Ron Mueckin näyttely Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella on ollut katsojamagneetti ja varmasti tämän kesän suosituimpia taidetapauksia. Itse kävin näyttelyssä jo viime kuussa, se oli avattu parisen viikkoa aiemmin ja innokkaita katselijoita riitti tuonakin päivänä, muttei onneksi ruuhkaksi asti - teoksiin pystyi keskittymään rauhassa.
Ron Mueck on australilainen, mutta Briteissä asuva taiteilija, jonka tyylinä ovat hyperrealistiset ihmisveistokset. Mueck oppi nukentekijän ammatin vanhemmiltaan ja aloittikin uransa luomalla erilaisia hahmoja lasten tv-ohjelmiin ja mm. kasariklassikkoleffa Labyrinttiin (David Bowie pahiksena!)- Sittemmin hän muutti Lontooseen ja perusti oman studionsa, erikoistuen juuri fotorealistisiin ja yksityiskohtaisiin pienoismalleihin ja erikoistehosteisiin, joita käytettiin elokuva- ja mainosmaailmassa. Pienoismallit oli tarkoitettu kuvattavaksi vain yhdestä kulmasta, jolloin ne kätkivät toiselle puolelle sotkuisen rakenteen, mutta vähitellen Mueck halusi luoda veistoksia, joita voisi tarkastella eri kulmista. Vuodesta 1996 lähtien Mueck on toiminut taiteilijana. Hän leikittelee veistostensa koolla ja ilmaisee pysähtyneitä hetkiä ja inhimillisiä tunnetiloja. Katsoja luo veistoksen nähdessään tarinan siitä, mitä on tapahtunut ja mitä tulee myöhemmin tapahtumaan. Mueckin töissä on tietynlaista surumielisyyttä, eivätkä ihmiset ole teoksissa välttämättä kauneimmillaan. Aluksi mietin itsekin, kun luin ensimmäisiä artikkelita tulevasta näyttelystä, ovatko teokset vähän "pelottavia". Kun ne sitten kohtaa näyttelyssä, veistokset tuntuvat vain eläviltä, ihmisiltä elämän monimuotoisuuden edessä.
Teokset ovat äärimmäisen yksityiskohtaisia ja se tekee niistä hyvin elävän oloisia. Iho, karvat, kynnet, kaikki on juuri eikä melkein aidon ja luonnollisen näköistä sekä oloista. Veistosten koot vaihtelevat suuresti ja niissä tuntuu olevan vahvasti symboliikkaa: jättimäinen vastasyntynyt vauva suuren ja ihmeellisen elämänsä alussa kaikessa avuttomuudessaan, kun peittoihin kääritty, koditon aikuinen on mies on pieni ja sympatiaa herättävä. Lusikassa makaavan pariskunnan katseista kuultaa ahdistuneisuus ja heidän olonsa tuntuu tekevänsä heistä entistä pienempiä ja hetkestä tiiviimmän. T-paitaansa nostava poika ihmettelee kyljessään olevaa viiltohaavaa ja tuntuu kasvavan pituutta hetki hetkeltä. Aurinkovarjon alla makaava iäkäs pariskunta on suuri ja raukea, heidän rauhallisuutensa täyttää koko tilan.
Näyttelyn lopuksi kannattaa jäädä katselmaan dokkaria, joka kertoo Mueckin tavasta työskennellä. Esillä on myös valokuvasuurennoksia hänen ateljeestaan, joka näyttää hyvin mielenkiintoiselta. Ron Mueck työstää eri versioita pikkutarkasti, tehden pienoismalleja ensin savesta, siirtyen sitten vähitellen kohti lopullista teosta, jotka hän toteuttaa joko silikonista tai lasikuidusta. Lopuksi Mueck maalaa hahmojensa ihot ja istuttaa heidän hiuksensa ja ihokarvansa. Työ vie hyvin paljon aikaa ja Mueck tekee mieluiten kaiken itse - hitaasta prosessista johtuen Mueckilla ei ole kuin vain noin nelisenkymmentä työtä, joista Tampereella nähdään kymmenen.
Itse pidin näyttelystä kovasti ja suosittelen sitä vahvasti. Mueckin töitä ei ole nähty aiemmin Pohjoismaissa, joten on mielettömän hienoa, että näyttely on saatu nyt Tampereelle. Sara Hildénin taidemuseo löytyy Särkänniemin huvipuiston kyljestä ja Ron Mueckin näyttely on esillä 16.10.2016 saakka, museo on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-18. Tampereelta löytyy nykyään kaikkea muutakin kivaa, joten jos kesäretkikohde on vielä etsinnässä, kannattaa aina lähteä Tampereelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti