Elokuu on sujahtanut jo puoleen väliin ja tuntemattoman mieshenkilön puhelinkeskustelua Ympyrätalon kulmalla lainatakseni: "Tässä on ollut v****moinen hoppu päällä!". Kiireitä ja huonosti nukuttuja öitä pohjalla jo pidempään, mutta samalla mukaviakin juttuja on tapahtunut, esimerkiksi Kallio Block Party ja viime perjantain Flow-festarit.
Alunperin minun ei ollut tarkoitus edes mennä Flow'hun, mutta noin kuukausi sitten havahduin siihen, että oikeastaan haluaisinkin ihan hirveästi nähdä Iggy Popin livenä. Pohdin asiaa melkein pari viikkoa, kunnes polte kasvoi niin kovaksi, että oli pakko hankkia lippu perjantaille. Ystäväni Tampereelta innostui tulemaan kaveriksi ja sitten odoteltiinkin jo malttamattomina tulevaa keikkaa.
Iggy Pop tuli tietoisuuteni ensimmäisen kerran Trainspotting-elokuvan myötä (Lust for life, Passenger ja Nightclubbing) ja myöhemmin innostuin artistista vielä lisää toisen ystäväni kautta, jonka lempibiisi oli Dog food. Ensimmäisenä opiskelusyksynä Rovaniemellä pyöräilin kouluun Iggyä kuunnellen kannettavasta cd-soittimesta (muinaisella jääkaudella :D !) ja aamut alkoivat Bang bang-biisin tahtiin. Iggy Popiin liittyy monia hauskoja muistoja ja tuntui siltä, että nyt ei pidä missata tätä mahdollisuutta nähdä tyyppi livenä.
Keikka oli taattua Iggy Popia ja biisilista tuttu. Post pop depression-levyltä kuultiin muutama biisi, se onkin yllättävän tyylikäs ja monivivahteinen levy, joka osoittaa että Iggy Pop on yhä kiinnostava muusikko. Olin myös tyytyväinen meidän sijaintiin lavaan nähden, vaikkei se näistä kuvista nyt kyllä välity.
Keikan jälkeen oli vähän hämmentynyt olo, kaikki taisi olla taas niin nopeasti ohi ja Iggy-setä pyyhälsi backstagelle strechfarkuissaan. Seuraavanakin päivänä täytyi vielä vähän pureskella tapahtunutta ja selailla puhelimen kuvamateriaalia useampaan otteeseen.
Tämä oli nyt toinen kerta Flow'ssa ja tuntui että taas jäi paljon näkemättä, yhdessä illassa ei vaan taida ehtiä tarpeeksi kokea sitä kaikkea muuta oheismateriaalia keikkojen lisäksi, mitä festari itsessään sisältää. Kehuttu Baban dip plate tuli syötyä ja se olikin ihan superhyvää. Vessajonoissa tuhlaantui turhaan aikaa, mutta käsienpesualtaat saippuapulloineen olivat jotain ihan mahtavaa - pieni yksityiskohta, joka parantaa kovasti mukavuutta. Mikko Joensuun telttakeikka näytti kerraan upealta pimenevässä elokuun illassa.
Toinen perjantailta odottamani keikka oli Massive Attack & Young fathersin. Massive Attack oli suosittu opiskelukavereideni keskuudessa, sen tummat sävyt ja melankolia taisivat kolahtaa juuri oikealla tavalla taideopiskelijoihin. Täytyy sanoa, että Angel-biisi oli kyllä mykistyttävän hieno kokemus. Myös erilaisista kantaaottavista taustateksteistä, logoista ja sanomalehtikuvista koostuvat taustavideot olivat kiinnostavaa seurattavaa.
Sellainen Flow-perjantai! Elokuun juhlakausi jatkuu seuraavaksi omilla synttäreillä (yikes!) ja myöhemmin syksyllä pääsen fanityttöilemään Placebon keikalle -- can't wait!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti