Marimekon syksyä

Marimekon syysmallistossa näkyy jo vahvasti luovan johtajan Anna Teurnellin kädenjälki. Selkeitä, suoraviivaisia ja väljiä linjoja, joissa perinteinen marimekkomaisuus kohtaan modernin skandinaavisuuden. Mielestäni Marimekon vahvuus on edelleen nimenomaan printtien ja värikkyyden yhdistämisessä selkeään muotokieleen, mutta uudessa linjauksessa ne ovat selkäesti vain osa mallistoa, eivät mitenkään pääroolissa. Onkin mielenkiintoista seurata millaiseksi muotitaloksi Marimekko tulevaisuudessa kehittyy. Poimin tähän joitain omia suosikkeja:

 Syysmalliston "trendikuosi" ja omakin suosikkini on tämä Pieni Pioni iloisessa kelta-valko-oranssissä värityksessä. Penelope-paita ja Katrina-housut muodostavat yhdessä hauskasti hippihenkisen kokonaisuuden, josta tykkään tosi paljon.

Harriet-mekossa on myös Pieni Pioni-kuosi ja kivasti kuuskytlukulainen fiilis.

Pientä Pionia on myös Katjuska-takissa, joka on kyllä tosi nätti ja yksi ehdottomista lemppareistani koko syysmallistosta.

Zelda on taas yksivärinen takki, jonka muotokielestä tykkään todella paljon. Se on sopivan siisti, johon leveä solmittava vyö tuo sopivaa rentoutta. 

Celeste-mekossa on tosi hauska malli, kun napitus on siirretty vähän sivulle ja siinä on korkea, mutta väljä kaulus. Klassinen Piccolo-kuosi ja peltinapit toimivat tekevät tästä mekosta Marimekolle tunnusomaisen.

Bao-mekko varsinkin haalean vaaleanpunaisena on taas modernimpaa linjaa ja malliltaan myös todella nätti.

Libby-mekossa on Mini Samovaari kuosi ja se on fiilikseltään myös ihanasti kuuskytlukua.

Vanessa-mekossa on Hamppu-kuosi ja se on malliltaan puhtaan seitkylukulainen, juuri sellainen kellohihainen mekkoihanuus, jollaisia kaikilla naisilla taisi olla kesäisin vielä omassakin lapsuudessani. Itse pukisin tämän mekon ehdottomasti vyön kanssa.

Popcorn-takki on ohutta ja vedenpitävää polyamidia oleva sadetakki, jossa on Hattara-kuosi. Takki on tosi hauska, väljän a-linjainen, tätä tulisi varmasti käytettyä muulloinkin kuin sadesäällä.

Riikka-mallisessa laukussa toimii myös tosi kauniisti tuo Pieni Pioni-kuosi.

Roosa-kukkarolaukku Tattari-kuosissa on ihan superhauska, tykkäisin tästä kovasti, mutta mielestäni tämä on aika arvokas hinnaltaan (65€).

Aino-Maija Metsolan Tuppura-kuosi ja tämä ihana väritys, tykkään tosi paljon!!! 

 

Marimekko muuten esittelee kevät/kesä 2017-vaatemallistonsa Pariisin muotiviikolla tulevana sunnuntaina 2.10.2016, esittelyä voi seurata suorana lähetyksenä klo 14.30 alkaen Marimekon Facebook-sivuilla. Mallisto esitellään Pariisissa Suomen suurlähetystöön rakennetussa Marimekko-kodissa. Instagramissa ja Snapchatissa luvassa tunnelmia valmisteluista ja backstagelta. Odotan mielenkiinnolla miltä Marimekon ensi vuosi näyttää!

Kaikki kuvat lainattu Marimekon sivuilta.

Syksyinen mökkireissu

Viime viikonloppuna tehtiin syksyinen mökkireissu Vihtiin.  Lähdimme perjantaina illalla Helsingistä ja saavuimme sopivasti iltahämärän jo laskeuduttua. Grillailtiin ja istuttiin ulkona niin pitkään kuin tarkenimme. 

Lauantaina nukuttiin pitkään, heräiltyämme syötiin kunnon aamupalaa ja sen jälkeen lähdettiinkin metsään. Menomatkalla pistäydyimme Herrakuntatalon kyläkirppiksellä, jota pidetään kauniilla vanhalla koulurakennuksella. Paikallinen kyläyhdistys hankki talon aikoinaan ihan pilkkahinnalla ja kirppistoiminnalla rahoitetaan talon lämmityskustannuksia. Kirppis ei taida enää olla avoinna, mutta jatkaa varmasti toimintaansa taas ensi kesänä. Nuo hienot verhot olivat alakerran ikkunassa, paikka vaikutti sellaiselta, että olisi tosi mielenkiintoista päästä tutkailemaan mitä se pitää sisällään.

Kirppikseltä jatkettiin matkaa Konianvuoren luonnonsuojelualueelle, jossa olimme myös viime vuonna. Konianvuori saa nimensä jyrkästä kalliorinteestä, joka kohoaa 58 metriä viereisen Moksjärven pinnan yläpuolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että Konialle saa tosiaan kiivetä aika jyrkkääkin rinnettä pitkin, mutta ylhäällä kallion päällä paikka palkitsee upeilla maisemillaan. Metsä ympärillä saa elää täysin luonnontilassa ja se on muuten parhain mustikkapaikka, jonka olen koskaan nähnyt. Mustikoita oli vielä, ihan kelvollisen makuisiakin jopa. Puolukkaa löytyi vähemmän, sieniä en itse kerännyt kun en oikein osaa, mutta niitäkin saatiin. Pidimme evästauon kalliolla istuen ja evääthän nyt maistuvat ulkona aina ihan parhailta. Viihdyimme metsässä tunteja, kunnes alkoi tulla kylmä ja oli aivan liikaa hirvikärpäsiä.

Illalla mökillä laitettiin yhdessä ruokaa ja myöhemmin vielä saunottiin. Jos ensimmäisen yön nukuin vähän huonosti, metsässä rämpisen ja saunan päälle kyllä nukutti todella hyvin! 

Sunnuntaina herättiin ihanaan auringonpaisteeseen, oli mahtavaa tupsahtaa vain ulos nauttimaan auringosta. Aamubrunssin jälkeen tehtiin kävelylenkki, jolla nähtiin hevosia laitumella ja ihasteltiin luontoa. Takaisin kaupunkiin lähdettiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Oli rentouttava ja kaikin puolin mukava syksyinen mökkireissu, jota on ollut kiva fiilistellä tässä pitkin viikkoa.

Keräämistäni marjoista tein muuten marttahenkisesti piirakkaa sekä keitin mehua!

Sekalaista syyskuulta

Syyskuu ja alkusyksy on ollut mukavan toimeliasta ja kaunista aikaa. Olen taas keskittynyt omiin touhuihini, bloggaamisintoni on edelleenkin aika laiskaa. Kuvia otan nykyään pelkästään puhelimella ja sen varmasti huomaa. Mutta ei se ole nyt niin vakavaa, tässä blogissa ainakaan.

Kuun alussa kävin siis vanhempieni luona maalla pidennetyn viikonlopun verran. He lähtivät päiväreissuun ja pidin sen aikaa seuraa koiralle ja kollikissalle, kissa toki pärjäilee enemmänkin itsekseen mutta koira ei :D Sää oli muutoin kylmä ja kalsea, mutta kotiinlähtöpäivänä perinteisesti kirkastui, oli aurinkoista ja lämmintä. Tämä tapahtuu yleensä aina, jokseenkin huvittavaa kyllä. Vein kissoja valjaissa ulos ja haistelemaan syystuulia (ja syömään ruohoa). Illalla palattiin takaisin kotiin ja tyypit olivat kyllä väsyneitä, mutta iloisia.

 

Toin maalta ison kasan omenoita ja näköjään tein jonkun omenapiirakankin, joka muistaakseni onnistui ihan hyvin.

Sokoksella olen useampankiin otteeseen ihastellut suomalaisten designmerkkien omaa osastoa, se on mielestäni ollut oikein kiva lisä Sokoksen valikoimiin. Kuvat ovat kyllä vähän nuhruisia, esimerkiksi tuo Uhanan neuletuubihuivi on oikeasti kauniin vaaleanpunainen ja harmaa. Uhanan kesämalliston iloinen printti oli muuten ihan täys kymppi!

Syyskuu on siitä kivaa aikaa, että luonto on vielä rehevä ja kaunis ja jotkut kukatkin vielä kukkivat. Kuvan miekkalilja on Lapinlahden sairaala-alueen viereiseltä palstaviljelypaikalta, sitä on ollut ihana seurata iltalenkkien varrella keväästä syksyyn.

Kävin ensimmäistä kertaa Amos Andersonin museossa. Helsinki Noir-konseptinäyttely houkutteli paikalle, se on uudenlainen näyttelykonsepti, jossa katsoja pääsee osaksi rikosdraamaa. Tapahtumapaikkana on 1930-luvun lopun Helsinki. Näyttelyvieras saa luettavakseen pienen vihkosen, jossa tarina etenee numerojärjestyksessä siten, että numeroidut kohdat näyttelyssä visualisoivat tarinan tunnelmaa ja tapahtumapaikkoja. Näyttely on todella hienosti rakennettu ja kokonaisvaltainen elämys, jossa jännitys kyllä säilyy loppuun asti! Suosittelen tutustumaan Helsinki Noir-näyttelyyn, se on 9.1.2017 saakka. Muutoinkin Amos Andersonin museo on mielenkiintoinen paikka, jossa pääsi fiilistelemään sekä taidetta että kaunista kerrostalorakennusta klassisinen interiööreineen.

Loppuun vielä muutama kuva viime viikolta, yhdeltä kauniilta syyspäivältä jolloin kävelin ympäri Kalliota ja Eläintarhan lahtea.

Syyskuista kirppisonnea

Syyskuu on ollut tähän asti lämmin ja aurinkoinen, mutta tänään sain inspiraation siivota vaatekaapin  ja kesävaatteet, -kengät ja -laukut lähtivät siististi pakattuina varastoon. Vähitellen täytyy alkaa orientua syyspukeutumista kohti, vaikka tällainen välikausi on oikeastaan aika kiva. Vaatekaappiin on muutenkin ilmestynyt uusia asioita niin kirppikseltä kuin nettikauppojen loppualeistakin. Osa on myös lähtenyt kiertoon ja kirppikselle, tuntuu ainakin hetkellisesti siltä että vaatekaapissa on ihanan väljää.

Kirppisonni on taas ollut myötä ja olen tehnyt viime viikkoina superlöytöjä! Tässä tulee nyt esittelyyn osa, katsotaan jos saisi osan kuvattua myöhemmin. Pari viikkoa sitten olin viikonloppureissulla vanhempieni luona ja kävin pitkästä aikaa paikallisella kirppiksellä. Aluksi valikoima tuntui surkealta, mutta vähitellen kasasin ostoskoriini mitä hienompia juttuja. 

Ohut "keinosilkkinen" maksimekko (3€), jonka kuosissa oli nättejä lintuja. Ensin ajattelin käyttää tätä vielä nyt syksyllä, mutta pakkasinkin sen odottamaan ensi kesää kun pohdin ehdin käyttämään muitakaan syysmekkoja niin kovin usein. Kirjava "hapsuponcho" maksoi ehkä euron, ajattelin käyttää sitä suurena huivina, jahka säät kylmenevät. Marimekon tummansininen trikoomekko mustilla ohuilla raidoilla on Samu-Jussi Kosken suunnittelema, ja siitä on jo ehtinyt muodostua lempparimekko. Se ehtii tätä menoa kulahtaa pahasti, mutta toisaalta onhan se myös osoitus siitä, että kannatti sijoittaa hieman korkealta tuntunut 15€ trikoomekkoon.

Egyptiläisestä nahkalaukusta maksoin euron, sekin on ollut jo ahkerassa käytössä, koska on todella kätevän kokoinen ja mallinen muutenkin. Inkkarihenkinen kaulakoru oli 0,15€ ja sopii loistavasti mustan puseron kaveriksi. Samalta reissulta poimin vielä lasten lorukirjan veljenpoikaa varten sekä paksut legginsit, jotka jätin vanhempieni luokse, siellä kun tuntuu aina olevan kylmä ja tarvetta mukaville housuille. Naapurikunnan kirppikseltä löytyi myös muutama kiva juttu, mutta niistä lisää myöhemmin!

Jorinda ja Jorindel

Yksi lapsuuteni lempparisatukirjoista oli 17 satua lapsille, ei niinkään itse satujen vaan kirjan kuvitusten vuoksi. Kirjassa oli 17 satua ja kuvitustyylistä päätellen kaksi tai kolme eri kuvittajaa. Kirjan vaikuttavin satu oli Jorinda ja Jorindel. Se oli synkkä, pelottavakin kertomus, jota melankoliset, mutta kauniit kuvitukset vain tehostivat. Näin painajaisia valkotukkaisesta noidasta ja hänen kellaristaan ja muistan yhteen aikaan pelänneeni mennä lapsuudenkotini kellariin, johon myös johtivat jyrkät kiviportaat, juurikin tuon sadun takia. Kaikesta huolimatta ihailin sadun kuvitusta ja edelleenkin se näyttää todella hienolta. On kovin harmillista, ettei kuvittajan nimeä ole mainittu kirjassa enkä löytänyt netistäkään mitään tietoa vaikka kuinka koitin googletella.

Jorinda ja Jorindel on alunperin Grimmin veljesten tarinoita, se selittäneekin sadun "synkkyyttä". Kuvittaja tuntuu halunneen korostaa tätä ja ylipäätään on selkeää, että tähän kuvitukseen on laitettu runsaasti aikaa ja vaivaa, niin hienovireinen ja upeasti toteutettu se on. Olen aina miettinyt, miksi satu loppuu kuvaan taittuneesta kukasta - voi olla, että kuvittajalla oli useampia kuvia loppua varten, mutta ne on supistettu joko kirjapainossa tai sitten kustantajan toimesta. Olisipa hauska tietää kuvittajan nimi ja hänen tarinansa! Niin suuri vaikutus hänellä on kuitenkin minuun ja varmasti moneen muuhun lapseen ollut. Jos joku tietää tai arvaa, niin kertokaahan ihmeessä!