Riikka Pulkkisen "Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän" on alunperin Kauneus ja Terveys -lehdessä ilmestynyt jatkokertomus, joka on koottu yksien kansien alle. Muistan törmänneeni siihen jossain K&T:n irtonumerossa, mutta sivuutin sen. Lainasin tarinan kuitenkin kirjastosta, koska suorastaan rakastan tuota Sanna Manderin suunnittelemaan kirjankansikuvitusta (ja muistaakseni hän taisi kuvittaa tarinan K&T-lehteenkin?) ja ajattelin, että se ansaitsee tulla luetuksi jo pelkästään siitä syystä.
Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on kyllä iskevä nimi tarinalle. Ja itseasiassa tarina onkin yllättävän viihdyttävä, paikoitellen jopa hauska. Iiris Lempivaara on nuori, pitkästä parisuhteestaan jätetyksi tullut koulupsykologi, jolla on paljon mekkoja ja kenkiä, pieni asunto Museokadulla, ikuinen bestis, Fazerin sinistä ja hätäkaljaa työpöytänsä laatikossa - ja tietysti se levoton ja painava sydän. Ainekset Chick litiin ovat kohdallaan ja saisipa tarinasta varmaan ihan viihdyttävän TV-sarjankin.
Tämä tyylilaji ei ole ihan minun "omaani", joten loppua kohden aloin
vähän väsähtää päähenkilön hassutteluun ja hullunkurisiksi väännettyihin
henkilöhahmoihin ja juonen kommervenkkeihin. Kauniita ja rohkeita fanittava naapurimummo oli hauska, mutta U2-fani gynekologi oli jo vähän too much. Itse Iiris Lempivaarakin on lopulta kuin yhdistelmä kaikkia muka hassunhauskoja, sympaattisesti humalassa eksänsä perään höperteleviä tarinoiden naishahmoja, jotka aina juovat, tuhlaavat ja syövät vähän liikaa - ja samalla sekaantuvat "niihin ihan vääriin miehiin" ja näistä huolimatta (tai näiden ansiosta) onnistuvat olemaan silti aina hassuja ja söpöjä. Jotenkin vaan itseäni alkaa aina vähän ärsyttää, miksi Chick litissä naishahmoista tehdään jotenkin alistuvia miestenjahtaajia, joiden elämässä ei olisi mitään tärkeämpää kuin sen suuren rakkauden löytäminen vaikka maailman ääristä. Niin kuin ihmisen (naisen) onnellisuus ja elämän hauskuus olisi kiinni vain siitä, että löytääkö sen ihanankomean miehen vai ei. Miksei viihdekirjallisuuskin voisi olla vähän moniulotteisempaa?
Joka tapauksessa uskon, että moni myös pitää tarinasta ja näin kun ollaan menossa kesää kohti, on tämä mukavan kevyttä lukemista rannoille ja mökkilaitureille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti