Kävin perjantaina Kiasmassa, koska oli kuukauden ensimmäinen perjantai ja ilmaispäivä (täytyisi oikeasti hommata se Museokortti!). Vähän niin kuin ohimennen ja nopeasti poiketen, yksin ja iltapäivällä, jolloin museossa oli vielä aika hiljaista ja ihanan rauhallista. Ernesto Neton näyttelyä on hypetetty ja kehuttu kovasti, joten sen kokeminen on ollut tässä asialistalla jo tovin. Yllätyinkin iloisesti eteläkorealaisen Choi Jeong Hwan näyttelystä, joka tuli kierrettyä ensimmäisenä. Choi Jeong Hwan tekee taidetta mm. arkipäiväisistä kulutustavaroista ja käyttää teoksissaan paljon edullista muovia. Hänen filosofiaansa kuuluu, että jokainen voi tehdä taidetta ympärillä olevistaan asioista.
Kiasman sivuilla taiteilijaa kuvaillaan näin: "Choi Jeong Hwa rakentaa suurikokoiset installaationsa
yhdistäen kekseliäästi paikallisia ja korealaisia, uusia ja vanhoja,
uniikkeja ja massatuotettuja aineksia. Historialliset käsintehdyt
esineet kohtaavat jättimäiset puhallettavat veistokset. Choin taiteessa
korealainen kuvaperinne sulautuu globaaliin kulutuskulttuuriin."
Ensimmäisenä näyttelyssä oli vastassa valtavan suuri, syvän magentan värinen kiiltävä kangasmateriaalista tehty, ilmatäytteinen possu, jolla on siivet selässään. Possu näyttää jättimäiseltä lelulta ja se elää: välillä osasta possusta lakoaa kohti lattiaa, koska sen sisään pumpattu koneellinen ilma vähenee ja sitten taas possu täyttyy uudelleen ilmalla. Possua voisi tuijottaa pienen ikuisuuden, se näyttää niin kiehtovalta!
Näyttely etenee hämärään huoneeseen, jossa on esillä mm. vanhoja kuluneita puisia pyykkilautoja, joita Choi Jeung Hwa on kerännyt Etelä-Korean maaseudulta ja erilaisia ryhmitelmiä pallonmuotoisista esineistä. Fiilis on jotenkin absurdi mutta tavallaan myös orgaaninen. Rauhallista tunnelmaa huokuvan huoneen läpi voikin jo nähdä seuraavan tilan, joka on rakennettu hohtavan värikkäistä muoviesineistä.
Happy happy (2015) on teos, jossa katosta roikkuu muoviesineistä sommiteltuja "nauhoja". Värikkäät ja kauniit muoviesineet on kiinnitetty pituussuunnassa peräkkäin katosta roikkuviin vaijereihin, kokonaisuus muistuttaa ikäänkuin jättimäisiä koruja tai helmiverhonauhaa. Kun teokseen astuu sisälle, tulee muoviesineiden ympäröimäksi. Teos on riemullisen värikäs ja utopistinen, aivan ihana siis.
Seuraava tila on täytetty roikkuvilla helminauhoilla, ketjuilla ja virkatuilla koristeilla. Peilaavat seinät ja valoa tuova katto tekevät tästäkin tilasta kauniin ja kummallisen. Teosta kannattaa myös kurkkia myöhemmin seuraavan kerroksen parvelta, jolloin se näyttää taas erilaiselta.
En tiedä olinko ehtinyt vielä toipua siitä ilmatäytteisestä possusta, kun näyttelyssä tuli vastaan ilmatäytteisiä kangaskukkia, jotka hitaasti kääntyilivät ja availivat terälehtiään.
Tämäkin teos oli hyvin ihastuttava ja sitä olisi voinut tuijotella pitkään.
Näyttelyn viimeisenä osana kävin tilassa, jossa on mahdollisuus rakentaa omia teoksia värikkäistä muovisista rakennuspaloista, sellaista jonka tyyppisillä olen itsekin joskus leikkinyt. Tällä kertaa en jäänyt sen enempää ihmettelemään, mutta joku siellä innokkaasti rakenteli aika hienolta näyttävää, isompaa kokonaisuutta. Voisin kuvitella, että lapsivieraat nauttivat myös Choi Jeung Hwan näyttelystä kovasti. Choi Jeung Hwan näyttelykokonaisuus olikin kerrassaan mahtava. Värikäs,
iloinen, hauska ja sopivasti kummallinen, joka jää mieleen pidemmäksikin
aikaa. Suosittelen vahvasti! Näyttely on Kiasmassa 18.9.2016 asti nähtävillä.
Muutenkin Kiasmaan kannattaa mennä juuri nyt: Kiasman oma kokoelmanäyttely oli kiinnostava katsaus ja tietenkin se Ernesto Neto, Jani Ruscican näyttelyä unohtamatta. Ernesto Neton Boa oli kiinnostava ja parasta siinä oli kokemuksellisuus, kun teoksiin voi "mennä sisälle". Käsin virkattu, valtava kudosverkosto tuntuu mukavalta jalkojen alla ja varsinkin vitoskerroksen suuri "maja" oli aika vinkeä rakennelma myös sisältä. Kannattaa ehdottomasti katsoa taitelijasta ja näyttelyprosessista kertova lyhyt video, se syventää näkemystä itse näyttelystä ja sen synnystä.
Kesällä Kiasmaan siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti