Huhtikuun neljäs.
Ajattelin ensin, jos ilmaannun paikalle vaivihkaa ja takavasemmalta, kirjoittelemaan kirppislöydöistä ja vaikkapa fiilistelemään kevättä, mitäänä sen ihmeempiä kertomatta tai selittelemättä. Tämä vuosi on ollut kyllä blogihistoriani surkein tähän saakka. Bloggaaminen on ollut todellakin hattuhyllyllä, poissa silmistä, autuaasti pölyttymässä. Mutta olen minä tätä ajatellut, paljonkin ja kaivannut myös. Alkuvuosi oli vain niin tekemistä täynnä. Jossain vaiheessa alkoi kevättalvelle tyypillinen unettomuus ja levottomuus, joka maaliskuussa sitten kostautuikin jonkinlaisena väsähtämisenä. Väsytti koko ajan ja vähän kaikki. Ei oikein huvittanut mikään. Kuun puolivälissä kävin työhaastattelussa, paikkaan johon olin hakenut vähän spontaanisti ja sen kummemmin ajattelematta. Jännitin tottakai. Seuraavana päivänä vein toisen kissan suunniteltuun hammashoitoon ja se vasta jännittikin. Homma onnistui oikein hyvin - mutta kissan toipuminen ei. Jouduin kiikuttamaan kaverin uudestaan lekurille vatsavaivojen ja syömättömyyden takia. En ollut nukkunut kuin pätkissä päiväkausiin ja stressasin itseni ihan solmuun, kissanihan ovat minulle äärimmäisen rakkaita ja tärkeitä ja siihen päälle sitten vielä kaikki muu. Olin hetken ihan todella väsynyt ja tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Sanoin sen ensimmäistä kertaa ääneen, siis että nyt olen tosi väsynyt. Ehkä juuri se helpotti asiaa, koska sen jälkeen asiat alkoivat sujua paremmin. Kissa sai lääkärissä nesteytystä ja lääkkeitä sekä todettiin muuten terveeksi. Se alkoi syömään ja toipui vauhdilla. Sain töitä, ei nyt ehkä ensisijaisesti sitä mitä haluaisin tehdä, mutta määräaikaisesti jotain kuitenkin. Vierailin viikon verran maalla porukoilla, nukuin univelkoja pois, leivoin, saunoin, kiersin ahkerasti kaikki lähiseutujen kirppikset ja tein käsitöitä. Palattuani kotiin nukuin jo paremmin ja fiiliksetkin olivat korkeammalla.
Pieni kuvakooste maaliskuulta. Yksi viikko meni kissasta huolehtimiseen ja toinen landella, mutta siinä sivussa ehdin teemabileisiin punaisessa peruukissa, ranskan kurssille, Tanssii tähtien kanssa -livenauhoituksen yleisöön, monelle kirppikselle, kässykerhoilemaan, Marimekon ysmyille ja sanomaan ihan viimeiset heipat vanhalle kodille Kalliossa, jonka sisäpihalta tuo hieno seinämaalaus on. Minun jälkeeni siihen muutti ystäväni ja nyt hän muutti uuteen kotiin tulevan putkirempan tieltä. Tuo asunto oli lähes 11 vuotta olemassa minulle, joten täytyihin sitä vielä käydä moikkaamassa. Onnellinen on se joku, joka siihen rempan jälkeen muuttaa asumaan.
Että sellainen maaliskuu! Tästä tuli nyt jonkinlainen vuodatus, mutta ehkä se tekee välillä hyvää. Kaveripiiristä on jo ehditty toivoa kirppislöytöpostauksia ja sitä matskua on tulossa. Toivottavasti tässä kuussa ehdin useammin tänne blogiin, kuin koko alkuvuonna yhteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti