Onnellinen kuu

Toukokuun ja yhtäkkiä ryöpsähtäneen kevään myötä on tullut voimakas halu kirjoittaa. Toukokuussa on ollut myös vähemmän työpäiviä pitkään aikaan, monta vapaapäivää peräkkäin. Ensin harmitti vähän, lähinnä siksi että palkka jäisi pieneksi. Mutta kaikki tämä vapaa-aika ja sitten nämä ihanat lämpimät päivät, fiilis on ollut vähän niin kuin olisin lomalla. Erinäisten työsopimuskuvioiden vuoksi minulla ei varsinaista pidempää lomaa ole, lomarahatkin käytetty moneen kertaan jo. Obladii obladaa life goes on ja sitä rataa, mutta luovalle ajattelulle tämä vapaus on tehnyt hyvää. Viime viikolla avasin kirjoitusohjelman ja kirjoitin muutaman rivin tarinaa, vain sulkeakseni tiedoston sitä koskaan tallentamatta. En muista koska olisin tehnyt niin, en varmaan sitten lukioaikojen. 

 Vapaapäivinä olen siivonnut nurkkia ja pyykännyt kesävaatteita varastosta ja talvivaatteita varastoa varten. Maannut puistossa ja lukenut ja kuunnellut kirjoja. Kävellyt ympäriinsä, kirppistellyt, syönyt ulkona, tavannut ystäviä, käynyt leffassa ja kaikkea sellaista pientä kivaa, johon lisäaspektinsa tuo se, että ulkona on ollut lämmintä, jopa kuumaa.

Yhtenä aamuna menin kuuteen töihin ja auringonnousu oli niin henkeäsalpaavan ihana, että mietin sitä koko päivän.

 

Toukokuu on kyllä yksi suosikkikuukausistani, oli se sitten millainen tahansa. Jotenkin iloinen ja kevyt, valoisa ja täynnä puhkeavia kukkia ja kevään kohinaa. Koko kesä vielä edessä. Tämä toukokuu on ollut aivan erityisen ihana, onnelliseksi tekevä. Ehkä siitä ja ajasta ja oman elämän tasaisuudesta on tullut tämä fiilis, että haluaisi kovasti luoda jotain, kirjoittaakin. Toivon että tunne jatkuu sittenkin, kun tuulet muuttavat suuntaa ja ilmat taas viilenevät. Vai voisiko edessä olla oikeasti pitkä kuuma kesä? Mikä ihana ajatus.