Dolce & Gabbana ss 2016

Dolce & Gabbanan kesän 2016 mallisto jatkaa samaa riemunkirjavaa, värikästä ja vintageteemoihin pohjautuvaa linjaa, mitä muotitalo on esitellyt jo muutaman kauden ajan. Mietin, että kannattaako tästä nyt sen kummemin enää edes kirjotella, mutta kuvia katsottuani en voi kuitenkaan kieltää pitäväni D&G:n hauskasta tyylistä edelleen. Malliston inspiraation taustalla ovat vintagemainosjulisteet, joissa esitellään Caprin, Venetsian, Rooman ja Firenzen nähtävyyksiä, italiaiset filmitähdet ja kaikenlaiset käsintehdyt, kotikutoiset tuliaiset. Tänä kesänä Domenico Dolce ja Stefano Gabbana ovat halunneet nähdä rakkaan kotimaansa ulkomaalaisten turistien silmin, joita alkoi tulvia maahan toisen maailmansodan jälkeen. Vierailijat löysivät pienistä putiikeista kirjailtuja kellohameita ja kesämekkoja, painettuja huiveja, sandaaleita ja olkihattuja - asioita, joita italialaiset naiset olivat tehneet huvittaakseen itseään silloin, kun maa oli suljettuna muukalaisilta. Gabbanan mukaan nuo pienet kaupat olivat ikäänkuin ensimmäisiä putiikkeja ja turistien kiinnostus italialaista tyyliä kohtaan synnytti italialaisen muodin käsitteen.

Dolce & Gabbanan kesämallisto saa hyvällä tuulelle ja malliston vaatekappaleet ja asusteet ovat kyllä sellaisia, joita on nimenomaan kiva käyttää kesällä: kukkakuoseja ja reipasta raitaa, leveitä kellotettuja helmoja ja helppoja kesämekkoja yhdistettyinä sandaaleihin, värikkäisiin laukkuihin ja vähän övereihin asusteisiin. Kunhan nyt vain tulisi se kunnon kevät ensin.

Kuvat Vogue.com

Juhannustaikoja Muumilaaksossa

Uusia muumituotteita tuntuu pulpahtelevan kuin sieniä sateella ja toinen toistaan hauskempia. Kesän 2016 kausimuumimuki on juhannusteemainen ja kuvitukseltaan ja väritykseltään aivan ihana! Olen vieläkin vähän katkera, etten saanut viime joulun Talviuni-teemamukia - koska sen hankkiminen vain jäi. Tämä kesämuki täytyy ehdottomasti hankkia.

Kesän teemamukissa Niiskuneiti, Mymmeli ja Vilijonkka keräilevät juhannuskukkia tyynyjensä alle ja haaveilet romanttisesti sulhasista - toisaalta Niiskuneidillä on Muumipeikko (ja satunnaiset ihastumisensa mm. runoilijaan), Mymmeli on aina vähän rakastunut koko ajan ja Vilijonkalla on liuta lapsia jo entuudestaan. Mukin kuvitus on ihanan runsas ja kesäinen ja hieman uudella tapaa tehty, punainen ääriviivakuvitus on todella hienosti onnistunut. Tuotekuvat on myös aika hauskasti stailattu saaristolaishenkeen, Tove Janssonhan rakasti saaristolaiselämää ja olisi voinut viettää juhannusjuhliaan jotenkin tähän tyyliin. 

Muumit, gotta love them!

Tuotekuvat Arabia

Tan leather

Tässäpä yksi kirppislöytö, jonka tein jo ennen pääsiäistä. 

Christelle & Co:n (Stockmannin oma merkki) nahkalaukku oli sellainen, josta pidin ensinäkemältä, mutta kympin kirppishinta sai vähän miettimään asiaaa. Hetken pohdittuani ja muut kirppispöydät kierrettyäni totesin, että kyllä sen kympin siitä veskasta raaskii maksaa. Laukun materiaali on tuollaista krokokuvioitua, vaaleaa "nahanväristä" nahkaa ja mietin, että tämä voisi olla kiva laukku myös kesällä. 

Laukun mallin miellän jotenkin vähän "työlaukuksi", siinä on kaksi syvempää osiota, johon mahtuisi A4-kokoinen ohut kansio tai vaikkapa Macbook tai vastaavasti jokin isompikin tabletti. Toisen osion saa suljettua vetoketjulla, magneettinapillisessa osiossa on pienempiä sisätaskuja, joista yksi on vetoketjullinen. Toisella sivulla on kolme taskua, toinen sivu on sileä. Kantaa voi joko käsikahvoista tai olkahihnasta.

Laukku on ollut tosi kiva ja tykkään sen ulkonäöstä kovasti. Se oli hyvässä kunnossa ja muutenkin sen oloinen, että sitä on käytetty aika vähän. Nahka ei ollut ehtinyt pehmetä eikä siinä ollut tummentumia tai likaa. Se vetää sisäänsä reilusti tavaraa ja on käytännöllinen arkilaukku muutenkin. Ja tuollainen "nahanvärinen" (enkuksi käsittääkseni tan leather), hieman kylmäsävyinen laukku on siitä kiva, että se sopii aika monenlaisten vaatteiden kanssa.  Ajan kanssa laukku varmasti pehmenee ja vähän "lötkistyy" mutta se voi olla ihan kivakin juttu. Money well spent!

Vaatteet on mun aatteet

Tänään on tullut kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun Rana Plaza -ompelutehdas romahti Bangladeshissa, tapaturmassa 1 134 ihmistä kuoli ja yli 2 500 ihmistä loukkaantui vakavasti. Rana Plaza oli kahdeksankerroksinen rakennus, jossa tuotettiin vaatteita länsimaisille vaateketjuille. Rakennusta ei ollut suunniteltu tehdastuotannolle ja sen rakenteet eivät kestäneet mm. painavia generaattoreita, joita rakennukseen oli tuotu takaamaan sähkötuotanto myös kaupungissa yleisten sähkökatkoksien aikana. Generaattorit oli sijoitettu säännösten vastaisesti rakennuksen ylimpään kerrokseen ja toimiessaan generaattorit aiheuttivat tärinää, joka taas aiheutti halkeamia rakenteisiin. Tehtaan työntekijät havaitsivat halkeamat ja huomauttivat niistä, mutta heidät pakotettiin takaisin töihinsä - katastrofaalisin seurauksin. Jotta emme unohtaisi tapahtunutta ja jatkossa kyseenalaistaisimme enemmän vaatteiden tuotanto-olosuhteita, on tällä viikolla vietetty taas Vaatevallankumousta. Aihe on ajankohtainen aina ja onkin hyvä pohtia omia kulutustottumuksiaan ja omaa suhdetta vaatteisiin.

Ostan tällä hetkellä ison osan vaatteistani käytettynä. En voi sanoa tekeväni tätä vain siksi, että olisin niin tiedostava ja hyvä ihminen, vaan myös taloudellinen tilanteeni vaikuttaa asiaan. Alusvaatteet ostan aina uusina, mutta muun pukeutumisen suhteen olen avoin.

Pidän vaatteista kovasti ja tykkään tehdä kirppiksellä löytöjä. Mietin omaa pukeutumista, tyyliä ja saan iloa kivoista ja kieltämättä myös uusista vaatteista. Olen vuosien varrella tehnyt erilaisia tyylikokeiluita, mutta peruspukeutumiseni on ollut ihan samantyylistä hyvin pitkään: farkut ja neule, tennarit tai maiharit. Hameista ja mekoista tykkään myös, mutta viihdyn taas tätä nykyä enemmän housuissa - viisi vuotta sitten käytin hameita päivittäin.  Välillä ompelen itselleni uusia vaatteita. Teen yleensä mekkoja tai hameita, monesti juuri juhlia tai bileitä varten. Usein niistä omista tekeleistä tulee lempivaatteita, joita tulee käytettyä kyllästymiseen saakka.

En ole kovin erityinen tyylipukeutuja. Menen hyvin usein mukavuus edellä, toki pidän siitä että vaatteeni ovat hauskoja. Toisaalta en ole kovin arka pukeutuja, tykkään vahvoistakin väreistä, erilaisista yksityiskohdista, eri tyyleistä, vähän oudoistakin jutuista. En ole myöskään kovin materiaali- tai merkkiuskollinen, vaikka toki tykkään hyvistä ja laadukkaista materiaaleista ja miksei merkkituotteistakin. Kengissä suosin nahkaa, mutta en orjallisesti. Saatan myös hankkia tekokuituisia neuleita, vaikka pidän eniten villasta. Turkiksia en käytä koskaan, siinä menee tiukka raja.

Hutiostoksia tulee tehtyä välillä. En jaksa aina sovittaa ja kirppiksellä en varsinkaan. Postimyynnistä tilatessa olen huono palauttamaan. Vaatekaupoissa pakottaudun sovittamaan. Toisaalta saatan hankkia vaatteen tiedostaen, että voin muokata sitä itselleni sopivammaksi kotona.

Hankin vaatteita tätä nykyä vähemmän kun aiemmin. Tosin saatan käyttää samoja vaatteita vuosikausia. Korjaan vaatteitani, monesti samaa vaatetta useampaankin otteeseen. Korjaan jopa trikoolegginsejä ja sukkia, vaikka joku heittäisi ne ensimmäisen reiän ilmestyttyä auttamatta roskikseen. Vaihdan takkeihin ja farkkuihin vetoketjuja rikkinäisten tilalle tai korjaan itse vetoketjua, jos se on tehtävissä. Korjailen myös välillä kenkiäni, jos pystyn tekemään jotain niille ilman suutarin apua. Yritän miettiä ja harkita hankintojani enemmän. Minulla kesä- ja talvivaatteet erikseen, kotona käytän kotivaatteita ja juhlia varten minulla on juhlavaatteita. Kulutan myös monet vaatteet hyvin loppuun asti. 

Vaatesuunnittelijana ajattelen, että on hyvin tärkeää, että tuotan sellaisia vaatteita, joilla olisi mahdollisimman pitkä elämä edessään. Mietin tyyliseikkoja ja vaatteen toiminnallisuutta itsessään. Vaatesuunnittelijoiden pitää myös olla valmiita ottamaan kantaa ja kantamaan vastuuta. Ehkä tulevaisuudessa kulutamme määrällisesti vähän vähemmän, mutta parempaa. Ja toivottavasti hankimme enemmän sellaisia vaatteita, joita rakastamme kovasti - rakkaistaan kun haluaa pitää hyvää huolta.

Kuvituskuvina omia vaateluonnoksia

Alexander McQueen Spring 16 RTW

Alexander McQueenin kevään 2016 malliston innoittajana ovat toimineet 1600-luvun Spitalfieldsin silkkikutojat, hugenotit, joista kertovia tarinoita taiteellinen johtaja Sarah Burton suorastaan rakastaa. Hugenotit olivat ranskalaisia protestantteja, mutta joutuessaan uskonnollisen vainon kohteeksi, he pakenivat Englantiin Kuningas Charles II:n suostumuksella. 

Hugenottisiirtolaisia on arvioitu olevan noin 50 000 ja heistä tuli myöhemmin korkealaatuisen silkin tuottajia: niitä silkkejä käytettiinkin korkea-arvoisissa piireissä aina kuninkaan hoviin saakka. Sarah Burton hän inspiroineen erityisesti se, miten hugenoteilla oli mukanaan hyvin vähän omaisuutta asettuessaan asumaan Lontoon East Endin alueelle. He olivat innokkaita puutarhureita ja toivatkin taskuissaan siemeniä ja kukkasipuleita kasvattaakseen niitä ihan kuten kotiseudullaankin. 

Burtonin valinta mallistoinspiraatioksi oli henkilökohtainen, sillä hän on itsekin kotoisin maaseudulta ja rakastaa aidosti luontoa, mutta myös edesmennyt Alexander McQueenkin linkittyy teemaan saumattomasti. McQueen oli sukujuuriltaan hugenotti ja varsin ylpeä siitä, että hänen esi-isänsä ikäänkuin toivat luksussilkin Lontooseen. Siirtolaisuusteema on vahvasti ajankohtainen tänäkin päivänä, on hienoa miten ison tarinan takana on kaunis ja lähes runollisen kepeä mallisto, joka on taattua Mcqueen-laatua.

Parasta tässä mallistossa on siitä välittyvä fiilis. Ensin ajattelin klassista englantilaista kartanoromantiikkaa, mutta sitten mallistosta alkoi löytyä paljon muutakin. Jotenkin se näyttää myös varsin ranskalaiselta. Väistämättä tulee mieleen rokokooaikainen talonpoikaistyyli, tosin se nyt on varsin loogista kun mallistoinspiksenä ovat toimineet ne jo mainitut hugenotit. Jotain kevyttä "new romantics" vibaa on varsinkin pitseissä ja röyhelöissä, jotka yhdistyvät suoriin housuihin... ja sitten jotain 1990-luvun loppupuolen fiilistä myös vahvasti. Mutta kaikenkaikkiaan mallisto on hyvin kaunis. Röyhelökerrokset ja frillat yhdistyvät puhtaisiin linjoihin, kukkakuosit ovat keveän romanttisia ja hyvällä tavalla vanhahtavia. Pitsit, brodeeraukset ja McQueenille tyypilliset vahvat leikkaukset, teatraalisuus ja spektaakkelinomaisuus - kaikki tuntuvat varsin hyvällä kaiken minimalismin ja väljien ja suorien linjojen jälkeen. Tykkään kovasti malliston materiaalivalinnoista ja lempeistä väreistä. Näytöksen mallit oli stailattu ihanan raikkaasti ja he muistuttavat klassista "Englantilaista ruusua" luonnollisine hiuksineen ja kuultavine meikkeineen. Alexander McQueenin kevään ready-to-wear-mallisto on siis kaiken kaikkiaan kovin inspiroiva, ehdottomasti yksi kevään omista lemppareista.

Kuvat ja pohjatiedot tekstiin Vogue.com

Leikekirjojen aarteita 2

Leikekirjoista kirjoittelin tuossa jo aiemmin, tässä toinen satsi kuvia. Näissä kuvissa on mielestäni vähän kivempia yhdistelmiä ja olen työstänyt niitä vähän enemmän. Osa on hieman vanhempia, osa uudempia.

Näitä kuvia katsoessa tuli muuten ikävä Olivia-lehteä. Oliviassa oli, ainakin yhdessä vaiheessa, ihan mielettömän upeita kuvia, muotinumeroista ruokajuttuihin. Olen monetkin kerrat istunut sakset kourassa Olivia -pinojen äärellä ja leikellyt lehden kuvia hyvin, hyvin tyytyväisenä. Parhaimmat numerot olen tietenkin säästänyt. Paljon puhutaan siitä, että printtimediat kuihtuvat pikkuhiljaa sähköisten medioiden tieltä. Itse uskon, että printti säilyy silti - tai ainakin hartaasti toivon sitä, muuten tämä leikkeleharrastus on tulevaisuudessa enää vanhojen lehtien varassa.