Olen tainnut aiemminkin mainita, että vanha uskollinen läppärini taitaa olla aika finaalissa. Hetkittäin se huudattaa tuulettimia, ritisee ja ratisee ja kiihtyy - pelkään sen vielä räjähtävän. Jo viime kesänä kuvittelin lähtöhetkien olevan lähellä, kunnes massiivisen tyhjennysoperaation seurauksena kone elpyi ja onkin toiminut lähes moitteetta pari kuukautta. Nyt ongelmat ovat taas alkaneet. Olen pelastanut lähestulkoon kaiken tärkeän,jonkun verran musiikkitiedostoja koneella vielä on, jotka voisin ottaa talteen. Muuten olen valmistautunut henkisesti siihen, että vanha ystävä ei enää jonain päivänä sano pihaustakaan. Yritän kuitenkin kuluttaa tavaroitani loppuun ja haluaisin hankkia uuden koneen vasta, kun tästä ei ole enää mihinkään.
Kuvatiedostoja siirtäessäni törmäsin kuviin, jotka otin vanhassa kodissamme Vallillassa viime syksynä. Muistan miten ne piti kovasti laittaa blogiin, mutta kaiken sen kaoottisen muuttohässäkän keskellä se ei sitten tuntunutkaan enää niin kivalta ajatukselta. Olen kotiutunut tänne Töölööseen ja tähän kotiin loistavasti, enkä ole ikävöinyt vanhaan kotiin ollenkaan. Siitä huolimatta muistelen välillä millaista siellä oli olla. Ihan kivaa. Keittiö oli lempipaikkani ja nämä kuvatkin ovat sieltä.
Muuttopuuhien keskellä olin stressaantunut. Kävin läpi ison kasan erilaisia lehtiä, otin niistä talteen kivoimpia kuvia ja laitoin kierrätykseen. Yhtenä sunnuntaina tein jonkunlaista ideakarttaa siitä, millaisessa kodissa haluaisin asua - ja sitten ylipäätään millaiset asiat minua inspiroivat silloin. Se oli siinä hetkessä jotenkin ihanan voimaannuttavaa, kun kaikki näytti niin kovin epävarmalta. Hassua että tuossa alemmassa kuvassa vasemmalla oleva kotikuva muistuttaa jollain tasolla tätä nykyistä kotia: kaksi suurta ikkunaa vierekkäin, niiden välissä pätkä seinää. Tosin meidän ikkunat ovat vielä ihanammat.
Ahahahaha! Olen kutsunut tätä rönsyliljaksi, mutta nyt vasta tarkistin että sehän onkin rionjuoru! Kasvitietouteni on olematonta. Ihan näin hyvässä kondiksessa ei tämä kaveri ole, talvi on ollut pitkä ja se oli välillä sijoitettuna toiseen huusholliin. Jospa se tässä kevään mittaan vähän piristyisi. Ikkunan takaa pilkistää Sturenkatu ja sen varrelle istutetut koristepuut.
Tuo kello oli keittiön seinällä kun muutimme sinne ja jostain syystä myös jätin sen sinne. Myöhemmin kadutti, koska kaipaan seinäkelloa tähänkin kotiin, ja kun olisi älynnyt ottaa tuon mukaansa, ei olisi tarvinnut hankkia uutta - olkoonkin muutaman euron kello Ikeasta. Jaffaverho oli muuten tovin tässäkin kodissa, kunnes sitten hankin tuon Marimekon Kukkuluuruu-kankaisen yksilön.
Vallilan kodissa oli kyllä roimasti enemmän keittiökaappitilaa. Ja nuo avohyllyt, ne oli ihan parhaat esitellä mittavaa peltipurkkikokoelmaani.
Polkka Jamin House-malliston pyyhe on päässyt viimein ihan käyttöön asti. Vallilassa se oli keittiön seinällä. Myös Polkka Jamin kehystetty kortti on seinällä täälläkin.
Liptonin Saana ja Olli-teepurkit ovat kovassa käytössä. Ne ovat kyllä kivat. Sain vastikään toisen punaisen purkin lisää. Ja tuo feikkimarmorikeittiötasohan nousi sittemmin trendikkääksi, huvittavaa.
Vallilassa oli hyvä asua ja tuo meidän asunto oli ihan kiva. Viihdyin siellä, mutta hassua kyllä viihdyn tässä nykyisessä vielä paremmin. Aika aikaansa kutakin. Täällä on nyt hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti