Lanvin Spring 2015 ready-to-wear

On mallistoja, joista joko tykkää tai ei, ja sitten on vielä mallistoja, joissa on paljon hyvää ja yhtä paljon jotain mistä ei pidä. Lanvinin kesän 2015 mallisto on jälkimmäisen kaltainen. Siinä oli mielestäni liikaa mustaa ja liian raskaita, suttuisia linjoja, mutta myös upeita mekkoja, printtejä, brokadikangasta ja glitterin kimallusta, jotka sopivat iha yhtä lailla kesään kuin kevyet kankaat ja kukkakuositkin. En tykännyt jerseykankaisista, suoralinjaisista mekoista ollenkaan, tosin epäilen sen johtuvan siitä, että entuudestaan hyvin hoikat mallit näyttivät hukkuvan niihin kokonaan ja näyttävän sairaalloisilta. Lisäksi malliston stailaus ja outo valaistus ei tunnu toimivan yhtään näytöskuvissa: tiukasti päätä myöden vedetty tukka ja ylhäältäpäin kohtisuoraan tuleva kova valo näyttää näissä Style.comin kuvissa paikoiltellen jopa jotenkin irvokkaalta.

 Mutta jos keskitytään niihin hyviin juttuihin:

Tykkään todella paljon tämän malliston rockhenkisistä vivahteista, klassisista Lanvin-tyylin elementeistä kuten pehmeälinjaisesta trenssistä ja vinoon leikatuista, kreikkalaistyyppistä väljistä mekoista, metallinhohtoisia brokadikankaista sekä kauris- ja kasviaiheisista printeistä. Pääsuunnittelija Alber Elbaz on jälleen kerran luonut mallistonsa Lanvin-naiselle, joka on mitä ilmeisemmin rohkea ja voimakas persoona, sellainen daami joka osaa kantaa asunsa.

Kuvat Style.com

Hauskaa vappua!

A Détacher Spring 2015

Vihdoinkin on ihan kunnon kevät, joten ajattelin fiilistellä joitakin tämän kauden mallistoja. Ensimmäisenä tarkasteluun pääsee Monika Kowalskan A Détacher-merkki. Ihastuin tämän malliston helppouteen, väljiin linjoihin ja hauskoihin printteihin. Malliston vaatteet ovat sellaisia, joita voisi helposti kuvitella käyttävänsä arkena ja sunnuntaina.

Mallistonsa inspiraation Kowalska oli hakenut lapsuuden päiväunelmista. Hän siteerasi Italo Calvinoa:

"'Childhood boredom is a special kind of boredom.' It leads to this world of fantasy, daydreams, and innocent fun."

Malliston väljät, jopa ylisuuret linjat tulivat Kowalskan mukaan siitä, että hän halusi vaatteiden tuntuvan siltä, kuin ne olisivat aiemmin kuuluneet äidille tai siskolle. Malliston siistit ja sporttiset neuleet muistuttavat neuleita, joita Kowalskan äidillä roikkui vaatekaapissaan 1970-luvulla. Printeissä on hauskaa seitkytluvun fiilistä, kuin horisontaalinen maisema, jossa näkyy poutapilviä ja metsänreunaa. Niissä on runsasta ja rönsyilevää psykedeliaa, mutta kuitenkin tähän päivään tyyliteltynä. Väreissä on murrettua keltaista, tummaa sinistä, farkkua ja vaaleaa pellavaa. Asusteissa on ruskeaa nahkaa ja laukuissa makramee-punosta. Mallien kasvoille oli piirretty kultaisia tähtiä ja pisteitä ja etuhiuksiin oli kietaisu löysä nuttura, muuten ne saivat liikkua vapaasti.

A Détacherin kevään 2015 mallisto on mielestäni monessakin suhteessa varsin onnistunut kokonaisuus: siitä huokuu vaivattomuus ja helppous, säkkimäiset mekot sopivat varmasti monelle ja vaatteet ovat monikäyttöisiä. Suunnittelija on innostunut luomastaan teemasta ja onnistunut kiteyttämään siinä olennaisimman, lähtemättä turhaa rönsyilemään. Itse ainakin muistan lapsuuden kesäpäivät, jotka tuntuivat kestävän loputtomiin ja myös ne tylsätkin hetken, jolloin mieli ja ajatukset lähtivät laukkaamaan taivaalla kulkevien poutapilvien matkaan.

Kuvat Style.com

Oi beibi (eli yhdet vauvajuhlat)

Sunnuntaina vietettiin lapsuudenystävän vauvajuhlia. Kekkereiden järjestäminen on aina yhtä jännittävää, ja näistä juhlista tuli kaikin puolin todella onnistuneet. Tuleva mama itki vuolaasti onnenkyyneleitä, kun tupa oli täynnä iloisen jännittyneitä vieraita.

 Keväisiin juhliin haluttiin kaikkea ihanaa ja suloista kukkasista popcornikippoihin. Värimaailmassa mentiin hempeillä pastellinsävyillä.

Juhlat pidettiin ystävän kauniissa kodissa. Pyykkinaruun ostettiin vaatetta lapsuudenystäväporukalla, vasemmalla reunalla häämöttää pinkki neuletakki, jonka neuloin babyvillasta ihan omin kätösin. Ihan ensimmäinen tekemäni neuletakki ja vauvanneule ikinä! 

 Mehuboolissa oli koristeena syötäviä kukkia, limeä ja marjoja. 

 Ihanan teemakakun teki yksi juhlavieraista, aika mielettömän hieno sanoisin! Ja se oli myös todella hyvä, täytteenä oli valkosuklaata ja sitruunaa.

 Mama ja tuleva beibi saivat ihan mielettömästi kaikkia hienoja lahjoja ja mm. tämän huikean vaippakakun!

Suolaiset ruuat valmisti kemuja varten ystävän mies, joka on ammattikokki, makeita leivonnaisia tehtiin omalla porukalla ja niitä toivat myös vieraat. Ruokaa oli paljon ja sitä jäi ylikin, joten kaikki saivat varmasti syödäkseen.

Ilmeisesti joissakin vauvajuhlissa syötetään tulevalle äidille pilttejä potasta ja järjestetään jotain vauvanuken vaipanvaihtoa, mutta meillä ei sellainen käynyt edes mielessä eikä kukaan vieraistakaan sellaista ehdottanut. Ihan vain ruokaa ja yhdessäoloa, ja se onkin monesti tärkeintä. Iloiset ja innokkaat vieraat olivat iso osa ihania juhlia, joissa kuultiin niin liikuttava puhe kuin hauskoja tarinoitakin. Kivat kekkerit kaikenkaikkiaan, hieno aloitus tälle kevätjuhlakaudelle!

Juhlamokan piilopaikka

On taas se aika vuodesta, jolloin julkaistaan Pauligin uusin Juhlamokka- keräilypurkki. Tällä kertaa kuvitus on toteutettu yhteistyössä Arabian ja Piia Kedon kanssa ja se on tuttu "Piilopaikka"-astiasarjasta, ja "se kertoo tarinaa metsässä seikkailevasta pienestä tytöstä. Metsä on hieman pelottava, mutta samalla kiehtova paikka monine piilopaikkoineen. Kuvitus on saanut inspiraationsa totta ja tarua yhdistellen Piia Kedon lapsuuden maisemista Jaalassa."

 ”Halusin luoda tarinan ihmisen ja luonnon mutkattomasta yhteiselosta, jossa jokaisella on oma paikka. Piilopaikka jossa rauhoittua, maata selällään ja syödä metsämansikoita. Kuunnella lintujen viserrystä ja nähdä orava keräämässä käpyjä. Piilopaikka on leppoisa seikkailu luonnossa.”

–Piia Keto

Myönnän, olen vähän pettynyt. Kaikkiin edellisiin purkkeihin verrattuna mustavalkoinen purkki tuntuu ensalkuun vähän valjulta, vaikka graafiselle selkeydelle löytyy varmasti oma ihailijakuntansa. Kuitenkin vielä enemmän "harmittaa", että kuvituksena on käytetty jotain jo entuudestaan sellaisenaan nähtyä kuvitusta, kun aiempien purkkien kuvitukset ovat olleet nimenomaan itsenäisesti Juhlamokka-purkille suunnitellut. Toki tekijöidensä kädenjälki on ollut tunnistettavissa, mutta silti. Piilopaikassa ei kuvituksena sinällään ole mitään vikaa, tavallaan pidän siitä ja sitten tavallaan siinä on jotain, jonka vuoksi en ole hankkinut Piilopaikka-astioitakaan. Mutta ehkä tämäkin purkki tulee ihan keräilymielessä hankittua.

Kuva ja tekstilainaukset Paulig

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkisen "Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän" on alunperin Kauneus ja Terveys -lehdessä ilmestynyt jatkokertomus, joka on koottu yksien kansien alle. Muistan törmänneeni siihen jossain K&T:n irtonumerossa, mutta sivuutin sen. Lainasin tarinan kuitenkin kirjastosta, koska suorastaan rakastan tuota Sanna Manderin suunnittelemaan kirjankansikuvitusta (ja muistaakseni hän taisi kuvittaa tarinan K&T-lehteenkin?) ja ajattelin, että se ansaitsee tulla luetuksi jo pelkästään siitä syystä. 

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on kyllä iskevä nimi tarinalle. Ja itseasiassa tarina onkin yllättävän viihdyttävä, paikoitellen jopa hauska. Iiris Lempivaara on nuori, pitkästä parisuhteestaan jätetyksi tullut koulupsykologi, jolla on paljon mekkoja ja kenkiä, pieni asunto Museokadulla, ikuinen bestis, Fazerin sinistä ja hätäkaljaa työpöytänsä laatikossa - ja tietysti se levoton ja painava sydän. Ainekset Chick litiin ovat kohdallaan ja saisipa tarinasta varmaan ihan viihdyttävän TV-sarjankin.

Tämä tyylilaji ei ole ihan minun "omaani", joten loppua kohden aloin vähän väsähtää päähenkilön hassutteluun ja hullunkurisiksi väännettyihin henkilöhahmoihin ja juonen kommervenkkeihin. Kauniita ja rohkeita fanittava naapurimummo oli hauska, mutta U2-fani gynekologi oli jo vähän too much. Itse Iiris Lempivaarakin on lopulta kuin yhdistelmä kaikkia muka hassunhauskoja, sympaattisesti humalassa eksänsä perään höperteleviä tarinoiden naishahmoja, jotka aina juovat, tuhlaavat ja syövät vähän liikaa - ja samalla sekaantuvat "niihin ihan vääriin miehiin" ja näistä huolimatta (tai näiden ansiosta) onnistuvat olemaan silti aina hassuja ja söpöjä. Jotenkin vaan itseäni alkaa aina vähän ärsyttää, miksi Chick litissä naishahmoista tehdään jotenkin alistuvia miestenjahtaajia, joiden elämässä ei olisi mitään tärkeämpää kuin sen suuren rakkauden löytäminen vaikka maailman ääristä. Niin kuin ihmisen (naisen) onnellisuus ja elämän hauskuus olisi kiinni vain siitä, että löytääkö sen ihanankomean miehen vai ei. Miksei viihdekirjallisuuskin voisi olla vähän moniulotteisempaa?

Joka tapauksessa uskon, että moni myös pitää tarinasta ja näin kun ollaan menossa kesää kohti, on tämä mukavan kevyttä lukemista rannoille ja mökkilaitureille.

Lautasiahan nyt tarvii aina

Eräällä kirppisreissulla löytyi lisää mummotyylisiä lautasia. 

 Kultakoristeinen krumeluurilautanen ihastutti ensimmäisenä, samassa pöydässä oli paljon erilaisia, mutta samanhenkisiä lautasia ja valitsin sen kaveriksi sinikukkaisen, maalaisromanttisemman yksilön. Pieni kuviolautanen oli eri pöydästä. Isot lautaset maksoivat 0,50€ ja pikkulautanen 0,10€.

Nämä ovat hauskoja kattauslautasia, jotka toisaalta sopivat yhteen jo aiemmin hankkimieni "mummolautasten" kanssa. Pikkulautasesta ajattelin tehdä ihan vain koristeen, koska siinä on jo pieni särö. Mutta itse koristekuvio on tosi hieno.

Pitäisi järkätä jotkut kakkukestit tai vastaavat, ja rakentaa niihin jokin hieno kattaus näitä lautasia hyödyntäen!

Viva la revolución!

Tänään vietetään toista kertaa vaatevallankumousta, jonka yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on herätellä kuluttajia miettimään vaatteidensa alkuperää ja valmistusolosuhteita ja kyseenalaistaa niitä.

Päivän henkeen kuuluisi pukea vaatteensa väärinpäin ja jakaa somessa kuvia valmistajille, kysyen who made my clothes? Itse nappasin pari kuvaa vaatteiden tuotelapuista. Päälläni tänään on siis harmaa, pussihelmainen, pitkähihainen trikoomekko, mustat legginsit ja farkkuliivi. Mekon merkki on Meem ja sen pesulapussa lukee vain nettisivut, joiden pääte viittaa Britteihin. Nettisivujen osoite ei toimi eikä googlaamallakaan löydy hakutuloksia, joten sen alkuperä jää tuntemattomaksi. Ostin mekon vuosi sitten kirppikseltä ja se on yksi lempivaatteistani mukavuutensa ansiosta.
Farkkuliivi on taas saksittu Voglian farkkutakista, jonka ostin joskus Uffilta. Merkkilappu löytyi, mutta tuotelappu on sleikattu pois. Voglia on perinteinen suomalainen naistenvaateyritys, jonka tuotanto on Wikipedian mukaan siirretty 2010 omaan ompelimoon Viroon. Googlaamalla löysin kuitenkin Hämeen sanomien artikkelin vuodelta 2004, jonka mukaan Voglia oli tuottanut vaatteitaan jo silloin kymmenisen vuoden ajan Virossa. Farkkutakki, jonka olen liiviksi tuunannut, on mallinsa perusteella luultavasti 2000-luvun vaihteesta, joten se on suunniteltu ja leikattu Suomessa ja todennäköisesti valmistettu Virossa.
Bambuviskoosi-elastaaniset legginsit sain äidiltä, ne ovat Novita Oy:n valmistuttamat, mutta valmistusmaata ei ole merkitty. Nopeasti googlaamalla ei tietoa myöskään löytynyt, mutta veikkaisin tyypillisimpiä kaukoidän valmistusmaita kuten Intia, Bangladesh tai Kiina. 

Aina tietoa ei siis ole saatavilla suoraan vaatteen tuotelapusta. Valmistajat ovat kuitenkin tietoisia missä heidän vaatteitaan tuotetaan, mutta aina ne eivät ole kovin innokkaita jakamaan tietoaan. Moni yritys kuitenkin valvoo tuotanto-olosuhteita ja jotkut jopa pyrkivät kehittämään niitä. Kuluttajana sitä on välillä vaikeiden tilanteiden edessä, kun aina tietoa ei saa tai sitten esimerkiksi oma budjetti ei riitä suosimaan "paremmin valmistettua". Itse pyrin kuluttamaan kohtuullisesti ja korjaamaan vaatteitani niin pitkälle kuin mahdollista. En heitä vaatteita roskiin ajatuksella "nää on jo vähän menossa huonoiksi". Käytän samoja vaatteita vuosia tai jos joku kyllästyttää, laitan sen kiertoon ajoissa.

Palalaukku!

Rakkauteni laukkuja kohtaan ei ole vuosien varrella hiipunut, vaikka olenkin kyennyt hillitsemään itseni viime vuosien ajan suhteellisen hyvin. Yritän keskittyä enemmän laatuun ja monikäyttöisyyteen, enkä niinkään määrään. Normihintaisia laukkuja en ole ostanut enää aikoihin, kun hauskimmat löytää yleensä kirppiksiltä tai reilulla alella. Yksi viimeisimmistä laukkuhankinnoista on Frida Marinan kirppispuolelta.

 Christelle & Co:n nahkainen käsilaukku imee sisälleen valtavasti kamaa. Tykkään tosi paljon tuosta mallista sekä hauskasta toteutuksesta. Laukku oli tosi hyvässä kunnossa ja pienen pohdinnan jälkeen kiikutin sen kassalle, vaikka se maksoikin 15€ ja se on mielestäni kirppislaukusta aika paljon. Muistan etäisesti ihailleeni tätä aikoinaan Stockalla ja kun miettii mitä laukun normihinta voisi olla, ei 15€ tuntunut lopulta niin kovin suurelta summalta.

Tällaiset "nahanväriset" laukut ovat nousseet omiksi suosikeiksi, jotenkin ne näyttävät aika hyviltä monien eri asioiden kanssa. Laukun nahka on kivan pehmeää, mutta tarpeeksi vahvaa, joten sitä ei tarvitse liikaa varoa.

Laukussa on kaksi avointa osiota ja keskellä yksi vetoketjulla suljettava. Vetoketjutasku löytyy ja samoin "kännykkätaskut". Laukun koosta kertoo varmasti jotain, että vetoketjulliseen osioon sujahtaa ihan helposti A4-kokoinen muistikirja. Laukkua kannetaan joko kädessä tai käsivarrella, joten ihan supertäyteen sitä lienee vähän turha ahtaa, paitsi jos kaipaa ylimääräistä käsitreeniä.

Sanoisin, että tämän veskan kohdalla on todellakin "money well spent".

All the small things

Arki, se rullaa aina eteenpäin. Muutamia arkikuvia tältä viikolta...

 Inspistaulu on täydentynyt vähitellen, lähinnä olen ripustanut siihen vanhoja suosikkikortteja ja kuvia.

Kierrätyskeskuksesta alkuvuodesta hankittu sohva on osoittautunut ihan parhaaksi hankinnaksi, vaikka sen ulkonäköä alunperin vähän epäilinkin. Se on ihan paras paikka löhöilyyn ja päikkäreihin. Ja eräs ihana pörröliini viihtyy myös siinä unosilla. Tyynynpäälinen on Ivana Helsingin Bird ring-mallistosta. 

 Sain Pelargonin kukkimaan uudelleen!

 Kasvatusoperaatiota.

Ompelin Marimekon jämäkangaspalasta tuollaisen pussukan taannoin. Nopea pieni juttu, mutta noita pussukoita ei ole koskaan liikaa. Lopputulos ei nyt ole siistein mahdollinen, mutta ainakin sain hyödynnettyä tuon vanhan vetoketjun uudelleen. Pisarakuvioinen muistikirja on Tigerista. Ihanat värit näissä!

Vanhan pullon henki

Viime viikonloppuna tein aika hienon löydän talomme roskiskatoksesta. Iltahämärässä ei katoksen valo jostain syystä toiminut, mutta havaitsin heti että yhden jäteastian eteen oli jätetty suuri pullo. Nostin sitä hieman ylöspäin, totesin ehjäksi ja vein sen kotiin.

Vihreäsävyinen pullo on ilmeisesti aikoinaan toimineen Elannon kalja- ja vesitehtaan pulloja. Yritin googlailla, mutta en löytänyt tietoja vastaavasta pullosta, jonkinlainen säilytyspullohan tämä kai on. Kaunis vanha käyttöesine joka tapauksessa. (Lasi on hieman röpeliäistä ja pullossa on sisällä vähän vesihöyryä pesun jäljiltä, älkää siis ihmetelkö miksi se näyttää vähän hassulta.)

Posliininen korkkikin on säilynyt lähes ehjänä, se on jotenkin kaunis yksityiskohta. Pullon löytyminen sai miettimään sitä, miten ennen normaalit arjen käyttöesineetkin tehtiin hyvistä materiaaleista ja näyttämään ns. kauniilta. Vaikka nykyaika on tuonut tullessaan tehokkuutta monessakin mielessä, on näissä vanhoissa esineissä ihan erilaista fiilistä. Tuntui myös tosi hassulta, että joku oli halunnut luopua tästä noin vain. Onneksi ei sentään ollut murskannut sitä lasikeräysastiaan.

Pullo majailee tällä hetkellä senkin päällä tuon ruskean pullon seurana, mutta täytyy vähän uudelleen järjestellä jotta se mahtuisi olemaan tuossa kunnolla.

Bring on spring!

Tänään on ensimmäistä kertaa kunnon kevätfiilis! Askartelin pienen kollaasiin sen kunniaksi, että ei mene enää kauan siihen kun ruusut taas kukkivat. No, silloinhan on jo kesä, mutta kevät menee aina humpsahtaen ohi kuitenkin.

Ruusuinen kevätmekko

Vuosi sitten ostin ihanan ruusukuosisen kankaan, jota olin käynyt hiplaamassa Eurokankaassa muutamaankin kertaan. Tuolloin suunnittelin tekeväni kankaasta puolihameen, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin ja kangas jäi odottamaan. Eilen oli menossa illalla ulos ja kaipasin jotain uutta päällepantavaa, joten otin kankaan viimeinkin käsittelyyn. Toteutin ruusukankaasta yksinkertaisen, aiemmin hyväksihavaitun mekkomallin ja se valmistuikin tosi nopeasti. Käytin apuna paria kaavaa, mutta sovitin päälle ja tein sitten muutokset suoraan malliin.

Nappasin nopean (ja suttuisen) kuvan puhelimella ennen etkoille lähtöä...

...malli näyttää suunnilleen tältä. Siinä ei ole muotolaskoksia ja malli on hieman muotoiltu, mutta väljä ja siinä on pienet kimonohihat. Vyötärölle tuli sauma, koska jouduin leikkaamaan kangasta vähän eri suuntiin, jotta sain sen riittämään. Mekon kanssa olisi sopinut kivasti vaikkapa nahkainen vyö, mutta menin nyt ilman.

Kangas on puuvillasatiinia ja siinä on hieman elastaania, eli se on tosi mukavaa päällä. Ruusukuosi on tuollainen digiprintti, joka jäljittelee ristipistotyötä. Värit ovat kirkkaat ja voimakkaat ja kuosi muutenkin ihana runsas ja iloinen. Olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen, helppo mekko, jota tulee varmasti käytettyä!

Illalla sitten mekko päällä Funky Elephant-festareilla The Circuksessa. Oli hauska ilta, vaikka tänään olo onkin ollut hyvin uupunut!