Yksi lapsuuteni lempparisatukirjoista oli 17 satua lapsille, ei niinkään itse satujen vaan kirjan kuvitusten vuoksi. Kirjassa oli 17 satua ja kuvitustyylistä päätellen kaksi tai kolme eri kuvittajaa. Kirjan vaikuttavin satu oli Jorinda ja Jorindel. Se oli synkkä, pelottavakin kertomus, jota melankoliset, mutta kauniit kuvitukset vain tehostivat. Näin painajaisia valkotukkaisesta noidasta ja hänen kellaristaan ja muistan yhteen aikaan pelänneeni mennä lapsuudenkotini kellariin, johon myös johtivat jyrkät kiviportaat, juurikin tuon sadun takia. Kaikesta huolimatta ihailin sadun kuvitusta ja edelleenkin se näyttää todella hienolta. On kovin harmillista, ettei kuvittajan nimeä ole mainittu kirjassa enkä löytänyt netistäkään mitään tietoa vaikka kuinka koitin googletella.
Jorinda ja Jorindel on alunperin Grimmin veljesten tarinoita, se selittäneekin sadun "synkkyyttä". Kuvittaja tuntuu halunneen korostaa tätä ja ylipäätään on selkeää, että tähän kuvitukseen on laitettu runsaasti aikaa ja vaivaa, niin hienovireinen ja upeasti toteutettu se on. Olen aina miettinyt, miksi satu loppuu kuvaan taittuneesta kukasta - voi olla, että kuvittajalla oli useampia kuvia loppua varten, mutta ne on supistettu joko kirjapainossa tai sitten kustantajan toimesta. Olisipa hauska tietää kuvittajan nimi ja hänen tarinansa! Niin suuri vaikutus hänellä on kuitenkin minuun ja varmasti moneen muuhun lapseen ollut. Jos joku tietää tai arvaa, niin kertokaahan ihmeessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti