Katsoin viime jouluna Ylen Areenasta erittäin mielenkiintoisen kolmiosaisen dokkarin Astrid Lindgrenistä. Ruotsin kuuluisin satutäti oli toki tuttu, mutta elämänkerrallinen dokkarisarja osoitti, etten oikeastaan tiennyt Lindgrenin henkilökohtaisesta elämästä oikein mitään. Astrid Lindgrenistä kertova elämänkertakirja Tämä päivä, yksi elämä on ollut lukulistallani jo tovin ja ilokseni sainkin sen aika nopeasti kirjaston lainausjonosta. Dokkarin nähneenä kirja ei varsinaisesti tarjonnut mitään mullistavaa, mutta syvensi tietoa siitä, millainen ihminen Astrid Lindgren oli ja miten koskettava, traaginenkin ja siksi niin mielenkiintoinen elämä hänellä olikaan.
Astrid Eriksson syntyi 1907 ja eli onnellisen lapsuutensa Vimmerbyssä, Ruotsissa. Nuori Astrid oli utelias ja vilkas tyttö, joka osoitti jo kouluaikana erityisen kirjallisen lahjakkuuteensa. Myöhemmin hänet pestattiin juuri kirjoituskykyjensä vuoksi harjoittelijaksi paikallislehteen ja hän menestyikin tehtävässään hyvin. Paikallislehden päätoimittaja kuitenkin ihastui palavasti nuoreen naiseen ja heidän välilleen syntyi romanssi, jonka seurauksena Astrid tuli raskaaksi. Tapaus oli skandaali monella tavoin ja lopulta juuri 19 vuotta täyttänyt nuori nainen synnytti poikansa Tanskassa, jonne Lasseksi ristitty vauva jäi ensimmäisiksi elinvuosikseen sijaisperheeseen asumaan. Onnettomien tapahtumien murtama Astrid työskenteli Tukholmassa ja kävi tapaamassa poikaansa, kun vain pystyi. Töidensä lomassa hän tapasi myös tulevan miehensä Sture Lindgrenin. Lassesta tuli myöhemmin pariskunnan yhteinen poika ja perhe täydentyi myöhemmin Karin-tyttärellä. Lindgrenit viettävät onnellista perhe-elämää ja asettuivat asumaan Dalagatanin asuntoon, jossa Astrid Lindgren eli ja työskenteli elämänsä loppuun asti.
Lassen syntymän ja ensimmäisten elinvuosien tapahtumien sanotaan vaikuttaneen Lindgrenin tuotantoon ja kiinnostukseen lasten maailmaa kohtaan vahvasti. Hänen saduissaan seikkaili isättömiä poikia ja orpolapsia, joiden elinolosuhteet eivät olleet kehuttavat. Toisen maailmansodan aikaan Lindgren työskenteli tiedustelupalvelussa, lukien salaa ihmisten kirjeenvaihtoa ulkomaille. Hän piti sotapäiväkirjaa, jossa käsiteltiin sodan kulkua uutisvälineiden kautta, mutta myös sen vaikutuksia arkielämään. Lindgren kirjoitteli tuolloin myös pieniä tarinoita, joita julkaistiin lehdissä. Astrid oli ollut kiinnostunut lastenkasvatuksesta myös psykologisella tasolla, opiskeli ja luki aiheeseen liittyen ja omasi moderneja ajatuksia lastenkasvatuksesta, mutta tärkeimpänä hänellä oli taito samaistua lapsen maailmaan.Hänen oma, hauska ja tapahtumarikas lapsuuteensa olikin suuri innoittaja hänen kirjailijanurallaan.
Peppi-tarinat saivat alkunsa, kun Lindgren kertoi satuja sairaana olleelle tyttärelleen ja kirjoitti ne myöhemmin puhtaaksi, saaden ajatuksen tarjota niitä kustantamolle. Peppi oli äidin ja tyttären yhteinen satuhahmo, joka ikäänkuin syntyi tyhjästä, molempien mielikuvituksissa. Peppi oli heti välitön menestystarina ilmestyttyään. Pepissä oli sellaista voimaa, joka tuntui lumoavan kaikki lapset. Lindgren kirjoitti Peppi-tarinasta myös näytelmän ja myöhemmin sarja täydentyi muilla Peppi-kirjoilla. Peppi siis aloitti Lindgrenin menestyksessään kirjailijanuran, joka laajeni myös näytelmien ja televisiosarjojen kirjoittamiseen. Lindgren työskenteli pitkään myös osa-aikaisesti kustannustoimittajana, vaikuttaen näin myös muihin aikansa lastenkirjailijoihin ja julkaistaviin satuihin.
1970-luvulta lähtien Lindgren otti kantaa myös yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikkaan. Juttu sai alkunsa, kun Lindgren kirjoitti sadun muodossa olevan mielipidekirjoituksen, joka pohjautui hänen omaan kokemukseen siitä, miten häntä verotettiin aivan liikaa. Lopulta koko juttu vaikutti jopa tuleviin vaaleihin, kaataen hallituksen vallitsevan puoluejärjestyksen. Myöhemmin Lindgren otti kantaa niin tuotantoeläinten oikeuksiin kuin auttoi monia hädässäolevia ihmisiä, niin henkisesti kuin konkreettisesti antamalla heille rahaa.
Astrid Lindgren oli rakastettu kirjailija ja mielipidevaikuttaja, selkeästi osa ruotsalaista kansallista identiteettiä. Astrid Lindgren kuoli kotonaan tammikuussa 2002 ja hänen kuolemansa oli suuri kansallinen, mutta myös kansainvälinen suru. Astrid Lindgrenin tuotanto ilahduttaa aina ja varmasti monia tuleviakin sukupolvia. Kukapa ei rakastaisi Peppiä, Eemeliä, Katto Kassista, Lottaa, Melukylän ja Saariston lapsia, Mioa, Leijonan veljeksiä ja Ronjaa - vain muutamia mainitakseni. Jens Andersenin kirjoittama Tämä päivä, yksi elämä on mielenkiintoista luettavaa vaikkapa joulunpyhiksi, suosittelen lämpimästi.
Peppi-tarinat saivat alkunsa, kun Lindgren kertoi satuja sairaana olleelle tyttärelleen ja kirjoitti ne myöhemmin puhtaaksi, saaden ajatuksen tarjota niitä kustantamolle. Peppi oli äidin ja tyttären yhteinen satuhahmo, joka ikäänkuin syntyi tyhjästä, molempien mielikuvituksissa. Peppi oli heti välitön menestystarina ilmestyttyään. Pepissä oli sellaista voimaa, joka tuntui lumoavan kaikki lapset. Lindgren kirjoitti Peppi-tarinasta myös näytelmän ja myöhemmin sarja täydentyi muilla Peppi-kirjoilla. Peppi siis aloitti Lindgrenin menestyksessään kirjailijanuran, joka laajeni myös näytelmien ja televisiosarjojen kirjoittamiseen. Lindgren työskenteli pitkään myös osa-aikaisesti kustannustoimittajana, vaikuttaen näin myös muihin aikansa lastenkirjailijoihin ja julkaistaviin satuihin.
1970-luvulta lähtien Lindgren otti kantaa myös yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikkaan. Juttu sai alkunsa, kun Lindgren kirjoitti sadun muodossa olevan mielipidekirjoituksen, joka pohjautui hänen omaan kokemukseen siitä, miten häntä verotettiin aivan liikaa. Lopulta koko juttu vaikutti jopa tuleviin vaaleihin, kaataen hallituksen vallitsevan puoluejärjestyksen. Myöhemmin Lindgren otti kantaa niin tuotantoeläinten oikeuksiin kuin auttoi monia hädässäolevia ihmisiä, niin henkisesti kuin konkreettisesti antamalla heille rahaa.
Astrid Lindgren oli rakastettu kirjailija ja mielipidevaikuttaja, selkeästi osa ruotsalaista kansallista identiteettiä. Astrid Lindgren kuoli kotonaan tammikuussa 2002 ja hänen kuolemansa oli suuri kansallinen, mutta myös kansainvälinen suru. Astrid Lindgrenin tuotanto ilahduttaa aina ja varmasti monia tuleviakin sukupolvia. Kukapa ei rakastaisi Peppiä, Eemeliä, Katto Kassista, Lottaa, Melukylän ja Saariston lapsia, Mioa, Leijonan veljeksiä ja Ronjaa - vain muutamia mainitakseni. Jens Andersenin kirjoittama Tämä päivä, yksi elämä on mielenkiintoista luettavaa vaikkapa joulunpyhiksi, suosittelen lämpimästi.
P.s. Astrid Lindgren oli myös tyylikäs pukeutuja ja osasi poseerata kuvissa. Olisipa hänen tyylitajuaan käsitelty kirjassa enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti