Jotenkin sitä taas havahtuu siihen, että tämäkin kuukausi on lopuillaan. Syyskuu tuntuu olleen loputtoman pitkä, laahaava ja jännittynyt kuukausi. Yleinen ilmapiiri on tuntunut ahdistavalta kaiken tämän yhteiskunnallisen ahdingon, vihapuheen ja riitelevän ilmapiirin vuoksi. Eletään haastavia aikoja, mutta ilmassa on myös ehkä jotain uutta ja positiivista.
Syyskuun myötä aloitin taas ranskan kurssin. Olen piirtänyt paljon. Olen lenkkeillyt pimenevissä illoissa. On ollut kauniita ilmoja, upeita auringonlaskuja. Taivaanrannalla ihan mielettömiä pilvenhattaroita.
Vaaleanpunainen eri sävyissään on tuntunut tässä kuussa inspiroivalta. Ehkä siinä on jotain turvallisuudenhakuista ja lohduttavaa.
Tykkäsin Wei Qingjin näyttelystä Bioforumissa, joka on pienehkö näyttelytila Töölönlahden rannalla, radan varten rakentuneella uudella alueella. "Kiinalainen pegasos" -näyttely on avoin lokakuun loppuun. Se leikittelee perinteisellä, kiinalaisella taiteella ja mm. kansanvälisillä logoilla.
Kuukauden sisään olen menettänyt kani-kaverini ja perheeni mäyräkoiran. Kumpikin lähti ihan liian varhain ja jätti tilalleen tyhjän aukon, vaikkeivät ne omiani olleetkaan. Mutta isoja persoonia molemmat, joita jään kaipaamaan kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti