Viime keväänä luin Tuula Karjalaisen toimittaman Tove Janssonin elämänkerran Tee työtä ja rakasta, josta kirjoitin tässä postauksessa. Nyt lukulistalleni pääsi hieman aikaisempi Tove-elämänkerta, Boel Westinin Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä. Muistaakseni se on ilmestynyt 2006.
Tartuin tähän oikeastaan siksi, että koen edelleen Tove Janssonin työteliäisyyden ja monipuolisen tuotannon kovin inspiroivana. Alkuvuosi on oman tekemisen kannalta ollut kuitenkin aika jähmeää aikaa ja ajattelin, jos saisin vähän enemmän virtaa.
Tove Janssonin elämä on kaikkineen ollut kyllä varsin kiehtovaa. Hän oli vanhempiensa esikoinen, tyttö josta isä toivoi suurta taitelijaa - ja sellainen hänestä tuli. Jansson syntyi kahden taitelijan perheeseen ja kasvoi siihen, että taidetta tehtiin koko ajan. Janssonit asuivat ensin Katajanokalla ateljeekodissa, josta myöhemmin muuttivat Töölööseen, Lallukan taiteilijakotiin. Tove oli selvästi hyvin lahjakas ja tuottelias jo lapsena. Hän opiskeli Tukholmassa ja myöhemmin myös kotoisasti Ateneumissa. Halu ilmaista itseään myös kirjallisesti kulki Toven elämässä aina mukana. Hän mielsi itsensä taidemaalariksi, mutta oli sen lisäksi myös kirjailija, graafikko, sarjakuvapiirtäjä, lavastus- ja puvustussuunnittelija sekä bisnesnainen.
Tee työtä ja rakasta antoi kokonaisvaltaisemman näkemyksen Janssonin elämään niin taiteilijana kuin ihmisenäkin. Sanat, kuvat, elämä taas keskittyy enemmän nimenomaan Janssonin työskentelyyn ja sen lähtökohtiin, ja varsinkin kirjallisen tuotannon lähtökohtiin. Hetkittäin se tuntuu jopa liiaksi analysoivan ja selittävän "auki" niin Muumi-kirjoja kuin Janssonin aikuisille suunnattua kirjallisuuttakin. Oli kuitenkin kiva lukea tämäkin, erityisesti pidin kirjan kuvamateriaalista ja se antoi taas uusia näkökulmia ymmärtää Tove Janssonin tuotantoa.
Lukiessani tätä kirjaa sain ajatuksen käyn katsomassa Toven kotitaloa. Hänen ateljeekotinsa on ollut aivan mieletön ja kaikki siitä näkemäni kuvat ovat sykähdyttäneet minua kovasti. Kun en voi päästä Toven torniin sisälle, voi aina käydä katsomassa sitä ulkoapäin.
Tove Jansson asui ja työskenteli tässä Ullanlinnakadun ja Kasarmikadun kulmauksessa sijaitsevan talon torniateljeessaan vuodesta 1944 aina kuolinvuoteensa 2001. Hänen elämänkumppaninsa, Tuulikki Pietilä asui myös talon toisessa päässä omassa asunnossaan. He liikkuivat kotiensa välillä olevan ullakkotilan kautta, kunnes se sitten myöhemmin rakennettiin asunnoiksi.Viime vuosinaan Tove asui Tuulikin luona, koska ei jaksanut kulkea pihan kautta omaan torniinsa, mutta sen läheisyys varmasti tuntui siltä lohduttavalta.
Tuolla seisoessani mietin, että ajatella, tästä se Tove on kulkenut vuosikymmenien ajan. Kauppaan, asioilleen, matkoilleen, juhlimaan, tapaamisiin, mihin milloinkin. Ja seissyt tuolla tornissaan, poltellut tupakkaa työnteon lomassa ja katsonut kaari-ikkunoistaan avautuvia maisemia. Ehkä hän katseli kadulle, ja siellä kulkevia ihmisiä, tai kenties tuijotteli tähtitorninmäelle ja siitä kauas merelle. Ja sitten taas jatkoi työskentelyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti