28.5.2016

Oi ihana

Toukokuun on jo lopuillaan ja blogi on taas ollut hieman hunningolla. Mitään dramaattista syytä hiljaisuuteen ei ole ollut, lähinnä vain arkipäiväistä elämää omine touhuineen. Kevään muuttuminen lähestulkoon kesäksi, aurinko ja lämmin sää ovat houkutellet enemmän ulkosalle ja tapaamaan ihmisiä. Iltaisin on tullut vielä notkuttua puistoissa. Lenkille voi lähteä vielä myöhäänkin. Tuntuu että jaksaa taas vähän enemmän Viime viikonloppuna pistäydyin Tampereella luokkakokouksen merkeissä. Tässä on siis koko ajan ollut kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin. Tässä jotain tunnelmia tältä kuukaudelta:



 Nämä kuvat ovat oikeastaan viime kuun lopulta, mutta koska jäivät aiemmin julkaisematta niin tulkoon tässä samassa. Olen tänä keväänä hoitanut ystäväni vauvaa aika paljonkin ja minityypin nukkuessa vaunuissa olen kävellyt paljon esikaupunkialueilla. Kevään merkkejä on tullut ihmeteltyä aika paljonkin ja se yhtäkkinen ryöpsähdys, joka luonnossa tässä kuussa tapahtui tuntuu siltikin aika käsittämättömältä. Kuun vaihteessa vasta valkovuokot kukkivat ja kevään kova valo loi jänniä varjojaan. Ihastelin kauniita portteja ja niistä tulevia varjoja.

 Vappuaattona olin kotibileissa, vappupäivänä ihan mahtavalla brunssilla Merihaassa.

 Merihaka on jännä paikka. Moni sanoo Merihakaa rumaksi, minusta se on tärkeä osa Helsingin kaupunkikuvaa omassa karuudessaan.

 Graffitibongailuja


 Kun syksyn ja talven on tahkonnut samoja lenkkipolkuja on ollut ihan mahtavaa havaita, että tosiaan, näissä samoissa paikoissa on myös aika kivat maisemat.



Kukkimista. Ja Käpylässä olen käynyt ihastelemassa puutaloja ja niiden viehättävää tunnelmaa.
 Eräänä sateisena lauantaina tein iltalenkin Kallion suuntaan ja Tokoinrannassa on aina ihasteltava Säästöpankinrantaa.

 Palstapuutarhaa lenkkireitin varrelta.

 Töölöä illalla ja päivällä.
Museopäivänä kävin HAMissa, koska sinne oli ilmainen sisäänpääsy. Tove Janssonin freskot ovat siirtyneet pysävästi HAMin kokoelmiin, kannattaa käydä tsekkaamassa ne Tennispalatsissa. Seinällä on myös kuvasuurennos ihan mielettömän hienosta valokuvasta, jossa Tove maalaa yhtä freskoistaan. Taiteilija työssään, keskittyneenä, omassa tilassaan. Asu on tyylitelty, savuke huulilla. HAMissa on esillä Heinojen kokoelmaa, tykkäsin tosi paljon näyttelystä ja se kannattaakin kokea itse. Kattava ja mielenkiintoinen sekä monipuolinen otanta nykytaiteeseen, esillä maalauksia, installaatioita, veistoksia ja videotaidetta.


 Kukat. Niitä on puissa ja maassa ja joka puolella. Kun yhdet ovat kukkineet, tulee toisaalta taas lisää uusia.

 Yhden yön reissu Tampereelle tuttuihin maisemiin oli piristävä ja väsyttävä yhtä aikaa. Tapasimme lukioporukalla, niiltä osin tietysti jotka pääsivät paikalle. Osaa en ollut nähnyt sitten ylppäreiden, osaa edellisessä tapaamisessa 9 vuotta sitten. Olen onnekas, kun elämässäni on vieläkin lapsuudenystäviä ja luokkakokous oli myös tilaisuus viettää aikaa yhdessä. 

 Olin yötä ystäväni pikkuveljellä, jonka toki itsekin olen tuntenut jo hyvin kauan :D Hänellä ja hänen puolisollaan on kaksi kissaa, joista toinen on yhtä musta ja ujonlainen, kuin omakin musta kissani. Ilahduin kovasti, kun aamupäivällä tyyppi uskaltautui hiippailemaan viereeni ja haistelemaan tavaroitani. Toki tätä ennen hän oli tuijotellut minua kauempaa, mahdollisesti koko yön ajan. Onneksi taisi kuitenkin aistia, että sydämeni sykkii erityisesti mustille ujoille kissoille.


 Sunnuntai oli aurinkoinen ja kävelinkin yöpaikasta kohti ystävätapaamista Tammelan torilla. Amatööreinä emme tajunneet, että torikahvilat ovat kiinni sunnuntaisin, onneksi jätskikioski oli auki. 

 Kävimme syömässä libanonilaisessa Zeytuunissa, itse otin mezelautasen, joka oli kyllä todella hyvä.

 Päivän toiset (!) jätskit vedettiin perinteisesti Koskipuistossa. Tampere on kyllä aina kiva. Iltapäivällä sitten hypättiin Helsingin junaan ja taisin mennä aika aikaisin nukkumaan sunnuntai-iltana, hauska reissu vaati veronsa.


 Alkuviikosta taas eri maisemissa ja Syreenit alkoivat kukkia. 

 Ehdin viimein kirjastoonkin, muutama laina oli jo hieman myöhässä. Rikhardinkadulla odotti hassu näkymä, ruma virastotalo oli vedetty maantasalla ja sen takaa paljastui kaunis vanha talo vihreine pihapuineen. Jotain uuttahan tuohonkin nousee tilalle sitten taas, mutta sitä ennen ehtii ihastella muuttunutta kaupunkikuvaa.
Toukokuu on ollut tapahtumarikas, jotenkin tuntuu että se on kestänyt tosi kauan, toisaalta aika on taas mennyt ihan supernopeasti. Syreenit kukkivat vähän aiemmin tänä vuonna, niiden tuoksu on kyllä aina yhtä huumaava. Yhtenä iltana olin menossa nukkumaan ja ajattelin sulkea ikkunan, mutta jätinkin sen vielä auki, sillä ikkunasta luikerteli sisään kesäillan tuoksua: lämmin kaupunki, kaikkien kukkivien puiden tuoksut. Toukokuu on kyllä ihan parasta aikaa vuodesta ja tästähän se kesä vasta alkaa.

15.5.2016

Coach spring 2016

Coachin kevään 2016 mallistokamppiskuvat tulivat vastaan tässä taannoin ja niissä oli jotain niin ihastuttavaa, että piti ottaa ne lähempään tarkasteluun. Kuvista vastaa itse herra Steven Meisel ja tykkään kovasti näiden fiiliksestä, värimaailmasta, tyylistä ja ihan tuosta layoutistakin, joka on Coachille tunnusomainen ja aika raikas. Näissä kuvissa on Coach 1941 -mallistoa, joka on lanseerattu 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Pikkuiset kukat ja monin tavoin työstetty nahka yhdistyy kivasti 1970-luvun tyyliin, kuosiyhdistelmät ja hauskat biker-liivit päivittävät kokonaisuutta tähän päivään. Tykkään näissä kuvissa myös mallien luonnollisista hiuksista ja minimaalisesta meikistä, plussaa lisäksi söpöstä Bulldogin pennusta.








 

9.5.2016

Paluu Edeniin

Ruotsalainen Rörstrand juhlii tänä vuonna 290. juhlavuottaan ja sen kunniaksi on otettu uudelleentuotantoon rakastettu Eden-kuviointi, joka on monille retrofaneille varmasti hyvin tuttu.
Olin ystävän luona kylässä ja ihastelin Skönä hem-lehdessä ollut Eden-malliston mainosta. Harmikseni totesin, ettei kuvaa ole saatavilla suoraan netistä (ilman pressipankkiin kirjautumista), se on suorastaan herkullinen fiiliskuva. Joka tapauksessa aika hauskaa, että tätä klassikkoa on taas uudelleentuotannossa. 
Eden valittiin juhlavuoden kuvioksi yleisöäänestöksellä, jossa se sai selkeästi eniten ääniä. Edenin suunnitteli Sigrid Richter, vaikka kuviota usein väitetäänkin virheellisesti Marianne Westmanin käsialaksi. Westman oli Rörstrandin nimikkosuunnittelijoita tuohon aikaan, mutta hänen ollessaan matkustelemassa Yhdysvalloissa, tehtävänanto annettiin tuuraajaksi palkatulle saksalaiselle Richterille. Edeniä valmistettiin 1960-1972 ja sitä on ollut saatavilla jos jonkinlaisena astiasarjan osana (esim. Pinterestistä hakemalla löytää valtavasti hakutuloksia). Edeniin törmää myös aika ajoin ihan suomalaisillakin kirpputoreilla.
kuvat Rörstrand
Eden on visuaalisuudeltaan ajalleen tyypillinen, mutta juuri siksi niin nerokas, että omppuaihe ihastuttaa edelleen. Käsitin, että tämä vuoden 2016 mallisto on muotokieleltään täysin uutta, eikä ihan samanlaisia ole ollut aiemmin tuotannossa - fiksua sinänsä, koska näin ollen vanhojen astioiden keräilyarvo säilyy ennallaan ja uudet astiat palvelevat enemmän tämän päivän kuluttajaa. Minulla on jokin vanha Arabian omenakuvioinen lautanen, jonka kaveriksi uudenmallinen pyöreä Eden-lautanen sopisi mainiosti.
Onnea 290v. Rörstrand ja hurraa-huudot klassikkokuoseille, jotka kestävät aikaa ja ihastuttavat aina uusiakin sukupolvia!

8.5.2016

Vaaleanpunaisten puiden aikaan

Viikko sitten alkoi toukokuu ja yhtäkkiä ulkona näyttää taas tältä:










Olotila on hieman hämmentynyt vaaleanpunaisia hattarapuita tuijotellessa. Nytkö jo? Puhelimen kamerakaan ei tiedä mihin kohtaan tarkentaa. Olen käynyt ihailemassa kirsikkapuita muutamassa eri paikassa, eri vuorokaudenaikoina, yhtä ihanilta näyttävät kaikki. Ja niin tuntuvat tekevät vähän kaikki muutkin, aina joku toinenkin on puiden juurella ihmettelemässä. Vaaleanpunaiset puut vetävät puoleensa. Kevät on täällä ja ihan kohta on taas kesä. On tätä odotettukin.