parachutes-levyä ja elämä oli jännää ja ihanaa. And it was all yellow.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti