Parisen viikkoa taas ehti vierähtää. Flunssa kesti lopulta viikon verran ja sen jälkeen on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt/jaksanut juuri edes ajatella bloggaamista. Maaliskuukin on ihan yhtäkkiä jo lopuillaan ja kohta on jo pääsiäinen, aika tosiaan tuntuu kiirehtivän eteenpäin.
Viime viikon lauantaina olin studioyleisössä Saturday Night Livessä. Paikanpäällä oli varsin hauskaa, mukava ja tiivis tunnelma. Itse ohjelma eteni todella nopeasti ja olikin hauskaa seurata, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu mainoskatkolla. Studiobändi soitti myös mainoskatkoilla, joka varmasti kohotti tunnelmaa myös.
Kevät kaikessa kauneudessaan täällä Töölössä. Lumet alkoivat jo olla aika sulaneita viikko sitten, mutta nythän sitä tuli taas hieman lisää. Olisin jo ihan valmis luopumaan talvisemmasta säästä, vein jo ison osan talvivaatteistakin varastoon.
Oma tekeminen ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat olleet vahvasti mielenpäällä tässä taas viime aikoina. Yritän kovasti kyllä tehdä kaikenlaista, mutta hetkittäin on myös jotenkin epätoivoinen fiilis, kun tuntuu etteivät asiat etene. Toisaalta olen saanut jo nyt paljon aikaan, mutta kai sitä itseltään aina odottaa vielä enemmän.
Asiasta rasiaan tai Ikean Hejsan-lehtikoteloihin. Kirjoitinko jo näistä aiemmin? Joka tapauksessa niihin ei todellakaan mahdu mitkään kuvalehdet, joka on itseasiassa aika outoa, koska Ikean esineet ovat yleensä niin ajateltuja ja tarkkaan suunniteltuja. Tiedä sitten mille lehdille nämä on suunniteltu, sellaisille "käsilaukkukokoisille"? Mutta tuo kyseinen kuosivaihtoehto on kyllä tosi nätti.
Minulla oli tapaaminen Leipätehtaan edessä yhtenä päivänä. Paikka on tuttu varmasti niille, jotka käyvät bilettämässä Kutosella tai Kaikussa. Tuota kelloa olen katsonut vuosikaudet toiselta puolelta, hauska kulma tämäkin.
Kevät Torkkelinmäellä. Olin ystävän lapsenvahtina ja kävelin lastenvaunuja lykkien ympäri Kalliota. Askelmittariin tuli aika kivasti askelia, ja koska beibi nukkui sikeästi, ehdin itse vähän fiilistellä maisemia. Kallio kaikkine kulmineen ja katuineen on kyllä tuttu ja rakas, ehkä joskus palaan sinne vielä asumaan. (Toiset haaveilet maallemuutosta tai omakotitaloista, meikkis paluumuutosta Kallioon :D )
Palmuvehka versoaa uutta! Olen niin iloinen, koska viherpeukaloäitini oli hyvin skeptinen kun taannoin vaihdoin tuohon kasviin mullat ja isomman - hän olisi sitä mieltä että nyt on vielä liian aikaista ja kasvi saattaa kärsiä siitä. Mitä vielä, näyttää vain innostuneen entisestään. Haaveissani on vaihtaa kaikki ruukut noihin perinteisiin savisiin, ne tuntuvat olevat kaikista parhaimpia ja jotenkin tuntuu että ne antavat kasvin "hengittää" paremmin.
Yritän piirtää aina kun ehdin, kyniä tuntuu taas olevan joka paikassa. Haaveilen taas omasta työhuoneesta, joka todellakin olisi kodin ulkopuolella. Muumipurkki löytyi muuten taannoin kirppikseltä, minusta nuo muumikuvioiset keksipurkit ovat varsin ihania, mutta niitä ei huvita ostaa uutena, kun itse keksit ovat ihan tosi mauttomia. No, onneksi kirppikseltä voi löytää tyhjänä ja halvallakin vielä.
Valoa keittiössä. Marimekon munakupit käyvät hyvin myös snapsilaseista, se tuli todettua tässä taannoin. Tässä asunnossa on kyllä aika vähän kaappitilaa, mutta jotenkin kummasti kaikki tuntuvat mahtuvat aina johonkin.
Valon lisääntyminen ja päivän pidentyminen on kyllä ihan paras juttu tähän aikaan vuodesta. Ranskankurssille mennessäni oli viimeksi jo näin valoisaa, viimeisen puolen vuoden ajan kun sinne on tallustellut illan pimeydessä.
Narsisseja olisi kiva ostaa kotiin, en ole vielä saanut aikaiseksi.
Eilen juhlittiin neljävuotissynttäreitä. Hassua että ystävien lapset tuntuvat kasvavan jotenkin vähän niin kuin salaa. Ensin ne ovat ihmetteleviä vauvoja ja sitten niillä on jo omia ajatuksia ja omat persoonat. Jotenkin hassua, kun itsehän tässä ei yhtään vanhene!
Ja tänään sain elämäni ensimmäisen virpovitsan. Virpomiskeikka oli sovittu etukäteen (ilmeisesti yleinen tapa näin kaupungissa nykyään) ja olin osannut varautua asianmukaisella tavalla itsekin. Itse en lapsena käynyt virpomassa muuta kuin omaa mummoa. Karjalaismummolle virpominen oli kova juttu, mummo oli aina ihan tippa linssissä ja muisteli omaa lapsuuttaan, jossa pääsiäinen oli jouluakin isompi juhla.
Sellaisia kuulumisia tänne tällä kertaa, palaillaan taas!