Kulta Katriina kahvipurkki

Törmäsin kirppiksellä Kulta Katriina -kahvipurkkiin, jonka tunnistin heti Aino-Maija Metsolan kuvittamaksi ja voitteko kuvitella, hermostuin! Peltinen kahvipurkki on kuvitukseltaan aivan ihana, mutta en voi käsittää miten olen voinut täysin missata tällaisen olemassaolon aiemmin! Purkin pohjassa oli nimittäin tarra, johon oli merkitty selkeästi pakkauspäivämäärä. En muista koskaan nähneeni tätä kaupan kahvihyllyissä, en mainoksissa, en blogeissa, en ystävieni luona, en edes aiemmin kirpputoreilla, vaikka itse purkki onkin julkaistu jo keväällä 2012. Purkin hinta oli korkealla ja jätin se jo kerran hyllyynsä, mutta hermostuksissani en kyennyt jättämään sitä sitten kuitenkaan ostamatta. Yhdeksän euroa peltipurkista! Lohduttauduin sillä, että vaikkapa Marimekon peltipurkit maksavat uutena enemmän ja kahvipurkissa oli sentään settiin kuulunut kahvimitta vielä mukana.

Googlailin asiaa (obsessed, me?) ja kävi ilmi, että purkki liittyy Kulta Katriinan pakkausilmeen freesaukseen ja on itseasiassa osa Georgi Eremenkon lopputyötä Aalto yliopiston suunnittelun korkeakouluun. Pahviläpyskä purkin sisällä ja pohjateksti toki mainitsevan asiallisesti purkin olevan Metsolan ja Eremenkon yhteistyön tulos ja limited edition, joka kertoo siitä miksen ole nähnyt tätä koskaan aiemmin.

Purkki ei ollut täysin priimakuntoinen, sen kannessa on naarmu ja kulumia ja muutenkin periaatteesta en ole kovin innostunut maksamaan suuria summia kahvipurkista, jonka on voinut ostaa kaupasta mahdollisesti halvempaan hintaan ja saada vielä kahvipaketti sen sisällä. Google kuitenkin kertoi, että normihintaisena näitä oli kaupattu jossain noin kympillä, joten lohduttauduin sillä. Ja kaikenkaikkiaan purkki on kuvitukseltaan aivan ihana! Väritys ja kuviomaailma toimivat hyvin yhteen ja Kulta Katriinan uudistettu logokin näyttää nätiltä.

Kohokuvioitu kahvimittakin on itsessään varsin nätti.

 

Kaikenlaista sitä onkin tässä maailmassa, peltipurkkimaniaakin! Mutta sisäinen keräilijäni on nyt tyytyväinen.

Aina kannattaa juhlia

Kirjoittelin viimeksi synttäreistä ja sen jälkeen iski armoton flunssa - ikääntymisen kunniaksi. Perjantaina paistoi niin ihanasti aurinko, että lähdin vähän ulkoilemaan, vain tullakseni parin tunnin päästä takaisin kotiin, koska olo oli niin kamala. Hetken harkitsin, pitäisikö lauantain synttärijuhlat perua, mutta halusin niin kovasti juhlia ja olin tehnyt jo ruokia ja valmisteluja, joten päätin selviytyä. Lopulta kaikki meni ihan hyvin, jaksoin parasetamolin voimalla vielä baariin ja tanssimaan valomerkkiin asti. Oli oikein hauskaa siis. Nyt flunssa alkaa olla selätetty ja olen edelleen iloinen juhlista, kukista ja ihanista lahjoista joita sain. 

 

Lahjoiksi sain ihania asioita kuten kirjoja ja skumppapulloja, koruja, somia esineitä, Lapuan Kankureiden kudottuja keittiöpyyhkeitä Polkka Jamin kuvioilla, Marimekon tyynyliinan Karuselli-kuosissa, lahjakortin leffailtaa varten ja Samujin mokkanahkaisen hapsulaukun (kimppalahja lapsuudenystäviltä). Minua oli ajateltu ja mietitty millaisista jutuista voisin pitää ja kauniit ajatukset koskettavat edelleen. Lahjoja on kiva antaa ja saada, vaikka haluaisinkin ajatella ettei lahjoilla ole väliä ja materiaa merkityksellisempää on viettää aikaa ystävien seurassa.

Ostin itselleni tuoksuliljoja ja niistä riittää ihasteltavaa edelleen. Sain ystävältä itsepoimittuja auringonkukkia ja vielä kimpun ruusuja viikko synttäreiden jälkeen. 

Juhlien järjestämisessä on aika paljon hommaa siivoamisineen ja ruuanlaittoineen, aina jotain jää tekemättä, koristeita laittamatta, ruokaa unohtuu jääkaappiin tai huomaa, että juhlia varten tarvitsisi oikeastaan suurempia tarjoiluastioita ja isomman ruokapöydän. Mutta sitten lopulta, juhlien jälkeen, onkin vain ihana ihastella nätiksi laitettua kotia, syödä ylijääneitä juhlaruokia ja fiilistellä itse juhlia ja vaikkapa sitä, että käveltiin porukalla lämpimässä elokuun yössä keskustaan ja päädyttiin hauskaan baariin, jossa ei ole tullutkaan käytyä aiemmin. Ei edes haittaa tiskata, kun astiat ovat niitä arkiastioita kauniimpia (tai kertakäyttöisiä, joita ei tarvitse tiskata). Ja vielä melkein viikko juhlien jälkeen ilahduttaa ajatus, tuli juhlittua tänäkin vuonna synttäreitä oikein kunnolla. Tästä onkin mukava lipua vähitellen kohti tulevaa syksyä ja tavallista arkea.

Kolmekymmentäviisi

Syntymäpäivä.

Omaan synttäripäivään liittyy aina pohdintaa omasta itsestä. Vuosi on kulunut, tällainen olen ja nyt tämän ikäinen. Mitä odotan tulevaisuudelta, millaisia asioita on jo takanapäin.

Jos parikymppisenä oli vielä prosessi oman itsensä ja elämänsä suhteen vahvasti käynnissä, ei elämä ole välttämättä tasaista vielä kolmekymppisenäkään. Ystäväni elävät hyvinkin erilaisia elämänvaiheita kukin tahoillaan. Ei tässä nyt enää olla ihan nuoria, mutta nuorelta tuntuu edelleen. Samat asiat kiinnostaa kuin parikymmentä vuotta sitten, nyt ehkä vähän eri näkökulmasta. 
Olen tunnetusti ikäkriiseilijä ja kyllähän tämäkin ikä taas tuntuu aika hassulta ja kauhealta yhtä aikaa. Se, mitä uusi ikävuosi tuo tullessaan - vai tuoko yhtään mitään - jää nähtäväksi, mutta sitä ennen on aika juhlia kunnolla! 

Oi Iggy ja Flow!

Elokuu on sujahtanut jo puoleen väliin ja tuntemattoman mieshenkilön puhelinkeskustelua Ympyrätalon kulmalla lainatakseni: "Tässä on ollut v****moinen hoppu päällä!". Kiireitä ja huonosti nukuttuja öitä pohjalla jo pidempään, mutta samalla mukaviakin juttuja on tapahtunut, esimerkiksi Kallio Block Party ja viime perjantain Flow-festarit.

Alunperin minun ei ollut tarkoitus edes mennä Flow'hun, mutta noin kuukausi sitten havahduin siihen, että oikeastaan haluaisinkin ihan hirveästi nähdä Iggy Popin livenä. Pohdin asiaa melkein pari viikkoa, kunnes polte kasvoi niin kovaksi, että oli pakko hankkia lippu perjantaille. Ystäväni Tampereelta innostui tulemaan kaveriksi ja sitten odoteltiinkin jo malttamattomina tulevaa keikkaa.

Iggy Pop tuli tietoisuuteni ensimmäisen kerran Trainspotting-elokuvan myötä (Lust for life, Passenger ja Nightclubbing) ja myöhemmin innostuin artistista vielä lisää toisen ystäväni kautta, jonka lempibiisi oli Dog food. Ensimmäisenä opiskelusyksynä Rovaniemellä pyöräilin kouluun Iggyä kuunnellen kannettavasta cd-soittimesta (muinaisella jääkaudella :D !) ja aamut alkoivat Bang bang-biisin tahtiin. Iggy Popiin liittyy monia hauskoja muistoja ja tuntui siltä, että nyt ei pidä missata tätä mahdollisuutta nähdä tyyppi livenä.

Keikka oli taattua Iggy Popia ja biisilista tuttu. Post pop depression-levyltä kuultiin muutama biisi, se onkin yllättävän tyylikäs ja monivivahteinen levy, joka osoittaa että Iggy Pop on yhä kiinnostava muusikko. Olin myös tyytyväinen meidän sijaintiin lavaan nähden, vaikkei se näistä kuvista nyt kyllä välity. 

Keikan jälkeen oli vähän hämmentynyt olo, kaikki taisi olla taas niin nopeasti ohi ja Iggy-setä pyyhälsi backstagelle strechfarkuissaan. Seuraavanakin päivänä täytyi vielä vähän pureskella tapahtunutta ja selailla puhelimen kuvamateriaalia useampaan otteeseen.

Tämä oli nyt toinen kerta Flow'ssa ja tuntui että taas jäi paljon näkemättä, yhdessä illassa ei vaan taida ehtiä tarpeeksi kokea sitä kaikkea muuta oheismateriaalia keikkojen lisäksi, mitä festari itsessään sisältää. Kehuttu Baban dip plate tuli syötyä ja se olikin ihan superhyvää. Vessajonoissa tuhlaantui turhaan aikaa, mutta käsienpesualtaat saippuapulloineen olivat jotain ihan mahtavaa - pieni yksityiskohta, joka parantaa kovasti mukavuutta. Mikko Joensuun telttakeikka näytti kerraan upealta pimenevässä elokuun illassa.

Toinen perjantailta odottamani keikka oli Massive Attack & Young fathersin. Massive Attack oli suosittu opiskelukavereideni keskuudessa, sen tummat sävyt ja melankolia taisivat kolahtaa juuri oikealla tavalla taideopiskelijoihin. Täytyy sanoa, että Angel-biisi oli kyllä mykistyttävän hieno kokemus. Myös erilaisista kantaaottavista taustateksteistä, logoista ja sanomalehtikuvista koostuvat taustavideot olivat kiinnostavaa seurattavaa. 

Sellainen Flow-perjantai! Elokuun juhlakausi jatkuu seuraavaksi omilla synttäreillä (yikes!) ja myöhemmin syksyllä pääsen fanityttöilemään Placebon keikalle -- can't wait!

Heinäkuussa

Heinäkuun viimeisiä hetkiä viedään, mikä ihana kuukausi tämä on ollutkaan! Olen saanut tehdä ja kokea kaikkea kesäkivaa. Helsinki on mitä parhain kesäkaupunki ja kävinhän tuossa viikko sitten pistäytymässä maallakin. Säät tuntuvat suosineen ja yleensä sateisten tai pilvisten päivien illat ovat olleet aurinkoisia. Olen tehnyt vähän kaikenlaista: kävellyt ympäriä kaupunkia ja tehnyt ihania iltalenkkejä, syönyt jäätelöä, juhlinut kummipojan ensimmäisiä synttäreitä, käynyt kesäteatterissa ja taidemuseossa, ottanut aurinkoa ja käynyt uimassa, lukenut, kuunnellut äänikirjoja, piirtänyt, siivonnut kaappeja ja järjestellyt kotona, ihaillut kukkia, kasveja ja pilviä, kirppistellyt, juonut pussilonkkua laiturilla, ollut piknikillä, kahvitellut ulkoilmakahviloissa, istunut puistoissa, poiminut marjoja, juonut aamukahvia ulkosalla, ylipäätään vain nauttinut.

Elokuulle alkaa olla jo aika selvät suunnitelmat. Pitäisi pestä mattoja ja ikkunoita, festaroida ja juhlia omia synttäreitä ja vähän kaikenlaista muutakin kivaa on tiedossa ensi kuulla. Mutta heinäkuu, olit ihana ja hyvä, kiitos siitä.