Toukokuun on jo lopuillaan ja blogi on taas ollut hieman hunningolla. Mitään dramaattista syytä hiljaisuuteen ei ole ollut, lähinnä vain arkipäiväistä elämää omine touhuineen. Kevään muuttuminen lähestulkoon kesäksi, aurinko ja lämmin sää ovat houkutellet enemmän ulkosalle ja tapaamaan ihmisiä. Iltaisin on tullut vielä notkuttua puistoissa. Lenkille voi lähteä vielä myöhäänkin. Tuntuu että jaksaa taas vähän enemmän Viime viikonloppuna pistäydyin Tampereella luokkakokouksen merkeissä. Tässä on siis koko ajan ollut kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin. Tässä jotain tunnelmia tältä kuukaudelta:
Nämä kuvat ovat oikeastaan viime kuun lopulta, mutta koska jäivät aiemmin julkaisematta niin tulkoon tässä samassa. Olen tänä keväänä hoitanut ystäväni vauvaa aika paljonkin ja minityypin nukkuessa vaunuissa olen kävellyt paljon esikaupunkialueilla. Kevään merkkejä on tullut ihmeteltyä aika paljonkin ja se yhtäkkinen ryöpsähdys, joka luonnossa tässä kuussa tapahtui tuntuu siltikin aika käsittämättömältä. Kuun vaihteessa vasta valkovuokot kukkivat ja kevään kova valo loi jänniä varjojaan. Ihastelin kauniita portteja ja niistä tulevia varjoja.
Merihaka on jännä paikka. Moni sanoo Merihakaa rumaksi, minusta se on tärkeä osa Helsingin kaupunkikuvaa omassa karuudessaan.
Graffitibongailuja
Kun syksyn ja talven on tahkonnut samoja lenkkipolkuja on ollut ihan mahtavaa havaita, että tosiaan, näissä samoissa paikoissa on myös aika kivat maisemat.
Kukkimista. Ja Käpylässä olen käynyt ihastelemassa puutaloja ja niiden viehättävää tunnelmaa.
Eräänä sateisena lauantaina tein iltalenkin Kallion suuntaan ja Tokoinrannassa on aina ihasteltava Säästöpankinrantaa.
Palstapuutarhaa lenkkireitin varrelta.
Töölöä illalla ja päivällä.
Museopäivänä kävin HAMissa, koska sinne oli ilmainen sisäänpääsy. Tove Janssonin freskot ovat siirtyneet pysävästi HAMin kokoelmiin, kannattaa käydä tsekkaamassa ne Tennispalatsissa. Seinällä on myös kuvasuurennos ihan mielettömän hienosta valokuvasta, jossa Tove maalaa yhtä freskoistaan. Taiteilija työssään, keskittyneenä, omassa tilassaan. Asu on tyylitelty, savuke huulilla. HAMissa on esillä Heinojen kokoelmaa, tykkäsin tosi paljon näyttelystä ja se kannattaakin kokea itse. Kattava ja mielenkiintoinen sekä monipuolinen otanta nykytaiteeseen, esillä maalauksia, installaatioita, veistoksia ja videotaidetta.
Kukat. Niitä on puissa ja maassa ja joka puolella. Kun yhdet ovat kukkineet, tulee toisaalta taas lisää uusia.
Yhden yön reissu Tampereelle tuttuihin maisemiin oli piristävä ja väsyttävä yhtä aikaa. Tapasimme lukioporukalla, niiltä osin tietysti jotka pääsivät paikalle. Osaa en ollut nähnyt sitten ylppäreiden, osaa edellisessä tapaamisessa 9 vuotta sitten. Olen onnekas, kun elämässäni on vieläkin lapsuudenystäviä ja luokkakokous oli myös tilaisuus viettää aikaa yhdessä.
Olin yötä ystäväni pikkuveljellä, jonka toki itsekin olen tuntenut jo hyvin kauan :D Hänellä ja hänen puolisollaan on kaksi kissaa, joista toinen on yhtä musta ja ujonlainen, kuin omakin musta kissani. Ilahduin kovasti, kun aamupäivällä tyyppi uskaltautui hiippailemaan viereeni ja haistelemaan tavaroitani. Toki tätä ennen hän oli tuijotellut minua kauempaa, mahdollisesti koko yön ajan. Onneksi taisi kuitenkin aistia, että sydämeni sykkii erityisesti mustille ujoille kissoille.
Sunnuntai oli aurinkoinen ja kävelinkin yöpaikasta kohti ystävätapaamista Tammelan torilla. Amatööreinä emme tajunneet, että torikahvilat ovat kiinni sunnuntaisin, onneksi jätskikioski oli auki.
Päivän toiset (!) jätskit vedettiin perinteisesti Koskipuistossa. Tampere on kyllä aina kiva. Iltapäivällä sitten hypättiin Helsingin junaan ja taisin mennä aika aikaisin nukkumaan sunnuntai-iltana, hauska reissu vaati veronsa.
Alkuviikosta taas eri maisemissa ja Syreenit alkoivat kukkia.
Ehdin viimein kirjastoonkin, muutama laina oli jo hieman myöhässä. Rikhardinkadulla odotti hassu näkymä, ruma virastotalo oli vedetty maantasalla ja sen takaa paljastui kaunis vanha talo vihreine pihapuineen. Jotain uuttahan tuohonkin nousee tilalle sitten taas, mutta sitä ennen ehtii ihastella muuttunutta kaupunkikuvaa.
Toukokuu on ollut tapahtumarikas, jotenkin tuntuu että se on kestänyt tosi kauan, toisaalta aika on taas mennyt ihan supernopeasti. Syreenit kukkivat vähän aiemmin tänä vuonna, niiden tuoksu on kyllä aina yhtä huumaava. Yhtenä iltana olin menossa nukkumaan ja ajattelin sulkea ikkunan, mutta jätinkin sen vielä auki, sillä ikkunasta luikerteli sisään kesäillan tuoksua: lämmin kaupunki, kaikkien kukkivien puiden tuoksut. Toukokuu on kyllä ihan parasta aikaa vuodesta ja tästähän se kesä vasta alkaa.
