Vanhempieni luona ei sisusteta viimeisten trendien mukaan eikä mitenkään erityisesti muutenkaan, vaikka äiti kyllä tykkää sisustuslehtiä lueskellakin. Kun trendit ja tyylit kiertävät tarpeeksi, tulee joistain asioista taas tahottamasti ajankohtaisia.
Graafinen ryijy on ollut samalla seinällä koko oman olemassaoloni ajan. Viime vuonna sen edessä ollut musta 1970-luvun alun nahkasohva (todella ajankohtainen tänä päivänä!) vaihtui uudempaan sohvaan. Puupaneloitu seinäkin on aika trendikäs. Katossa on alkuperäiset koristepaneelit 1950-luvulta, saisin varmaan pienimuotoisen kriisin jos ne jouduttaisiin vaihtamaan.
Viherkasveja löytyy vähän kaikkialta, äidillä on aika hyvä viherpeukku, mutta hän suhtautuu huonekasveihinsa aika rennosti. Mahtavan kokoinen peikonlehti kuulemma "vain kuoli" talven aikana, koska äiti siirsi sen toiseen paikkaan eikä se saanut enää tarpeeksi valoa.
Äidin kaikenkirjavia kässyilyjä on joka paikassa. Nojatuolin käsinojan naarmut taitavat olla vanhempieni edellisen kissan (tai siis minun kissani, jonka sain kun olin 10) aikaansaannoksia.
Lapsuudenkodissani on aina ollut ihan mahtava valo. Ennen talot osattiin kyllä rakentaa niin ajatuksella, että valoa riittää aamusta iltaan. Aamuisin aurinko paistaa kirkkaasti keittiöön, iltapäivällä olohuoneen puolelle. Ja kyllä, ikkunalasien välissä on posliinieläimiä! :D Ei ehkä tyylikkäintä, mutta aika symppistä tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti