Muutama viikko sitten oli fiilis, että pitäisi päästä pois kaupungista, vähän uusiin maisemiin. Ystävän ehdotuksesta päädyimme kesäpäiväretkelle Mathildedalin ruukkikylään.
Mathildedalin ruukkikylä sijaitseen Teijon kansallispuistoalueen kyljessä, lähin kaupunki on Salo. Se on oiva kulttuurikohde, jossa vanhat ruukkirakennukset kertovat alueen pitkästä historiasta, mutta toimivat nykyajan ihmisille myös kuriositeettina kauniin luonnon keskellä.
Alueen historia ulottuu aina 1600-luvulle asti. Viktor Zebor Bremer perusti ruukkitehtaan 1852 ja nimesi kylän vaimonsa mukaan Mathildedaliksi. Mathildedalin ruukkitehdasalue koostuu kuudesta rakennuksesta, vanhin niistä on 1700-luvun lopulta. Bremerin myötä ruukki erikoistui raudan tuotantoon ja tuotantoa jatkettiin aina vuoteen 1901 asti. 1900-luvulla ruukissa valmistettiin maatalouskoneita ja -laitteita, vuosisadan puolivälissä siellä koottiin moottoreita ja purettiin laivoja. Tehdas on toiminut myös autoalan kokoonpanotehtaana. Valimo tuotti raidevaihteita ja -risteyksiä. Mathildedalin ruukin teollinen toiminta päättyi 1978. Vuosisatojen aikana se ehti toimia satojen ihmisten työpaikkana ja ruukin oma museo esittelee sen teollisuustoimintaa kautta aikojen. 1980-luvun lopulla alueesta puuhattiin matkailukeskusta. 1990-luvun lama ajoi hankkeet konkurssiin ja alue oli käytännössä autiona melkein 25 vuotta, kunnes vuodesta 2003 lähtien sitä on kehitetty sen nykyiseen muotoon, jossa se toimii sekä kulttuurikohteena, mutta myös taas työpaikkana.
Vanhoissa, rouhean kauniissa teollisuusrakennuksissa on modernia toimintaa, kuten käsityöläispuoteja, antiikkia, ravintoloita, kahviloita sekä alpakkakehräämö tehtaanmyymälöineen. Tehdasrakennuksessa toimii myös vuokrattava juhlatila, joka oli meidän siellä käydessämme sen verran auki, että ehdimme kurkistaa ovelta sisälle. Näytti aivan ihanalta! Kylänraitti on jännä yhdistelmä ikäänkuin suurta, luonnontilassa olevaa puistoa, jossa vanhat ja täysin modernit talot ovat vierekkäin.
Kiersimme lähes kaikki paikalliset puodit läpi. Second chance -vaatemerkin ja PetriS chocolate roomin yhteinen puoti oli tosi nätti. Second chancen oma mallisto sekä muiden merkkien tuotteet oli selkeästi valikoitu paikan henkeä ja tyyliä ajatellen. Artesaanimeininkiin sopivat myös käsintehdyt suklaat, jotka muuten jotenkin jännästi unohdimme, vaikka niiden äärelle piti palata myöhemmin!
Alpakat laidunsivat kylätien varrella olevissa aitauksissaan sekä kehräämörakennuksen takana. Sympaattisia eläimiä, jotka näyttävät jotenkin hassuilta suomalaisessa luontoympäristössä pitkine, taipuisine kauloineen. Ne tuijottivat suurilla silmillään, mutta tuijottelijoihin tuttuneina jatkoivat vain reteästi omia touhujaan - hengailua ja syömistä siis.
Kehräämössä on omaa pientuotantoa eli lankoja ja erilaisia tekstiilituotteita, asusteita ja vaatteita. Ruukin kehräämön sivuihin voi tutustua täällä.
Hauska retkikohde tämä Mathildedal! Suosittelen lämpimästi. Kävimme vielä Salon keskustassa vohvelikahveilla ja pyörimässä kaupoissa. Salossa on ilmeisesti hyvä kirppistarjonta, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti