26.1.2016

Eilen

Lähdin eilen iltapäivällä ulos, ajatuksena ottaa muutamia kuvia kauniin lumisesta maisemasta ennen kuin lämpötila nousisi plussan puolelle ja muuttaisi tilanteen kokonaan. Tuntui pieneltä ikuisuudelta päästä ovesta ulos: ensin korjasin kameraa, sitten etsin linssinsuojusta, tavarat olivat hukassa muutenkin ja takin vetoketjukin kenkkuili. Vähän matkaa käveltyäni tajusin jättäneeni puhelimen kotiin, eikä minulla ollut mukana kelloakaan ja kotona pitäisi olla viimeistään tunnin kuluttua, koska odotin kaveriani kylään. Tässä vaiheessa teki jo mieli vähän luovuttaa. Kävelin kuitenkin läheiselle puistoalueelle, ja kyllähän se kannatti.







Ulkona oli kaunista. Pehmeää, höttöistä lunta oli joka puolella, oikeastaan teki mieli heittäytyä selälleen lumihankeen, tuijottelemaan taivasta. Perheitä pulkkamäessä, ulkoilemassa, iloisia ja vähän lumisia koiria taluttajineen, päiväkävelijöitä. Moni tuntui ottavan kuvia tai muuten vain pysähtyvän ihailemaan maisemia. Viivyin reissullani juuri sopivasti tunnin verran ja ehdin ajoissa kotiin. 
Tänään, kun kaikki on muuttunut vetiseksi liejuksi tai sulavaksi massaksi, tuntuu vielä paremmalta idealta, että tuli lähdettyä eilen ulos, kaikesta vastustuksesta huolimatta.

19.1.2016

There's something about colour









Helmikuun brittien Harper's Bazaar esittelee Kasia Strussin tähdittämän editoriaalin kevät/kesä 2016 -kauden tyyleistä. Kuvasarja on varsin laaja, muutamat kuvat puhuttelevat toisia enemmän. Näissä valitsemissani kuvissa on ihanat värit ja tykkään kuvien kompositioista ihan todella paljon. Inspiraatio on ollut taas vähän kateissa, mutta näissä kuvissa on kyllä jotain fiiliksiä nostattavaa - kuten hyvissä muotikuvissa aina.

kuvaus: Erik Madigan Heck
casting: Megan McCluskie
stailaus: Leith Clark
meikki: Maud Laceppe
hiukset: Tomi Kono
kynnet: Holly Falcone
lavastus: Andrea Huelse 

Kuvat lainattu Designscene-sivustolta

18.1.2016

Design a Wig

Ehkä moni muistaakin historiasta miten 1700-luvulla Ranskan hovissa vedettiin vähän överiksi peruukkien suhteen. Sofia Coppolan Marie Antoinette -elokuvassakin on kohtaus, jossa Marie Antoinette (Kirsten Dunst) sovittaa uutta, hyvin korkeaa peruukkiaan, ja mietiskelee, onkohan se nyt jo vähän liikaa. 


Nyt Victoria & Albert -museo on lanseerannut hauskan Design a Wig -sivuston, jolla voi suunnitella oman, superöverin peruukkimallinsa. Sivuston työkalut ovat simppeleitä ja niiden avulla kerrotaan hieman historiallista faktaa peruukeista. Itse kaipailin heti jo skaalaustyökaluja, mutta toimiihan se näinkin. Hauska yksityiskohta: jos haluaa lisätä peruukkiinsa puuteria, daamin kasvojen eteen ilmestyy "maski" ja väriä pössäytellään oikein kunnon palkeellisella puuterointivälineellä! Design a Wig on visuaalisesti uskollinen 1700-luvun tyylille ja näyttää kyllä ihanalle. Peruukin hiusmassasta tulee väkisinkin aika yliampuva, joten kannattaa lisäillä koristeita myös enemmän. More is definitely more! Luomuksensa voi tallentaa jakamalla sen Facebookiin, tallentamalla Pinterestiin tai lähettämällä sähköpostilla. Itse tallensin kuvankaappauksen avulla. Suosittelen kokeilemaan, ihan tosi hauskaa puuhaa!


14.1.2016

Kirjoneuleihminen

Olen kirjoitellut tässä vuosien varrella muistaakseni useamminkin kerran rakkaudestani kirjoneuleisiin. Kirjoneuleessa yhdistyvät asiat, joista tykkään muutenkin: kuviot, monivärisyys ja neulepinta. Vaikka kirjoneuleista tykkään, ei minulla kuitenkaan ole kuin yksi kirjoneuletakki ja yksi norjalaisvillatakki. Porokuvioinen neuletakki on kuitenkin vähän jouluinen näin tammikuussa ja norjalaisvillatakki on haastava, koska se on niin superlämmin ja paksu, että aiheutta lämpöhalvauksen takin alle puettuna, jos pakkasasteet eivät lähentele pariakymmentä miinusta. Ilokseni olen löytänyt pari uutta, vähän kevyempää kirjoneuletta ihan tässä viikon sisään!

Hennesin Logg-malliston kirjoneuletakki löytyi kirppikseltä neljällä eurolla. Minusta tämän kuviointi on upea (perinteinen!) ja tykkään maanläheisestä värityksestä kovasti. Neuletakki on vähän pidempää mallia (aina plussaa) ja tuollainen huivikaulus lämmittää mukavasti. Materiaaleina tässä on 71% puuvillaa 12% viskoosia 15% polyamidia ja 2% angoraa. Periaatteessa välttelen tätä nykyä angoraa kokonaan, mutta tämä oli niin ihana, että sorruin ja yritin perustella ostopäätöstä sillä, että tämä on kuitenkin kierrätetty. Käytössä materiaaliyhdistelmä on tosi miellyttävä, pehmeä ja lämmin.


Toinen kirjoneulelöytö on ihan uusi, sekin Hennesin Logg-mallistoa ja kustansi alennettuna 5€. Tässäkin on nätti väritys (vaaleanpunaista ja punaista!) ja rauhallinen kuviointi. Materiaali on 50% puuvillaa 45% akryylia 5% villaa. Alunperin tämän hinta oli kolmekymppiä, joten alennusta oli melkein 85% hinnasta. Jäin miettimään sitä, että jos jokin tuote on isosti alennettuna, se tuntuu jopa menettävän arvonsa kokonaan. Tässäkään puserossa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Siinä on parempi materiaalikoostumus kuin monessa muussa Hennesin neulepuserossa, väljempi mitoitus sopii monelle vartalolle. Ehkä se on sitten tuo väritys ja kirjoneulepinta ylipäätään, joka jakaa kuluttajien mielipiteitä ja neule jää normaalihintaisena ostamatta. No, joka tapauksessa minusta tämä pusero on varsin ihana ja pääsee käyttöön jo tänään. 
Muille neuleiden ystäville vinkkaisin, että jos liikutte Aleksanterikadun H&M:n suunnilla, kannattaa käydä tsekkaamassa alevalikoimat - kirjoneuleiden lisäksi esimerkiksi kashmirneuleen voi saada nyt puoleen hintaan ja merinovillaisen perusneuletakin parilla kympillä! (Itseäni jäi huokuttelemaan yksi kimonomalli neuletakki, mutta oikeastaan tarvitsisin paljon enemmän uusia alusvaatteita ja sukkia...)

11.1.2016

Ashes to ashes

Ensimmäinen asia, jonka luin tänä aamuna oli Facebook-päivitys David Bowien kuolemasta. Laitoin puhelimen pois, kaivauduin takaisin peiton alle ja kieltäydyin uskomasta koko asiaa. 

"Oh no, don't say it's true"

David Bowie on ollut olemassa aina. Lapsuuden hittibiiseissä, aikakausilehdissä, älpeelevyn mallisissa purkkakorteissa, Labyrintti-elokuvan tähtenä. Hieman outo ja silti niin kiehtova. Löysin hänen tuotantonsa isosti 2000-luvun alussa, nähtyäni Velvet Goldmine-elokuvan. Olin diggaillut Iggy Poppia sekä seitkytluvun glamrockia ja elokuva kiinnosti. Se perustuu löyhästi Bowien luomaan Ziggy Stardust-hahmoon ja hänen ystävyyteensä Iggy Poppin kanssa. Elokuva on visuaalisesti aika mieletön kokemus. Tarina oli kiehtova ja halusin ottaa enemmän selvää Ziggy Stardustista ja Bowiesta ylipäätään. Tajusin, että tässä on tyyppi, jota olen tavallaan kuunnellut jo vuosia, sillä niin moni muu bändi tai artisti on ammentanut inspiraatiota enemmän tai vähemmän Bowielta. Ja Bowiessa tuntui yhdistyvän niin moni kiinnostava asia muodin tyylisuuntauksista rockmusiikkiin, androgyniaan ja vapaaseen itseilmaisuun. Ja vaikka vuodet kuluivat ja suurin innostus laimeni, on Bowie säilynyt aina huikeana hahmona, jota arvostaa ja josta voi helposti inspiroitua, ja jonka musiikki kuulostaa aina hyvältä.

Suru-uutinen oli kuitenkin kohdattava. Ja itsellenikin hieman yllätyksenä - itkin, koska menetys tuntuu niin suurelta. Mutta vaikka joku poistuukin keskuudestamme ja siirtyy ajasta ikuisuuteen, hänen legendansa elää. Moni tulee löytämään Bowien tuotannon ja persoonan tulevaisuudessakin - ja rakastamaan hänen musiikkiaan, sanoituksiaan ja tyylisuuntauksiaan, niinkuin minä ja niin monet monet ennen minua.

"I'm happy, hope you're happy too
I've loved all I've needed, love"


8.1.2016

Talvipäivän tarinoita

Eilen oli pakkasta reilut parikymmentä miinusta. Vein peittoja ulos tuulettumaan, hain untuvatakin varastosta. Alusvaatteet, sukkahousut, villasukat, farkut, pitkä hihaton trikootoppi, Nanson pitkähihainen trikootunika (hieman paksumpaa trikooneulosta siis), pitkä villatakki. Jalkoihin maiharit (mahtuu villasukat), villakaulahuivi takin alle, toinen kaulahuivi takin päälle, päähän uusi neulemyssy, kahdet tumput päällekkäin ja alle vielä ohuet neulesormikkaat, untuvatakki (onneksi varastossa on suht lämmintä ettei tarvinnut pukea kylmää takkia päälle) ja sitten ulos. Ulkona laitoin vielä hupun päähän. Mutta oli se reippailu kirpeän kuulaassa pakkassäässä, kaiken sen toppautumisen ja vaatekerrosten jälkeen sen arvoistakin: ulkona oli ihan mielettömän kaunista.

Piiput puskivat hattaraa, joka oli kuin vesivärein maalattua. Alhaalla ollut aurinko teki kauniita heijastuksiaan talojen ikkunoihin. Lunta on vähän, mutta sen verran kuitenkin, että liikenteen äänet tuntuvat hieman vaimeammilta. Luonto on pysähtyneessä tilassa. Variksetkin liikkuivat hitaasti, sulkiaan pörhistellen.


Kävelin Töölönlahden rantoja pitkin kohti Kalliota. Vastaantulijoita oli vähemmän kuin yleensä. Mietin, että ihmisissä on jotain samanlaista raukeutta pakkasilla kuin kuumilla helteilläkin, jotain sellaista olennaiseen keskittymistä, ympäristöstä tuleekin osa omaa olemista eikä vain jonkinlaista välitilaa.

Huokailin tuttujen maisemien kauneutta taas kerran. Ja sitten alkoi jo sormia paleltaa ja loppumatka olikin käveltävä tumput visusti käsissä. Tokoinrannassa ulkoilutettiin koiria, niilläkin oli töppöset jaloissaan, jotteivat anturat paleltuisi. Toisia koiria se tuntui ilahduttavan, toisia ei niinkään. Kalliossa suuntasin kirjastoon lämmittelemään. Kaikkea sopivassa suhteessa - niin pakkasta kuin lämpöäkin.

7.1.2016

Neulemyssy

Vuoden ensimmäinen valmistunut käsityö, inspiraationa pakkanen: neulemyssy! Lankana on Novitan Rose, 35% mohair 65% akryyli. Olen ostanut yhden kerän tuota ihanaa viininpunaista ehkä jo pari vuotta sitten ja sen jälkeen pyöritellyt ajatusta mitä siitä tekisi. Nyt siitä tuli ihan perusmyssy, koska päähineosastoni on hieman vajavainen. Neuloin kaksinkertaisella langalla ja koon mittasin koetilkusta, resori ensin kahdella puikolla ja sitten loput pyöröpuikolla, molemmissa koko 5,5. Olen tehnyt pipoja ja myssyjä aiemminkin, mutta ne ovat jääneet käyttämättä koska ovat joko rumia tai huononmallisia tai molempia. Tästä tuli mieleinen, kun on omaan päähän sopiva - ei liian suuri eikä pieni ja väljyyskin on sopiva.
Harmillisesti tuo kaunis väri ei suostunut kuvattavaksi, ei sitten millään, mutta se on aika täydellisen täyteläinen viininpunainen. Ystävältä saatu Victoria's secretin huulikiilto on lähes samaa sävyä, siksi sekin päätyi kuvaan.
Neulomisinto on ollut vähän kateissa tällä syys-talvikaudella, olen tehnyt vain parit sukat ja muutamia tilkkuja. Jospa se tästä taas aktivoituisi talven myötä!

5.1.2016

Pakkasella kukkii

Tammikuu alkoi pakkasilla ja hennolla lumisateella. Ihanaa kun tuli ihan oikea talvi! Alennusmyynneistä tarttui kuitenkin matkaan pari hyvinkin keväistä, jopa kesäistä juttua - vielä sekin aika taas koittaa.

 Kävin viime viikonloppuna ihan varta vasten Prismassa. Tykkään aina silloin tällöin käydä ihmettelemässä suurissa "automarketeissa", varsinkin maaseudulla vanhempien luona käydessä se on jotenkin luontevaa. Prismareissulta löysin vielä lautasen Polkka Jamin for House -sarjasta, hassua ajatella että sen ilmestymisestä on jo kohta pari vuotta! Kesän alennusmyynneistä löytyi tuo muki, joten mukavaa että sille löytyi nyt vielä lautanen kaveriksi ihan muutamalla eurolla.

Viime keväänä House yhdisti voimansa kuvittaja Anna Emilia Laitisen kanssa. Tuotteet olivat tosi somia ja yhteistyö oli mielestäni ihan todella onnistunut, mutta jotenkin taas missasin sen melkeinpä kokonaan. Nyt löysin vielä sarjaan kuuluvan tyynynpäällisen polkupyöräaiheella. Tosi nättihän se on, mutta pääsee käyttöön vasta keväällä, ihan vielä näin hempeät sävyt eivät tunnu ajankohtaisilta. Ja siksi en sitä nyt kuvaan silittänytkään. Tälle jäi alen jälkeen hintaa alle 6 euroa.

Ja kun päästiin hempeilyn makuun, niin lopuksi vielä kukkasia. Jouluksi ostetut hyasintit eivät ehtineet kukkia juhlapyhinä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Näissä hyasinteissa on hento tuoksu, mutta voimakas väri - ihania kertakaikkiaan. Aaltomalja istutusruukkuna toimii hyvin, ainakin näin sesonkikukille. 

1.1.2016

Kaksnollakuustoista




All is quiet on New Year's Day
A world in white gets underway
I want to be with you
Be with you night and day
Nothing changes on New Year's Day
On New Year's Day

U2:n New Year's Day -biisin sanat ovat taas soineet päässä eilisestä lähtien. Jotenkin se vaan toimii, vuodesta toiseen, vuoden ensimmäisen päivän fiiliksiin. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut, mutta jotain uutta elämäänsä sitä kuitenkin toivoo uuden vuoden myötä. 
2016 tuntuu kiinnostavalta. Kuusi on minulle numerona mieluinen, liitän siihen hyviä asioita. Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2006, tapahtui paljon hyviä, kiinnostavia ja isojakin juttuja elämässä. Jos edes murto-osan siitä onnesta saisi tällekin vuodelle, olisin kovin kiitollinen. Mutta tapahtuu mitä tapahtuu, se jää nähtäväksi.
Onnellista uutta vuotta 2016 kaikille!