Syyskuun toinen ja nyt ollaankin jo virallisesti syksyssä! Tuntuu oudolta, onneksi ulkona on vielä ihanan kesäistä, mutta ehkä tässä vähitellen alkaa päästä itsekin enemmän syysfiiliksiin.
Viikko sitten kävin katsomassa Rut Bryk: Taikalaatikko -näyttelyn Espoon Emmassa ja tykkäsin siitä kovasti! Jos joku ei ole vielä näyttelyä nähnyt, nyt kannattaa pitää kiirettä, sillä näyttely on avoinna enää tämän viikonlopun ajan!
Rut Bryk (1916-1999) haaveili nuoruudessaan arkkitehdin ammatista, mutta kouluttautui graafikoksi. Hänet kutsuttiin Arabian tehtaan taideosastolle harjoitteluun, kun taideosaston johtaja Kurt Ekholm näki Brykin töitä Taidehallin näyttelyssä 1942. Bryk ei ollut koskaan tehnyt keramiikkaa, mutta onnistui luomaan kauniita teoksia, jotka olivat ikäänkuin taidegrafiikkaa keramiikalle maalattuna. Aiheet olivat sieviä ja tavallaan juuri sodanjälkeiseen aikaan sopivia. Bryk kehittyi työskennellessään Birger Kaipiaisen opissa ja alkoi pian saada töihinsä vahvempaa omaa ilmaisua. Hän siirtyi muotoonsa leikattuihin laattoihin, joille hän kaiversi aiheensa ja ne lasitettiin. Pinnasta tuli elävä ja värisävyistä syviä, jopa tummia.
Esittävyydestä Bryk siirtyi kohti seuraavaa vaihettaan, jossa hän yhdisteli eri muotoisia kaakelimaisia pieniä paloja reliefeiksi. Kirkkaat värisävyt saivat seurakseen mustaa ja valkoista. Teokset olivat enimmäkseen abstrakteja, erittäin moderneja ja 1960-luvulla myös hyvin trendikkäitä. Myöhemmin Brykin tyyli hiotui muutamien värisävyjen käytöstä kohti täydellisen valkoista pintaa. Teosten ydin oli pinnan struktuurissa, kuvioinnissa ja siihen osuvassa valossa.
Emman näyttely on koottu hienoksi kokonaisuudeksi, joka etenee Brykin taiteilijanuran alusta loppuun. Brykin kehityskaari on vahvasti esillä ja teoksista on muodostettu hienoja kokonaisuuksia. Aluksi ihastuu Brykin kädenjälkeen piirtäjänä ja kuvittajana, sitten hänen uskomattoman kauniiseen värimaailmaansa ja sympaattisiin hahmoihinsa. Esittävyydestä edetään abstraktimpaan suuntaan, kiinnostus pysyy väreissä, mutta ihastus on nyt muotojen yhdistelmissä ja pienten kaakelipalojen mosaiikeissa. Väreistä siirrytään mustaan ja lopuksi valkoinen kausi, joka tuntuu kertovan jotain olennaista taiteilijan sisimmästä. Näyttely on niin aistihermoja kutkuttava, hieno, kaunis, kiinnostava ja raikas, että olen fiilistellyt sitä mielessä koko viikon ajan.
Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo (Helsingistä pääsee Kampista kätevästi bussilla!)
avoinna tänään perjantaina klo 19 asti (ilmaisilta 17-19!)
lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti