5.4.2018

Tänään

Huhtikuu ja kevät! 
Hassua ajatella, että kuukauden päästä on jo toukokuu, kun nyt on vielä luntakin maassa. Talvi on ollut pitkä ja ihanakin, vaikka tuntuu etten kaikista ihanista ulkokeleistä jaksanutkaan niin paljon nauttia kun olisin halunnut. 

Olen miettinyt tosi paljon tätä tämänhetkistä elämäntyyliä. On päiväduuni, joka takaa riittävästi tuloja arjen pyörittämiseen sekä aikaa myös omalle taiteelliselle toteutukselle. Päiväduuni on mukavaa, työpaikka hyvä ja työkaverit kivoja. Vapaapäivinä olen kuitenkin usein aika poikki, joten käytän kallisarvoisen ajan helposti haahuiluun tai pelkkiin arkisiin juttuihin kuten pyykkäämiseen ja siivoamiseen. Työaikani vaihtelevat, joten vapaa-ajalla koitan nähdä myös ystäviä, jos siihen on mahdollisuus. Syyllistän itseäni tästä, hoen mielessäni miten heitän aikaa hukkaan. Sitten toisinaan saataan päiväduunin jälkeen tehdä toisen työpäivän lisää niitä omia juttuja. Ja tavallaan koko ajan suren myös sitä, miten oikeastaan haluaisinkin käyttää kaiken työajan koulutusta vastaavaan duuniin.


Lohduttaudun kuitenkin ajattelemalla, että juuri nyt kaikki asiat ovat paljon paremmin kuin aiemmin. Ajattelen myös, että jokaisella on erilaisia elämänvaiheita elämässään, harvan työura on samanlaista jatkumoa vuosikymmenestä toiseen enää nykyään. Tämä on tätä, tässä ja nyt. Vuoden päästä voi olla taas jo jotain ihan muuta.

Eniten pelkään elämän jumahtamista, sitä etteivät asiat ikinä liikkuisi tai muuttuisi mitenkään. Oikeastaanhan tämä kaikki epävarmuus ja oleminen onkin juuri sitä, mitä olen aina halunnut, koska halusin jotain ihan muuta, kuin sitä kaikkein perinteisintä elämää.
Tänään on siis kaikki just hyvin näin. 
 
 Mutta tätä blogia haluaisin kyllä oppia taas päivittämään useammin.

Ei kommentteja: