 |
Emil Wikström Visavuoren ateljeessaan 1913. Kuva |
Kävin kuun alussa Visavuoressa, kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljeekodissa. Paikka sijaitsee ehkä 20 minuutin ajomatkan päässä vanhempieni luota, mutta viimeksi olen käynyt siellä suunnilleen viitisentoista vuotta sitten. Wikström suunnitteli ja toteutti Visavuoren 1893-1912. Hän oli ihastunut Sääksmäen kansallisromanttisiin maisemiin vaellessaan siellä ystävänsä Axel Gallénin kanssa. Ensimmäinen ateljeekoti paloi vain kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen, uusi asuinrakennus valmistui 1902 ja ateljeerakennus 1903. Hirsisen asuinrakennuksen sisustus- ja irtaimisto on säilynyt alkuperäisenä niistä ajoista, kun Wikström siellä perheineen eli, museona se on toiminut jo vuodesta 1967.

Visavuori on jo luonnonmaisemiltaan todella kaunis paikka, jota karjalaistyyppinen hirsinen asuinrakennus ja jugendia henkivä, kivilinnamainen ateljeerakennus vain tuntuvat täydentävän. Rakennukset on sijoitettu korkeaan rinteeseen, asuinrakennuksen terassilta avautuu upea, kauaskantoinen järvimaisema korkeine rantakallioineen.

Visavuoreen tutustuminen kannattaa aloittaa asuinrakennuksesta. Wikströmin koti on säilynyt ihmeellisen hyvin ja siellä on ihanan alkuperäinen taiteilijakodin tunnelma. Wikström suunnitteli monet talon yksityiskohdat itse, esimerkiksi salin upean puupaneloidun katon ja rakennustulen tulisijat, jotka ovat toinen toistaan yksityiskohtaisempia. Salin huonekaluista suurin osa tuotiin Pariisista, jossa Wikström perheineen asui. Se henkiikin vahvasti 1900-luvun vaihteen kulttuurikodin tunnelmaa itämaisine mattoineen, marokkolaisine pöytineen, mutta joukossa on myös Iris-keramiikkaa ja kansallisromanttisia, suomalaisia perinnekäsitöitä. Huoneiden seinillä on Wikströmin omia töitä sekä hänen ystäviensä taidetta. Visavuoressa vierailikin paljon taiteilijoita, jotka kerääntyivät yhdessä ryypiskelemään ja taiteilemaan ja lahjoittivat siten teoksiaan toisilleen.



Asuinrakennus käsittää oleskelusalin, jonka päässä on ruokasali, lastenhuoneen, vanhempien makuuhuoneen, keittiön, piianhuoneen, eteistilat ja vierashuoneen.
Huoneissa on kauniita asioita, taidetta ja yksityiskohtia, oman aikansa upeita tapetteja ja moderneja asioita, kuten puhelin. Vintagefiilistelijöille asuinrakennus on ihanan herkullinen vierailukohde, joten poiminkin tähän nyt vain muutamia kuvia, etten pilaisi kokonaisvaltaista elämystä.
Pihapiiri on kaunis ja puutarhamainen, Wikströmin yksi harrastuksista
olikin puutarhanhoito. Tästä kertoo myös ateljeerakennukseen tehty
talvipuutarha.
Ateljeerakennus käsittää alakerrassa olevan pronssivalimon, joka toimii tätä nykyä mainiona kahvilana. Yläkerrassa on vanha ja uusi ateljee, jonka yhteydessä on pieni talvipuutarha, laaja urkuparvi, sekä tähtitorni. Ateljeetiloissa on toiminut myös pimiö, sillä puutarhanhoidon ja tähtitieteen lisäksi Wikström harrasti valokuvausta. Tuo tähtitorni on mielettömän hieno, sen kupu on "pyörivä" eli se sallii siis tähtitaivaan täydellisen tarkkailun ja kapealta ulkoparvekkeelta voi ihastella maisemia muutenkin.
Ateljeetiloissa on vastikään uudistettu patsasnäyttely, jota on teemoitettu ja yhtenäistetty.
Ateljeetilat ovat jo itsessään upeat, mutta kaikkien patsastutkielmien ja luonnoskappaleiden läsnäolo tekee tilasta todella "elävän", kuin Wikström eläisi ja puuhailisi siellä vieläkin.
Visavuoren pihapiiriin kuuluu myös moderni, 1990 valmistunut Kari-palviljonki. Se rakennettiin Emil Wikströmin kasvihuoneen tilanne, mutta paviljongissa on viitteitä kasvihuoneeseen. Rakennus on nimetty Wikströmin tyttärenpojan, pilapiirtäjänä tunnetun Kari Suomalaisen mukaan ja siellä järjestetään vaihtuvia näyttelyitä Suomalaisen tuotantoon perustuen. Tänä kesänä Kari-paviljongin alakerrassa on ollut "Kalevalan kansaa katsomassa – Louis Sparren matkassa"-näyttely. Louis Sparre on nimenä varmasti tuttu monella taideteollisuutta opiskelleelle, hänet tunnetaan mm. legendaarisen Iris-tehtaan perustajana, joka loi pohjaa suomalaiselle taideteollisuudelle ja keramiikalle. Axel Gallén (sittemmin Akseli Gallen-Kallela) houkutteli Sparren Suomeen vierailulle ja ruotsalais-italialainen Sparre ihastui maahamme syvästi. Sparre ja Wikström olivat myös ystäviä ja näyttely on nimetty heidän yhteisen Karjalan matkansa mukaan, josta Sparre kirjoitti myöhemmin kirjankin. Näyttely käsittää Sparren ja hänen vaimonsa Evan tuotantoa ja lisäksi hauska rekonsturoidun huoneen, jossa Wikström ja Axel Gallén asuivat nuorina opiskelijoina Pariisin vuosiensa alkuaikoina. Huone oli valtavan pieni kahdelle ihmiselle, mutta siellä he piirsivät yhdessä ja haaveilivat paremmasta.



Visavuoren vierailu oli ihan mielettömän inspiroiva kokemus! Päivä oli kauniin aurinkoinen ja muita vierailijoita oli varsin vähän - tästä syystä sai keskittyä paikkojen katsomiseen ja tutkailuun rauhassa. Upeat maisemat, rakennukset kaikkine yksityiskohtineen olivat tietysti mitä inspiroivinta visuaalista materiaalia, mutta eniten olin vaikuttunut Wikströmin energiasta ja monitaiteellisuudesta, joka paikasta huokuu vahvasti edelleen. Wikström oli arvostettu ja paljon käytetty taiteilija, Helsingissä hänen tuotantoaan ovat mm. rautatieaseman edessä seisovat lyhdynkantajat, Säätytalon päädyn patsaat, Elias Lönnrotin Kalevala-aiheinen muistomerkki Lönnrotinkadulla ja Kansallismuseon karhupatsas. Visavuoressa vieraillessa ei ole vaikeaa nähdä, mistä kaikesta hän sai omaan työskentelyynsä inspiraatiota.
Suosittelen ehdottomasti vierailemaan Visavuoressa, infot ja yhteystiedot löytyvät heidän nettisivuiltaan www.visavuori.com