Tallinnassa

Elokuun alkupuolella kävin pitkästä aikaa Tallinnassa päiväreissulla. Lähtö oli aikaisin aamulla, mutta sitten maissa saikin viettää kymmenisen tuntia. Sää oli ihanan aurinkoinen ja tosi lämmin, kunnon kesäpäivä siis.

Kävimme ystäväni kanssa Karnaluksissa ja yhdessä kangaskaupassa. Tallinnassa näytti olevan nyt todella monia kangaskauppoja ja käsityö- sekä korutarvikkeita myyviä liikkeitäkin useita verrattuna Helsingin tarjontaan. Näistä ajattelin postailla vähän erikseen lisää. Kävelimme keskustaa kohti. Tykkään Tallinnassa ihan hirveästi siitä, että sen katukuva on niin vaihtelevaa: on vanhoja kauniita taloja ja niiden seurana yhtäkkiä jokin ultramoderni rakennus, jossa on kuitenkin jotain tyylillisesti tosi jännää. Kaupungissa tunnutaan myös rakastavan näitä molempia ulottuvuuksia - vanhaa ja uutta rinta rinnan. Kävelymatkallamme poikkesimme myös Humanassa, tämä liike taisi olla nimenomaan keskittynyt vintageen.
 

Keskikaupungilla kiertelimme aikamme muutamissa kaupoissa, tein hankintoja yhdessä taidetarvikeliikkeessä ja kävimme Créme de la créme -parfyymiliikkeessä nuuhkimassa muodikkaita niche-tuoksuja.

Parfumeria on siis keskittynyt vain laadukkaisiin ja hieman erikoisempiin tuoksuihin. Sisustukseltaan se on todella tyylikäs ja hintatasoltaan - noh, supertyylikäs! Tuoksuja oli niin moneen lähtöön, mutta mieleen jäi ihana ruusuntuoksu sekä puhdas jasmiinin tuoksu, joka oli huumaava.

Ketjumuotiliikkeistä poikkesimme vain Massimo Duttilla, josta ystävä hankki kuumaan päivän sopivamman puseron sekä minun toiveestani River Islandilla, jonka muistin kivaksi kaupaksi. Yhtä ihanaa hippihelymokkalaukkua haikailin, mutta onneksi jätin sen kuitenkin ostamatta.

Syömään menimme vanhaan kaupunkiin. Päädyimme jollekin kivalle terassille, josta sai ihan kohtuuhinnalla kohtuullista ruokaa (yllättäen ravintolan nimi ei jäänyt mieleen) ja ruuan jälkeen menimme kahville somaan Pierre's Chocolaterie'en. 

Paikka oli tunnelmallisella sisäpihalla, sisustettu erilaisilla vanhoilla esineillä ja tekstiileillä boheeminen vanhaan pariisilaiseen tunnelmaan ja sen valikoimaan kuului mm. ihanan tuhtia suklaakakkua, jota en jaksanut syödä loppuun asti!!! Sinne täytyyn päästä ehdottomasti uudelleen. Ainoa miinus olivat huonosti käyttäytyvät urpot suomalaisturistit, joiden käytöstä ei voinut kuin häveten kuunnella sivusta. (Huom! Kuvissa näkyvät henkilöt eivät liity tapaukseen!)

Matkasuunnitelmassa oli käydä Telliskiven alueella, mutta skippasimme sen ja jäimme kuljeskelemaan vanhaan kaupunkiin, joka olikin erittäin hyvä idea. Oli ihanaa kulkea ja ihastella pastellinvärisiä taloja kauniine yksityiskohtineen. Turistimassoja oli joka paikassa, eniten pääkaduilla, mutta sivukujilla oli ihanan rauhallista.

Poikkesimme Aleksanteri Nevskin katedraalissa, joka on yhtä upea niin ulkoa kuin sisältä. Sisällä oli käynnissä jokin ortodoksinen iltamessu. Vahva suitsukkeiden ja mehiläisvahatuohusten tuoksu, katosta alas lankeava iltapäivän kirkas valo ja uskonnollinen, itselle vieras rituaali liturgisen laulannan säestämänä, johon paikalliset osallistuvat ja jota turistilaumat ihmettelevät - tunnelma oli hyvin mieleenpainuva.

Kävimme vielä Piiskopin näköalapaikalla, johon olen jostain syystä kovin tykästynyt. Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran paljon, että lähdimme vähitellen takaisinpäin kohti satamaa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan reissu oli jotenkin todella onnistunut ja tosi ihana. Tykkään Tallinnasta kaupunkina aina vain enemmän, joskus olisi taas kiva päästä sinne useammaksi päiväksi. Olisi ihanaa myös tonkia kangaskauppoja ja käsityöliikkeitä pidemmän kaavan mukaan. Inspiroivia juttujahan kaupungista löytyy joka lähtöön.

Mathildedal

Muutama viikko sitten oli fiilis, että pitäisi päästä pois kaupungista, vähän uusiin maisemiin. Ystävän ehdotuksesta päädyimme kesäpäiväretkelle Mathildedalin ruukkikylään.

Mathildedalin ruukkikylä sijaitseen Teijon kansallispuistoalueen kyljessä, lähin kaupunki on Salo. Se on oiva kulttuurikohde, jossa vanhat ruukkirakennukset kertovat alueen pitkästä historiasta, mutta toimivat nykyajan ihmisille myös kuriositeettina kauniin luonnon keskellä. 

Alueen historia ulottuu aina 1600-luvulle asti. Viktor Zebor Bremer perusti ruukkitehtaan 1852 ja nimesi kylän vaimonsa mukaan Mathildedaliksi. Mathildedalin ruukkitehdasalue koostuu kuudesta rakennuksesta, vanhin niistä on 1700-luvun lopulta. Bremerin myötä ruukki erikoistui raudan tuotantoon ja tuotantoa jatkettiin aina vuoteen 1901 asti. 1900-luvulla ruukissa valmistettiin maatalouskoneita ja -laitteita, vuosisadan puolivälissä siellä koottiin moottoreita ja purettiin laivoja. Tehdas on toiminut myös autoalan kokoonpanotehtaana. Valimo tuotti raidevaihteita ja -risteyksiä. Mathildedalin ruukin teollinen toiminta päättyi 1978. Vuosisatojen aikana se ehti toimia satojen ihmisten työpaikkana ja ruukin oma museo esittelee sen teollisuustoimintaa kautta aikojen. 1980-luvun lopulla alueesta puuhattiin matkailukeskusta. 1990-luvun lama ajoi hankkeet konkurssiin ja alue oli käytännössä autiona melkein 25 vuotta, kunnes vuodesta 2003 lähtien sitä on kehitetty sen nykyiseen muotoon, jossa se toimii sekä kulttuurikohteena, mutta myös taas työpaikkana.

Vanhoissa, rouhean kauniissa teollisuusrakennuksissa on modernia toimintaa, kuten käsityöläispuoteja, antiikkia, ravintoloita, kahviloita sekä alpakkakehräämö tehtaanmyymälöineen. Tehdasrakennuksessa toimii myös vuokrattava juhlatila, joka oli meidän siellä käydessämme sen verran auki, että ehdimme kurkistaa ovelta sisälle. Näytti aivan ihanalta! Kylänraitti on jännä yhdistelmä ikäänkuin suurta, luonnontilassa olevaa puistoa, jossa vanhat ja täysin modernit talot ovat vierekkäin.

Kiersimme lähes kaikki paikalliset puodit läpi. Second chance -vaatemerkin ja PetriS chocolate roomin yhteinen puoti oli tosi nätti. Second chancen oma mallisto sekä muiden merkkien tuotteet oli selkeästi valikoitu paikan henkeä ja tyyliä ajatellen. Artesaanimeininkiin sopivat myös käsintehdyt suklaat, jotka muuten jotenkin jännästi unohdimme, vaikka niiden äärelle piti palata myöhemmin!

Alpakat laidunsivat kylätien varrella olevissa aitauksissaan sekä kehräämörakennuksen takana. Sympaattisia eläimiä, jotka näyttävät jotenkin hassuilta suomalaisessa luontoympäristössä pitkine, taipuisine kauloineen. Ne tuijottivat suurilla silmillään, mutta tuijottelijoihin tuttuneina jatkoivat vain reteästi omia touhujaan - hengailua ja syömistä siis.

Kehräämössä on omaa pientuotantoa eli lankoja ja erilaisia tekstiilituotteita, asusteita ja vaatteita. Ruukin kehräämön sivuihin voi tutustua täällä.

 Kylätiellä oli vanhoja katulamppuja, jotka toivat mieleen Narnian. 

Kylästä löytyy myös oma pienpanimo sekä leipomo, jonka puodissa kävimme. Ravintola Terhon takaterassi oli todella hauskasti ja ajatuksella ajan henkeen laitettu.

Hauska retkikohde tämä Mathildedal! Suosittelen lämpimästi. Kävimme vielä Salon keskustassa vohvelikahveilla ja pyörimässä kaupoissa. Salossa on ilmeisesti hyvä kirppistarjonta, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.

Ajattele paikkaa, joka tekee onnelliseksi

Viime kesänä se jäi jotenkin välistä, en käynyt siellä kertaakaan. Tänä kesänä sinne oli päästävä, vaikka edes kerran. 

Tietenkin juuri silloin, kun lämpöasteet ovat yli kahdenkymmenen, aurinko paistaa ja lautoille joutuu jonottamaan, jotkut jopa toista tuntia. Mutta sitten kun sinne pääsee, lautalta maihin, vaaleanpunaisesta muurista sisälle, mukulakiviteille, saaren toiseen päähän aina rantakallioille saakka. Sinne, mistä suuret laivat lipuvat ohi ja niiden jälkeen tulevat valtavat aallot, rantaan tyrkyävät vaahtopäät. Lokit luonnollisessa olotilassaan. Merta niin kauas kun jaksaa katsoa, sileät ja lämpimät kalliot paljaiden jalkojen alla.

Eväät maistuvat siellä paremmilta, tekee mieli piirtää, vaikkei ole tehnyt mieli tehdä niin viikkokausiin. Mereen on pakko päästä uimaan, vaikka vesi on kylmää ja rannat kalliot niin liukkaita, ettei tiedä miten sinne veteen pääsisi.

Muutama tunti, sitten matka saaren läpi takaisin lauttarantaan.

Tunnen ihmisen, joka asuu siellä. Kesäisin turistit ovat kuulemma riesa. Aina tuulee. Taloissa on hometta. Asunnoissa kummittelee. Palvelut ovat mantereella. Mutta ne ihmiset ja se kylämäinen tunnelma. Hän ei aio muuttaa pois sieltä koskaan. 

Illalla sanon, että olipa kiva päivä. Olen onnellinen. Sanovat, että kun ahdistaa, pitäisi ajatella paikkaa, joka tekee onnelliseksi. Mielikuvamatkailla. Kotona tuijotan tuhruisia puhelinkuvia ja huokailen sydän sykkyrällä. Olipa taas yhtä ihanaa.
Ihana Suomenlinna.

Kesän kirppislöytöjä

Kirppistelyä en ole hylännyt kesälläkään ja ajattelinpa nyt koostaa juttuja, joita olen löytänyt tässä useamman kuukauden aikana. 

Kosmetiikka on sellainen vähän kyseenalainen juttu kirppishankinnoissa. Keväällä onnistuin kuitenkin löytämään uusia ja käyttämättömiä meikkejä muutamaankin otteeseen. Luulisin, että nämä ovat joko kosmetiikkaharrastajien, -bloggaajien tai -myyjien kirppispöydistä, koska ostin näitä ihan pilkkahintaan. Yläkuvassa näkyvät jutut ostin 1€/kpl - pöydässä oli muitakin tuotteita, joista sitten valkkasin nämä. Erityisesti meikit ja sudit ovat olleet lemppareitani ja käytössä päivittäin, mutta kynsilakkojakin olen ehtinyt kokeilla. Alakulman kuvan meikit taas olivat jaettu pariin yhteishinnoiteltuun pussukkaan, jotka taisivat olla jotain 6€ kappalehintaa. Muutamat tuotteet annoin eteenpäin ystäville, loput ovat omassa käytössä. Kukallinen tarjotin on myös keväinen kirppislöytö ja iloitsin myös ranskan sanakirjasta, joka tulee tarpeeseen kieliopinnoissani.

Muita kuvissa näkyviä juttuja ovat parit korvikset (kukkakorvikset ovat H&M:n alesta, mutta sopivat mielestäni asetelmaan), puistokirppikseltä ilmaiseksi saatu soma lautanen, viime Siivouspäivänä löydetty huivi sekä pari laukkua. Harmaa on 2or+by Yat-merkin pikkuinen laukku, jossa on hauska violetti vuorikangas sekä kekseliäitä yksityiskohtia. Vanha ruskea hipahtava olkalaukku on taas ollut tämän kesän suosikki, olen käyttänyt tätä arkena paljon. Siitä taisin maksaa jopa 7€ ja harkitsin jo yhdessä vaiheessa, pitäisikö se laittaa kiertoon. Yhtenä päivänä sitten kuitenkin otin sen käyttöön ja havaitsin, että tämähän on ihan loistavan kokoinen ja oloinen laukku muutenkin.

Vansin leoparditennareita himoitsin kovasti aikoinaan, en kuitenkaan raaskinut ostaa. Nyt maksoin käytetyistä, mutta ihan hyväkuntoisista tossuista vitosen. Koko on vähän liian suuri, en muistanut miten jenkkikokotaulukko muuntautuu eurokokoisiksi, mutta onneksi se nyt ei tennareissa niin haittaa. Conversen ruosteenvärisistä tossuista maksoin kai kympin, olivat ihan priimakunnossa ja värihän on tosi nätti myös.

Pinkit Gaborin rusettimokka-avokkaat maksoivat myös vitosen. Näiden väri on aivan ihana, tyyliin puhdas magenta. Samalta reissulta löytyi myös Longchampin pikkulaukku, josta maksoin 2€. Minulla on toinen Longchampin olkalaukku, josta olen maksanut aikoinaan 3€ ja olen käyttänyt sitä niin paljon, että se on tällä hetkellä jäähyllä, jotta se kestäisi hieman pidempään. Pointti on kuitenkin siinä, ettei kummassakaan näissä ole tämän päivän lonkkareille tyypilliset vetoketjuvetimet. Edellisen laukun myötä googletin ja löysin saman laukun, samoilla vetoketjuilla ja yksityiskohdilla ja laukun pitäisi olla ihan aito, mutta vain tosi vanhaa mallia. Sinisessä pikkulaukussa samat yksityiskohdat ja selkeästi samaa tekoa, vanha siis tämäkin. 

Minikasvihuone oli pitkään harkinnassa, mietin että se olisi kätevä sellaisille kasveille, jotka haluan pitää poissa kissojen suiden ulottuvilta. Jäi kuitenkin vielä ajatuksiin hautumaan, kunnes tämä maalaisromanttinen yksilö tuli vastaan kirppiksellä. Ostin ja olen tykännyt tästä tosi paljon, ulkoisesti näyttää tosi somalta ja kasvattelen siellä tällä hetkellä basilikaa - kaktusten lisäksi. Minikasvihuonemaksoi 15€ ja on lasiseinäinen, joten painaa sen verran että käy myös hyvästä ikkunastopparista.

Tällaisia tällä kertaa! Tietenkään ihan kaikki kesän kirppislöydöt eivät ole tässä, ehkä joitain voisi mainita erikseen vielä myöhemminkin. We'll see. Mutta muistakaa Siivouspäivän kirppisparatiisit 19. elokuuta eli ensi viikon lauantaina! Itse olen silloin harmillisesti töissä, mutta eiköhän sitä ehdi kirppistelemään taas myöhemminkin.