Uus põhjamaade moeillustratsioon 2/ New nordic fashion illustration vol.2

Mia Marie Overgaard

Vinkki Tallinnaan matkaaville! Viron taideteollisuus- ja designmuseossa on meneillään kiinnostava näyttely, jossa esitellään uutta pohjoismaista muotikuvitusta. Näyttely on jatkoa aiemmin Helsingissä ja Tallinnassa järjestetyille näyttelyille ja mukana on nyt vähän eri tekijöitä.

Britt Samoson

Näyttelyssä on kuvittajien töitä niin Virosta, Ruotsista, Tanskasta kuin Suomestakin, mm. sellaisia isoja nimiä kuin Liselotte Watkins ja Cecilia Carlstedt. Suomalaisista mukana ovat Riikka Sormunen, Laura Laine, Annu Kilpeläinen ja Jarno Kettunen. Museo sijaitsee vanhassa kaupungissa, osoitteessa Lai 17 ja näyttely on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-18 aina 27.9.2015 asti. 

lisätiedot ja kuvat www.exhibition.ee

Naja Conrad-Hansen

Grace - elämäni muodin maailmassa

Grace - elämäni muodin maailmassa on legendaarisen Grace Coddingtonin omaelämänkerrallinen teos. Coddington on Yhdysvaltojen Voguen taiteellinen johtaja (omien sanojensa mukaan enemmänkin stylisti), joka tuli tunnetuksi suurelle yleisölle Septempber Issue -dokumentin myötä. Siinä Coddington esiintyy tunteellisena, itsepäisenä ja suorasukaisena hahmona, joka ei tunnu kavahtavan Anna Wintourin viileätä ulkokuorta, vaan sinnikkäästi "taistelee" omien muotikuvasarjojensa ja vahvan näkemyksensä puolesta. Teos raottaa verhoa kulissien taakse niin hänen yksityiselämäänsä kuin työhönsä mestarillisten muotikuvien takana. Kirjan kuvituksena on Coddingtonin omia, hieman humoristisia piirroksia hänen omista tyylikokeiluistaan, kissoistaan ja muotimaailmasta. Lisäksi kirja sisältää kuvamateriaalia niin Gracen yksityiselämästä kuin hänen töistäänkin.

Grace Coddington syntyi 1941 pienellä Angsleyn saarella pohjois-Walesin rannikolla. Meren läheisyys, karu ilmasto ja paikkakunnan syrjäinen sijainti kasvattivat nuoren tytön halua unelmoida. Vogue oli omiaan kasvattamaan unelmia ja Grace nautti eniten valokuvista, varsinkin niistä, jotka oli otettu ulkona. Kuvat veivät hänet eksoottisiin paikkoihin ja esittelivät asuja, joita saattoi kyseisissä paikoissa käyttää. 1959 Grace muutti Lontooseen aloittaakseen mallintyöt. Hän työskenteli hetken tarjoilijana ja otti osaa Voguen valokuvamallikilpailuun. Yllättäen hän voitti nuorisokategorian. Siitä alkoi hänen menestyksekäs mallinuransa, joka katkesi kahdeksi vuodeksi auto-onnettomuuden takia. Sen jälkeen Grace jatkoi vielä hetken mallinuraansa, mutta alkoi haluta jo jotain muuta - ja päätyi muotitoimittajaksi Vogueen, jossa hän aloitti tammikuussa 1968.

Brittiläisessä Voguessa Grace Coddington viihtyi aina 1980-luvulle saakka. Kirjassaan hän kertoo työstään, inspiraatiostaan, osallistumisistaan näytöksiin, suosikkisuunnittelijoistaan ja kuvausmatkoistaan sekä muotimaailman muutoksista tuona aikana. Kuten hän  toteaa September issue -dokumentissa "Always keep your eyes open. Keep watching, because whatever you can see, can inspire you.", olivat monet kaukomaille suuntautuneet kuvausmatkat hänelle kokonaisvaltaisesti inspiroivia vaikuttaen hänen omaan tyyliinsä ja jopa kodinsisustukseen. Vintagevaatteet ja antiikki kiehtoivat jo Lontoon aikoinaan ja Yhdysvalloissa työskennellessään hänen töissään on usein brittiläisiä vaikutteita. Grace Coddington on tunnettu juuri tarinallisuudestaan ja draamantajustaan, hänen kuvasarjansa ovat kauniita ja romanttisia. Hänellä on kyky visualisoida, luoda ja nähdä.

Gracen yksityiselämä oli Lontoon aikoina vaihtelevaa ja hän päätyi naimisiinkin kahdesti, joskin avioliitot kestivät vain lyhyen aikaa. Hän päätyi myös pitkällisen prosessin myötä adoptoimaan sisarenpoikansa tämän jäätyä orvoksi. Lontoossa Grace tutustui myös nuoreen Anna Wintouriin, ja he työskentelivätkin jonkin aikaa yhtä aikaa Voguessa. Coddington kaipasi kuitenkin uutta suuntaa elämälleen ja löysikin sen New Yorkista. Hän muutti sinne työskentelemään Calvin Kleinilla, mutta kaipasi pian takaisin lehtimaailmaan. Kuultuaan Anna Wintourin olevan palkattu Voguen uudeksi päätoimittajaksi, hän soitti Wintourille ja kysyi töitä. He aloittivat samana päivänä uudessa työpaikassaan. New Yorkissa Gracen elämä vakiintui miesystävä Didierin, kissojen, kodin ja kesäpaikan ympärille, ne ovat hyvää vastapainoa hektiselle työlle. Yli seitsemänkymppisenäkin Coddington jatkaa työtään ja osoittaa, että hänen tyylitajunsa on samalla ajaton ja alati muuttuva.

Grace - elämäni muodin maailmassa on oikein viihdyttävä ja kiinnostava teos, joka pursuilee ihania referenssejä muotimaailmasta tunnettuihin nimiin, tapahtumiin, trendeihin ja aikakausiin. Coddington kertoo itsestään ihanan suorasti, kuitenkaan takertumatta liikaa tiettyin yksityiskohtiin, enemmänkin toteavalla tavalla. Varsinkin Gracen Lontoon ajat ovat todella mielenkiintoista luettavaa. Ne myös antavat hyvän pohjan ymmärrykselle, mistä hänen taiteellinen näkemyksensä on saaut innoituksensa. Teos ei etene suoranaisen kronologisessa järjestetyksessä, vaan se palaa välillä nykyhetkeen ja sitten taas menneeseen, ikäänkuin selittäen mistä jotkin asiat juontavat juurensa. Omat lukunsa saavat niin läheiset kuin rakkaat kissatkin ja pitkällinen työtoveri Anna Wintour. Työstä kertoessaan Grace muistaa aina mainita valokuvaajat, maskeeraajat ja hiusmuotoilijat, sekä assistentit. Upeiden kuvasarjojen taustalla on aina tiimi.

Kirjan perusteella Grace Coddingtonista saa huumorintajuisen, vahvatahtoisen, itsepäisen ja yllättävän maanläheisen kuvan. Jotain sellaista aitoutta, joka välittyy hänen töistäänkin.

P.s. Näin jälkeenpäin sanoisin, että olisi kannattanut lukea teos englanniksi, sillä paikoitellen suomennos vähän tökkii. Esimerkiksi termi "working girl", joka viittaa 1980-luvun bisnesmaailmassa uraa luoviin naisiin (esim. Working girl-elokuva) on suomennettu yhdessä kohtaa työläistytöksi, joka mielestäni viittaa enemmän tehdastyöläiseen. Muutenkin nykyajan kevyempi englanninkielinen kerronta tunnutaan suomentavan vähän kömpelösti, jolloin kokonaisuudesta tulee kioskiromantiikan tasoista "höpöttelyä" varsinaisen kielenkäytön jäädessä suomennoksesta melkeinpä paitsioon.

Ruusuja ruusuja

Nimipäivä! 

Nimppareita ei ole tullut juhlittua sitten lapsuuden, mutta fiilistellään nyt tähän väliin toista kesäklassikkoa eli Talvipuutarhan ruusutarhaa, jossa hengailin viime viikolla. Paikka sykähdyttää kyllä aina kauneudellaan.

Oih! Ruusuja ruusuja ruusuja! Rakastan.

Heinäkuun kirppislöytöjä

Heinäkuussa olen kirppistellyt aika vähän, mutta tehnyt hyviä löytöjä.

Vagabondin mokkanahkaisia rusettiavokkaita muistan ihailleeni aikoinaan keltaisina. Nyt löysin samanlaiset, mutta hiekansävyinä kirppikseltä vain 2€:lla. Toisen kengän kantapäässä oli pinnassa kuluma, jonka paikkasin tekstiililiimalla. Tosi nätit kengät ja itseasiassa tuo vaaleanruskea sävy on tosi monikäyttöinen ja kiva. Samasta pöydästä löysin Pull & Bearin kangastossut eurolla. Niitä oli käytetty, mutta yleiskunto on hyvä. Nämä ovat minulle vähän isot ja aluksi ne hankasivat juuri siitä syystä. Avokassukkien kanssa ne ovat kuitenkin tosi passelit. Punaraidallinen neule on myös Pull & Bearilta, sekin kustansi vain euron. Tykkään tuosta meleeratusta pinnasta, ja materiaalikin on 81% puuvillaa. Kiva kesäneule siis, vaikka käytössä neulos vähän venähtääkin, niin ei se kuitenkaan haittaa. Korvikset maksoivat ehkä 0,50€, ostin ne ajatellen, että tuunaan niitä, mutta kotona jotenkin ihastuin nuo värillisiin kiviin, joten ne saivat jäädä tuohon muotoonsa.

(Hah! Nyt muistin, että kesäkuulta taisi olla vielä jotain kirppislöytöjä esittelemättä... ehkä ensi kerralla mietin pari kertaa, ennen kuin nimeän mahtipontisesti kirppislöytöjä omiin osiinsa...)

Suomimuodin antologia Designmuseossa

Designmuseossa on meneillään Suomimuodin antologia -kokoelmanäyttely: "Suomimuodin antologiaan on kerätty valikoima muodin ja muotiteollisuuden ilmiöitä 50-luvulta tähän päivään. Millä tavalla suomalaisen yhteiskunnan ilmiöt ja olosuhteet ovat manifestoituneet muodissa ─ sodan jälkeinen mielenmaisema, pitkään kestävä talvi, tasa-arvo, Neuvostoliiton läheisyys, nousukausi, teknologinen insinööriajattelu tai millennium."

 

Näyttelyssä oli monia yksittäisiä kiinnostavia asuja, mutta jotenkin kokonaisuus tuntui olevan enemmän vaatetusta kuin varsinaista muotia. Näyttely oli myös aika ilmavasti rakennettu ja suurin osa asuista oli aseteltu niin, että niitä pääsi tarkastelemaan vain edestäpäin. Sinällään tykkäsin värikkäistä, maalatun oloisista taustoista ja valkoisuuden vuoropuhelusta itse tilassa, olisin silti kaivannut näyttelyyn enemmän runsautta ja jotain yllätyksellistä, vahvasti tunteita herättävää, elämyksellistä, juuri sitä muotia. Nyt kokonaisuus jäi omasta mielestäni vähän vaisuksi. Olisin kaivannut mukaan 1950- ja 60-lukujen ateljeemuotia, Marimekon uudempaa linjaa iltapukuja, enemmän pienempien merkkien asuja ja niille vastapainoksi kotimaassa toimivien teollisten suunnittelufirmojen mallistoja, jotka nekin tulkitsevat vallitsevaa muotia suomalaisille kuluttajilleen. No, joka tapauksessa kannattaa käydä katsomassa näyttely ja löytää ne omat suosikkinsa. Itse ihastelin mm. Mattisen teollisuuden farkkuasua, Sirkka Kantele-Vesan printtiasua ja Laitinen-Raasakka-Sirénin  kristallipuseroa. Myös Marimekon ensimmäisen malliston hameet olivat hauskoja ja ajankohtaisiakin. Hyvä design kestää aikaa, mutta toisaalta muotiin kuuluu nimenomaan vallitsevan ajan ilmentyminen.

Näyttelyn aikana kerätään myös suomalaisten muotimuistoja, niihin voi tutustua täällä ja mukaan voi lähettää myös omat muistonsa.

Kesäklassikko

Viime viikolla teimme ystävän kanssa kesän ensimmäisen retken Suomenlinnaan. Voisihan siellä käydä muinakin vuodenaikoina, mutta jotenkin Suokin kesässä on se oma, erityinen viehätyksensä, miellän sen vahvasti "kesäpaikkana". Saapuessamme paistoi aurinko. Joimme iltapäiväkahvit lämpimillä rantakallioilla istuen ja tuijottelimme kauas ulapalle. Sitten aurinko meni pilveen ja sää viileni. Kävelimme vähän siellä ja täällä, rantakallioilla kiipeillen ja pusikoissa  rymyten.

Yksi parhaimpia puolia noissa kesäisissä Suokki-reissuissa on raikkaan meri-ilman jotenkin syvästi rentouttava vaikutus. Suomenlinnassa on myös omanlaisensa värit ja fiilis on vähän pysähtynyt, mutta varsin viehättävällä tavalla. Rauhallinen ja kaunis ympäristö tasapainottaa kummasti.

Kotiinlähdön koittaessa on aina yhtä ihanaa nähdä tämä vaaleanpunainen rakennus, ja varsinkin silloin kun sen viereinen jasmiinipensas kukkii. Ja kävellä sitten satamaan vaaleanpunaisesta "portista". 

Paluumatkalla fiilis oli taas kerran rennon väsynyt, mutta onnellinen. Vastassa hattaraiset pilvet ja kotikaupungin horisontti.

Raindrops + Sunshowers

Blogissa on ollut hiljaisempaa näin heinäkuussa. Olen päässyt jonkinlaiseen lomatunnelmaan, vaikka juuri tällä viikolla totesin ystävälleni viettäneeni kesää 2015 lähinnä Töölössä. Alkukesästä tuskailin, että mitäköhän tästäkin kesästä tulee, kun budjetti lähenteli miinusta, eikä ollut yhtään mitään suunnitelmia. Lopulta aika onkin mennyt aika mukavasti.

Viime kesänä stressasin lähestyvää putkiremppaa ja tulevaa muuttoa. Tykkäsin kovastikin asua Vallilassa, mutta olen nauttinut vielä enemmän nykyisen kodin sijainnista. Olen löytänyt itsestäni jonkunasteisen töölööööläisen, on ihan huippua että kotoa on lyhyt matka niin keskustaan kuin puistoihin ja meren äärelle. Jos lenkkeilee kohti Seurasaarta, pääsee lähes metsäpolkufiilikseen. Puistoissa on upeita kukkaistutuksia ja ne ovat todella rauhallisia. Tykkään myös kävellä kaduilla ja katsella kauniita vanhoja taloja. Varmaan isoin juttu on kuitenkin, että tykkään tästä nykyisestä kodista ihan todella paljon.

 Olen nähnyt parin viime viikon aikana paljon ystäviä, viettänyt aikaa ulkona, hengaillut. Oman tekemisen kannalta kesä on ollut varsin luovaa aikaa. Olen piirtänyt ja tehnyt käsitöitä, siinä lomassa kuunnellut äänikirjoja laidasta laitaan. Olen hoitanut viherkasvejani ja iloinnut kun ne tuntuvat kasvavan ihan silmissä.

 Kukkia ja kasveja olen kuvannut puhelimella lähes päivittäin. Kotona kukkivat pelargonit, mutta leikkokukkia en ole ostanut kertaakaan. On paljon siistimpää ihastella kukkia ulkona, luonnossa kasvaneina tai sinne istutettuina.

Olen kirppistellyt ja tehnyt hyviä löytöjä, leiponut, ihastellut ystävien vastasyntyneitä vauvoja ja ollut vähän lapsenvahtinakin. Kissojani olen halaillut ja rutistellut päivittäin ja ystävien koirien kanssa olen hengaillut myös. Istunut puistoissa, kävellyt kaupungilla, syönyt jäätelöitä ja juonut halpoja kahvikupillisia. Viileästä kesästä huolimatta olen ollut ihan todella paljon ulkona. Kesämekot ovat jääneet vähälle käytölle, mutta nautin siitä kun tarkenee ilman takkia eikä kesäkengissäkään ole sukkia. 

Elokuussa on tiedossa kivoja juttuja, mutta jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että tästä on tulossa ihan hyvä kesä kokonaisuudessaan. 

 

Edes sitten kauppakassi

Nähtävästi on tullut pidettyä pientä blogilomaa... olen kesähengaillut ja tehnyt kaikkea pientä ja luovaa, nähnyt ystäviä ja alkanut taas lukea enemmän. Viime viikolla tein korjausompelua ystävälle ja sen myötä sain pienen ompeluinspiksen, teki mieli ommella itselle. Sainkin aikaan yhden puseron, mutta lopputulos näytti päälläni aivan kauhealta. Jokainen, joka ompelee joskus itselleen, on varmasti kohdannut joskus sen fiiliksen, kun vaivalla tehty juttu päätyykin kaapin perälle ja jäljelle jää vain pettymys ja itseinho. *huokaus*
Jotain pientä sain kuitenkin aikaan. Vallilan kodissa oli niin pieni suihkutila, että kavensin standardikokoista (tekstiili)suihkuverhoa leveydestään, jottei liian leveä verho olisi "täyttänyt" tilaa. Tietenkin säästin tuon ylimääräisen palan. Löysin sen taas jokunen aika sitten ja mietin mitä siitä voisi tehdä. Asia jäi mietintämyssyyn. Olen kaivannut isompaan kauppakassia, sellaista jota voisi kantaa olalla, mutta tarpeeksi pientä, että se mahtuisi taiteltuna pienempään olkalaukkuun. Muistin suihkuverhokankaan ja ajattelin kokeilla millainen kassi siitä tulisi.
Kaiken sen puseropettymyksen ja huonon ompelufiiliksen jälkeen onnistuin kuitenkin siistiin lopputulokseen. Ompelin kassiin tukevat saumat pohjaan ja toiselle sivulle, kankaan taite jäi toiselle sivulle. Pohjan sivuille tein "muototaitteet" ja tikkasin ne hyvin kiinni pohjasauman mukaisesti. Kassin yläreunaan tein kolminkertaisen taitteen, joka tukee itse kassia ja antaa tukevan pohjan sangoille. Sangat ompelin aika kauas toisistaan, koska jos kassi on täynnä tai painava, kauempana olevat sangat tuntuvat tukevammilta olalla. Olen tyytyväinen lopputulokseen, kangasta oli helppoa ommella, sitä voi myös silittää ja kassin saa tosiaan taiteltua pieneen tilaan. Jos nyt en siis saanut uutta puseroa, niin ainakin uuden kauppakassin! Tämä olisi myös hyvä rantakassina, jos tänä kesänä saataisiin nauttia vielä rantakeleistäkin?

Kaunisteen Leopardi

Päädyin Kaunisteen nettisivuille ja ihastuin ensisilmäyksellä Leopardi-huopaan! Aivan mahtava! 

Leopardi on Mirocomachiko  suunnittelema, täysvillainen huopa (myydään nimikkeellä blanket small, koko 90cm x 130cm) ja se on varsin veikeä otus. Olkapäille aseteltuna huovan leopardi näyttää ikäänkuin "halaavan" kantajaansa.

Kaunisteen Facebook-sivuilta havaitsin saman myös mustana, vaikka kuvan harmaa näyttää jotenkin vielä ihanammalta. Tällä hetkellä huopa on muuten loppuunmyyty, mutta ilmeisesti sitä on taas saatavilla syksyllä lisää. En tiedä onko huopaa isommassa koossa saatavilla, mutta hauska se joka tapauksessa on.

Kuvat Kauniste

Kesä!

Eilen oli heinäkuun ensimmäinen ja samalla ensimmäinen kunnon kesäpäivä. Vietettiin ystävän kanssa aikaa tuntitolkulla rantakallioilla ja illalla käveltiin vielä Hietaniemen rantoja.

Lopuksi päädyttiin vielä hautausmaalle haahuilemaan ja ihastelemaan, juuri ehdittiin ulos ennen porttien sulkemista. Ihana kesä, tuntikausia ulkona, viltillä hengailua ja termarikahvit. Kannatti muuten ottaa ihan oikeat kupit mukaan, kahvikin maistui paremmalta.

Tänään olenkin maannut kotona jonkun kesäflunssan tai heinänuhan kourissa, kuinka tylsää! Laitoin jo äidillekin viestiä, että oliko mulla koskaan lapsena heinänuhaa, tuntuu niin oudolta olla kipeänä tähän aikaan vuodesta, kun muutenkin sairastan tosi vähän. Ja tässä kun olisi ollut koko kesäkuu aikaa sairastaa, kun ilmat ovat olleet viileät, mutta nyt vihdoin kun ulkona on oikeasti lämmin, en haluaisi kyhjöttää koko päivää sisällä. Ehkä tämä tästä pian paranee, toivotaan ainakin.