Tänään on tullut kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun Rana Plaza -ompelutehdas
romahti Bangladeshissa, tapaturmassa 1 134 ihmistä kuoli ja yli 2 500 ihmistä
loukkaantui vakavasti. Rana Plaza oli kahdeksankerroksinen rakennus, jossa tuotettiin vaatteita länsimaisille vaateketjuille. Rakennusta ei ollut suunniteltu tehdastuotannolle ja sen rakenteet eivät kestäneet mm. painavia generaattoreita, joita rakennukseen oli tuotu takaamaan sähkötuotanto myös kaupungissa yleisten sähkökatkoksien aikana. Generaattorit oli sijoitettu säännösten vastaisesti rakennuksen ylimpään kerrokseen ja toimiessaan generaattorit aiheuttivat tärinää, joka taas aiheutti halkeamia rakenteisiin. Tehtaan työntekijät havaitsivat halkeamat ja huomauttivat niistä, mutta heidät pakotettiin takaisin töihinsä - katastrofaalisin seurauksin. Jotta emme unohtaisi tapahtunutta ja jatkossa kyseenalaistaisimme enemmän vaatteiden tuotanto-olosuhteita, on tällä viikolla vietetty taas Vaatevallankumousta. Aihe on ajankohtainen aina ja onkin hyvä pohtia omia kulutustottumuksiaan ja omaa suhdetta vaatteisiin.
Ostan tällä hetkellä ison osan vaatteistani käytettynä. En voi sanoa tekeväni tätä vain siksi, että olisin niin tiedostava ja hyvä ihminen, vaan myös taloudellinen tilanteeni vaikuttaa asiaan. Alusvaatteet ostan aina uusina, mutta muun pukeutumisen suhteen olen avoin.
Pidän vaatteista kovasti ja tykkään tehdä kirppiksellä löytöjä. Mietin omaa pukeutumista, tyyliä ja saan iloa kivoista ja kieltämättä myös uusista vaatteista. Olen vuosien varrella tehnyt erilaisia tyylikokeiluita, mutta peruspukeutumiseni on ollut ihan samantyylistä hyvin pitkään: farkut ja neule, tennarit tai maiharit. Hameista ja mekoista tykkään myös, mutta viihdyn taas tätä nykyä enemmän housuissa - viisi vuotta sitten käytin hameita päivittäin. Välillä ompelen itselleni uusia vaatteita. Teen yleensä mekkoja tai hameita, monesti juuri juhlia tai bileitä varten. Usein niistä omista tekeleistä tulee
lempivaatteita, joita tulee käytettyä kyllästymiseen saakka.
En ole kovin erityinen tyylipukeutuja. Menen hyvin usein mukavuus
edellä, toki pidän siitä että vaatteeni ovat hauskoja. Toisaalta en ole
kovin arka pukeutuja, tykkään vahvoistakin väreistä, erilaisista yksityiskohdista, eri tyyleistä, vähän oudoistakin jutuista. En
ole myöskään kovin materiaali- tai merkkiuskollinen, vaikka toki
tykkään hyvistä ja laadukkaista materiaaleista ja miksei
merkkituotteistakin. Kengissä suosin nahkaa, mutta en orjallisesti.
Saatan myös hankkia tekokuituisia neuleita, vaikka pidän eniten
villasta. Turkiksia en käytä koskaan, siinä menee tiukka raja.
Hutiostoksia tulee tehtyä välillä. En jaksa aina sovittaa ja
kirppiksellä en varsinkaan. Postimyynnistä tilatessa olen huono palauttamaan. Vaatekaupoissa pakottaudun sovittamaan. Toisaalta saatan hankkia vaatteen tiedostaen, että voin muokata sitä itselleni sopivammaksi kotona.
Hankin vaatteita tätä nykyä vähemmän kun aiemmin. Tosin saatan käyttää samoja vaatteita vuosikausia. Korjaan vaatteitani, monesti samaa vaatetta useampaankin otteeseen. Korjaan jopa trikoolegginsejä ja sukkia, vaikka joku heittäisi ne ensimmäisen reiän ilmestyttyä auttamatta roskikseen. Vaihdan takkeihin ja farkkuihin vetoketjuja rikkinäisten tilalle tai korjaan itse vetoketjua, jos se on tehtävissä. Korjailen myös välillä kenkiäni, jos pystyn tekemään jotain niille ilman suutarin apua. Yritän miettiä ja harkita hankintojani enemmän. Minulla kesä- ja talvivaatteet erikseen, kotona käytän kotivaatteita ja juhlia varten minulla on juhlavaatteita. Kulutan myös monet vaatteet hyvin loppuun asti.
Vaatesuunnittelijana
ajattelen, että on hyvin tärkeää, että tuotan sellaisia vaatteita,
joilla olisi mahdollisimman pitkä elämä edessään. Mietin tyyliseikkoja ja vaatteen toiminnallisuutta itsessään. Vaatesuunnittelijoiden pitää myös olla valmiita ottamaan kantaa ja kantamaan vastuuta. Ehkä tulevaisuudessa kulutamme määrällisesti vähän vähemmän, mutta parempaa. Ja toivottavasti hankimme enemmän sellaisia vaatteita, joita rakastamme kovasti - rakkaistaan kun haluaa pitää hyvää huolta.
Kuvituskuvina omia vaateluonnoksia
2 kommenttia:
Itse olen enenevissä määrin alkanut kiinnittää huomiota vaatteiden alkuperään ja eettisyyteen. Rana Plazaan tutustumisen jälkeen ostokäyttäytymiseni suunta muuttuikin todella jyrkästi. Ostan nykyisin paljon harvemmin, 2-3 kertaa vuodessa muutamia vaatteita ja mieluiten kotimaista, eettisesti tuotettua.
Ennen en raaskinut käyttää yhteen vaatekappaleeseen paljoa rahaa, joten ostin lähinnä H&M:n ja muiden halpatuotantoa tekevien liikkeiden tuotteita. Tukisin mielelläni myös kierrätystä ja kirppareita vaatehankinnoissani, mutta olen plus-kokoinen enkä ole koskaan löytänyt hyväkuntoista vaatetta omassa koossani kirpputoreilta. Joitain löytöjä olen tehnyt netistä käytettynä.
Nämä sinun vaateluonnokset kun saisi ostettaviksi asti. Mielettömän kauniita ja juuri minun tyylisiäni :)
Emmie, kiitos, ehkä jonaina päivänä voisivatkin päästä tuotantoon asti :)
Rana Plazan onnettomuus on kyllä sen verran järkyttävä edelleen, on hirveän surullista että tarvitaan niin massiivinen murhenäytelmä herättelemään ihmisiä niin täällä meillä kuin Bangladeshissakin.
Se on kyllä ihan totta, että kirppiksiltä ostaminen on kokojen suhteen varsinaista tuuripeliä, paitsi ehkä jos sattuu olemaan olemaan XS- ja S-kokoinen. Toisinaan vaatteessa on sellainen mitoitus tai väljyysvara, että sitä kannattaa sovittaa vaikka kokolappu ei omaa kokoa vastaisikaan. Ja jos materiaali joustaa, ei kokokaan ole välttämättä ihan niin justiinsa. Itse suosin tätä menettelytapaa ja sitten tosiaan teen pieniä (tai isompiakin) korjauksia, jos totean että vaatteesta on siihen. Kenkiä, laukkuja, huiveja ja koruja löytää hirveän hyvin kirppiksiltä, hyvinkin persoonallisia yksilöitä aina välillä. Itse kirppistelen usein, mutta ihan aina en välttämättä löydä yhtään mitään ostettavaa. Nettikirppikset ovat hyviä, niistä voi tosiaan tehdä laadukkaitakin löytöjä.
Lähetä kommentti