Pauligin kahvipaahtimon 100-vuotisjuhlapurkki

Peltipurkkien keräily oli pitkään tauolla, mutta jossain vaiheessa viime vuonna annoin itselleni luvan hankkia muutamia uusia ja yhtäkkiä homma onkin taas lähtenyt vähän lapasesta. Viime vuonna hankin ihan valtavan monta uutta purkkia, mutta mitä ihanuuksia olen löytänytkään! Olisi hauskaa kuvailla niitä ihan ajan kanssa, tänne blogiin kun on vuosien varrella päädytty usein juuri peltipurkkien tiimoilta. Tässä nyt yksi parhaista löydöistä:

Pauligin kahvipaahtimon 100-vuotisjuhlapurkki vuodelta 1976 on ollut pitkään toivelistallani. Sitä löytää usein ilman kantta, toisinaan myös kannen kanssa. Purkeista pyydetään välillä ihan reilustikin, usein hinta on ollut jotain 8-15€ välissä. Itseäni on purkissa viehättynyt sen jugend-henkinen kuviointi, jossa pitkähiuksinen naishahmo juo kuumana höyryävää kahvia. Purkki on sisältänyt erityistä juhlavuotiskahvia ja purkin malli ja kuvio on kopioitu 1904 käytetystä kahvitölkistä, joka sisälsi noin kymmenen kiloa Pauligin kahvia. 

Viime keväänä löysin kannellisen purkin eräältä tamperelaiselta kirppikseltä, mutta se oli niin lommoilla, että en hankkinut sitä edullisesta hinnasta huolimatta. Marraskuussa olin taas Tampereella ja eräällä toisella kirppiksellä oli purkki, joka ulkomuodoltaan näytti täsmälleen samalta, mutta sen pinnassa oli kukkakuvio. Otin purkin käteeni ja havaitsin, että kukkakuvio on vain tarramuovia purkin pinnalla. Avasin varovasti tarraa sen saumoista, havaitsin että itse purkki sen alla on tosiaan tämä Pauligin purkki. Hinta oli ehkä 3€ ja purkki muuten hyvässä kunnossa. Otin riskin, ostin purkin ja toivoin sormet ristissä, ettei tarrapinta ole vahingoittanut purkin kuviopintaa. Irroitin tarramuovin ja pelko osoittautui turhaksi. Oi onnea, mikä loistava löytö!

Kuvasin purkin taannoin hetken mielijohteesta lempikahvini (Pauligin Café New York) ja lempikahvimaitoni (Oatly iKaffe kauramaito) kanssa. Vanha kohtaa uuden, mutta lempparit sopivat silti toisiinsa!

My favourite game

Kirppistely, tuo suosikkiharrastukseni. Kuvasin nopeasti muutamia kirppislöytöjä viime syksyltä tähän päivään ja oikeastihan tässä on vain ihan muutamia. En juurikaan käy enää edes normikaupoissa, mielummin vapaa-ajallani pyörin kirppiksillä. 

Liebskind Berlin on ollut pidempään sellainen laukkumerkki, jonka rouheista malleista ja paksuista nahkamateriaaleista olen tykännyt kovasti. Joskus Liebskindiä sai Stockalta, saakohan enää? Nappasin tuon ison, työlaukulta vaikuttavan veskan matkaani joskus syksyllä 15-20€ hintaan. Ajattelin, että se sopisi hyvin weekenderiksi tai muuten vain enemmän tavaramäärän roudaamiseen. Laukun kunto on lähes moitteeton, se on pehmeää ja paksua lehmännahkaa. Malli näyttää miehekkäältä ja laukun mittasuhteet myös, mutta itsehän tykkään miehille suunnatuista laukuista myös. Kuva nyt ehkä vähän hämää, on siis ihan musta väriltään. Laukun haasteeksi on osoittautunut sen paino, se on siis yllättävän raskas ja kun sen ahtaa täyteen tavaraa on se vielä raskaampi. Mutta tykkään siitä niin, että uskon sen löytävän vielä paikkansa suuressa veskavalikoimassani.

Syyskaudella löytyi myös toinen Liebskind. Ihastuin sata lasissa noihin hapsuihin ja sivujen joustaviin rypytysosioihin, vaikka pohdin hetken näyttääkö tämä vähän vanhanaikaiselta tähän hetkeen. Hapsulaukulle oli kuitenkin selkeä tarve. En muista tämän hintaa enää, mutta se oli jotain vähän enemmän, ehkä 20-30€ välillä. Normaalistihan nämä Liebskindin laukut pyörivät jossain parin sadan euron molemmin puolin, joten sinällään hinta oli käytetystä laukusta varsin passeli. Tämä on ollut oivallinen arkilaukkuna, vetää itseensä reilusti tavaraa.

Minulla on menossa tällä hetkellä jokin kumma viininpunainen kausi taas, suorastaan himoitsen tätä väriä. Sametti on ollut nyt pinnalla ja Uffilta löytyi 2€:lla aikoinaan Paola Suhosen ja Seppälän yhteistyömallistoon kuulunut rusettilaukku. Muistan himoinneeni mustaa versiota, mutta en koskaan raaskinut ostaa sitä. En tarvitsisi yhtään tällaista pikkulaukkua ja nykyisellä elämäntyylillä entisetkin vain keräävät pölyä kaapeissa... toisaalta tämähän taipuu arkisempiinkin menoihin, eikö?

Samettilaukun kanssa samalta uffikeikalta löytyi myös Seppälää oleva mustavalkoinen neuletakki 4€, siitä onkin tullut tämän hetken suosikkineule. Nyt vasta kuvaa katsoessa tajusin, että tässähän on kukonaskelkuvio, ikuinen suosikkini! Matsku on enimmäkseen puuvillaa, tässä on jännä tuplaneulos, joka tekee tästä neuletakista kuitenkin lämpimän talvikeleille. Harmi muuten, että Seppälä meni konkurssiin, siinä meni samalla myös pala suomalaista vaateteollisuuden historiaa!

Samalta reissuilta löytyi myös Gapin korallipinkki puuvillaneule kevääksi, myös 4€ hintaan. Tässä oli hyvä mitoitus ja täyspuuvillaisesta materiaalista iso plussa. 

Mustat nahkakengät niittiremmein ovat uusin löytöni, maksoin näistä 2,5€. Peruskivat kengät arkeen.

Pinkit kiiltonahkaiset Dr. Martenssit (maksoin vain 17€!) ovat yksi parhaimmista löydöistäni, nämä ovat mielestä ihan superihanat ja hullut värinsä ja matskunsa ansiosta! Mutta vaikka nämä ovat käytetyt ja siten jo vähän pehmentyneet, ovat nämä edelleen aika jäykkää materiaalia ja alkavat hiertää nopeasti, vaikka kokokin on hieman väljä. Täytyy vaan koittaa pehmentää näitä lisää, nämä jalassa kun olo tuntuu aina astetta paremmalta.

Lisää löytöjä taas toisella kertaa! Kivaa perjantaita!

New beginnings

Kuukausien tauon jälkeen olen täällä taas! Tuntuu oudolta ja tuntuu myös hauskalta. Olen kaivannut bloggaamista, erityisesti kirjoittamista. En koskaan ajatellut lopettavani tai että pitäisin tarkoituksellisesti pitkän tauon, mutta sitten arkinen elämä vei mennessään ja kiinnostus tätä juttua kohtaan lopahti täysin. Mietin usein palaavani jotenkin hienosti, uudistuneena, vähintäänkin bannerikuvan vaihtaneena. Nyt on jo useamman päivän ajan ollut fiilis, että haluaisin kirjoittaa ja sitten vain tänään, kun minulla on tässä hetki aikaa ennen työvuoroon lähtemistä, päätin että nyt teen sen. 

Mietin käyköhän täällä enää kukaan, piilotanko näkyviltä kaikki vanhat tekstini, muutanko suuntaa, lukeeko kukaan enää blogeja muutenkaan? Kuitenkin tämä juttu on aina ollut enemmän itseni viihdyttämistä, omilla ehdoillani, joten tapahtukoon se nyt myös niin.

Elämässäni ei ole tapahtunut mitään dramaattista sitten viime postauksen, joka näkyy olevan elokuun lopulta. Aloitin viime keväänä työpaikassa, jossa jatkan edelleen osa-aikaisesti. Syksyllä työaikani muuttuivat siten, että aloin tehdä myös aikaisia aamuvuoroja ja palautuminen niistä vei ison osan arjesta. Vapaa-ajallani koitin sitten käydä ranskan kurssilla, nähdä ystäviä ja pyörittää pienimuotoista yhden naisen korubisnestä ihan harrastuspohjalta. Minulla oli unettomuutta ja väsymys yhdistettynä pimeään vuodenaikaan... inspiraationi vähän kaiken suhteen oli hetkellisesti kateissa. Nyt kuitenkin alkaa tuntua taas helpommalta ja minulla on myös enemmän aikaa itselleni ja toivottavasti myös enemmän aikaa tälle blogille.

Kaiken tämän selittelyn sijaan olisinkin vain lyhyesti voinut todeta, minulla oli ikävä tätä.

LUX Helsinki 2018