Kirjeitä Tove Janssonilta

Boel Westinin ja Helen Svenssonin toimittama Kirjeitä Tove Janssonilta (Schildts & Söderströms 2014) on kolmas Tove Janssonin elämään perustava teos, jonka olen lukenut parin vuoden sisällä. Se kokoaa hyvin yhteen kaksi aiempaa elämänkertateosta, joissa molemmissa viitattiin monesti Janssonin runsaaseen ja vivahteikkaaseen kirjeenvaihtoon. Kirjeissään Jansson kuva elämäänsä, ajatuksiaan, työtään, matkojaan ja rakkauttaan kirjeiden saajille. Kirja on jaoteltu kirjeiden saajien mukaan: kirjeet Janssonin perheelle, ystävä Eva Konikoffille, rakkaille ja ystäville Atos Wirtaselle ja Vivica Bandlerille sekä myöhemmin elämänkumppani Tuulikki Pietilälle, Janssonin äidille Signe 'Ham' Hammarsten-Janssonille, ystävä Maya Vannille sekä kustantaja ja ystävä Åke Runnquistille. Kirjeet sijoittuvat aikavälille 1932-1988, Janssonin nuoruusvuosista vanhuuteen asti.

Kirjeiden parhainta antia on Janssonin taito kuvailla elävästi ja selkeästi paikkoja ja niiden tunnelmia. Matkakertomukset ovat mielenkiintoista luettavaa, ja eksoottiset paikat ovat monesti toimineet inspiraationa Muumilaakson paikoille ja tapahtumille. Tove Jansson oli lapsuudesta asti viettänyt lomia perheensä kanssa saaristossa ja "saarielämä" oli tärkeää vastapainoa hektiselle kaupunkielolle, vaikka toki Jansson teki saarillaan kovasti töitäkin.

Kirjeistä välittyvä ajankuva on myös hyvin mielenkiintoista. Nuoren ihmisen elämää, opintoja ja pohdintoja, sekä ensimmäisiä matkoja yksin Eurooppaan. On 1930-luvun Pariisi, matkailua Ranskassa, myöhemmin Italiassa. Sitten syttyy sota ja se tuo mukanaan ankeuden ja epävarmuuden, joka vaikuttaa niin ihmissuhteisiin kuin työhönkin. Sodan myötä Jansson löytää elämäänsä myös tärkeitä kiinnekohtia, kun ateljeekotinsa, josta tulee hänen tärkeä tukikohtansa elämässä.

Aluksi oli jotenkin vaikeaa tarttua tähän teokseen, kesti hetken aikaa tottua kirjemuotoon ja siihen, että tapahtumat "hyppivät", kun useammalle henkilölle on kirjoitettu kirjeitä samaan ajankohtaan ja sen tapahtumiin liittyen. Mietin monesti, onko jaottelu eri kirjeidensaajien välillä hyvä, vai olisiko helpompaa, että kirjeet etenesivät aikajärjestyksessä. Lopulta jaottelu tuntui kuitenkin loogiselta - jo pelkästään siksi, että Jansson kirjoittaa hieman erilaisista asioista eri henkilöille. Pidin siitä, että kirjeiden saajat esiteltiin heidän jaksojensa aluksi. Jaksot on myös koottu taitavasti. Kirjeiden lopussa on alaviitteitä, joissa selvennetään Janssonin käyttämiä sanontoja, termejä, viittauksia tiettyihin tapahtumiin ja ihmisiin.

Kirjeistä saa sen vaikutelman, että Jansson oli äärimmäisen ahkera ja työteliäs, hieman hullutteleva, sosiaalisissa tilanteissa ujo, bisnesasiossa luja ja päättäväinen, avoin, inhimillinen, boheemi, herkkä tyyppi, jolle oma perhe oli valtavan tärkeä. Taidemaalarin ura tuntuu jääneen kaiken muun alle, myöhemmissä kirjeissään Jansson toteaakin että muumihomma on paisunut liian suureksi. Siitä huolimatta Jansson tuntuu kuitenkin rakastaneen muumejaan hyvin paljon kirjoittaneen hahmoihin paljon itseään ja tapahtumiin omaa elämäänsä. Kun Janssonin äiti hoitaa kesäisin ruusupensaitaan ja kerää näkinkenkiä tai simpukoita rannalta, ei jää epäilystä etteikö muumimamman esikuva olisi ollut Janssonin oma äiti. Hänen isänsä taas rakasti dramaattisia tarinoita, myrskyjä ja oli oiva toveri seikkailuissa - kuin muumipappa ikään. Italiassa nuori Jansson tekee oman retkensä syrjäiselle rannalle ja tutustuu tulivuoriin, niistäkin saa myöhemmin lukea muumikirjoista.

Tove Jansson on edelleen ihan mielettömän inspiroiva, ikään kuin hänen elämänsä jo itsessään olisi ollut kokonaistaideteos. Säästelin viimeisiä sivuja pitkään, koska en olisi halunnut kirjan vielä loppuvan. Toisaalta tähän teokseen olisi helppoa palata myöhemminkin ja löytää aina jotain uusia yksityiskohtia kirjeistä, joihin ei ehkä aiemmin kiinnittänyt huomiota. Suosittelen!